Kell" onni on se onnen kätkeköön?

Vierailija

Hei
Vuoden vaihteessa lueskelin näitä sivuja.Itsekkin eronneena ja kuitenkin kumppania välillä kaivaten luin tietty näitä "ystävänkaipuu" ja "etsimisjuttuja"..juttuja miten sen ihmisen mahdollisesti voisi kohdata .Kovin negatiivisia ihmiset ovat , olisi kiva kuulla positiivisia tarinoita, onhan niitäkin varmaan?? Ihmisiä jotka ovat ikäämpänä joko erottuaan tai jäätyään leskeksi löytäneet kumppanin ..ja sitten vielä sitoutuneet toisiinsa. Mistä löysitte? Tupsahtiko vain eteen vai teittekö töitä? Ja toinen asia uskotteko "kolahdukseen" , ihastumiseen, rakkauteen siihen että joku tuntuu juuri siltä oikealta?

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Kyllähän nuo mainitsemasi asiat on mahdollisia, täälläkin sitä ystävää toisinaan kaipaa, oishan se mukava jutella ja vaikka mennä johonkin yhdessä, en nyt tarkoitaa mitään ulk.maan reissuja, en ole niin innostunu niihin matkoihin. Ja onhan se taloudellinen puolikin huomioitava. Messuille joskus tulee yksinkin lähdettyä. Mukavampihan se ois kaksin mennä.

-ukko61-

Vierailija

Kyllähän se näin on että vaikka joskus tuntee itsensä jopa onnelliseksi niin niitä tunteita ei uskalla näyttää, se on harmi. Elän parisuhteessa mutta miehen puolelta on aina vähän odotettavissa sen verta yllättävää käytöstä välillä että vaikka haluaisi sanoa toiselle jotain kaunista niin eipä uskalla. Putoaa vähän matalemmalta kun tulee se hetki kun taas menee mieli matalaksi. Sellaista elämä on. Kaipuuta toisen luo, vaikka se olisi käden ulottuvilla. Puhumisella tämän tyyppiset asiat eivät korjaannu ainakaan meillä. T. toivossa hyvä elää

Vierailija

Niinhän se on, vaikka kuinka mainostetaan, puhumalla asiat selviää, käytännössä ei tuo aina toimi. Mielestäni se on toisen väheksymistä kun ei oikeastaan voi mistään puhua. Se kyllä pahottaa mielen, ja tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi ja turhautuneeksi. Uskoisin et tulee itseltä kysyttyä , onko tää sitä mitä haluan.? Tuo tuli itselleni joskus eteen, kun perheessä vallitsi itsekeskeisyys. Ei huomioitu toista. Vaihtoehtoja oli mulla tasan yksi, joten poistuin omaan elämääni, nyt tuntuu mukavammalta kun ei tarvi puhumattomuudessa elää ja kärsiä sen vuoksi. Vaikka yksin olenkin, en tunne silti että olisin yksinäinen.Toisinaan on ihan mukava kun joku tulee kylään, sitten taas viihdyn yksinkin. Näin on nyt.

-ukko61-

Vierailija

Olisimpa minäkin yhtä rohkea kuin sinä- ukko61-. Mietin ja mietin mitä elämälleni tekisin mutta aina tulee mukamas joku tärkeä syy miksi olen tässä. Eniten pelkään yksin jäämistä omista lapsista ei kuitenkaan olisi tueksi kuin harvoin ja ystäväpiiriä on tosi vähän ja ovat kaukana. T. toivossa hyvä elää

Vierailija

Aloittaja tuossa peräänkuuluttaa myös onnellisia tarinoita, ja ainakin toistaiseksi voin kertoa omalla kohdallani onnen suosineen!
Vaikka jäin leskeksi jokunen vuosi sitten, olen löytänyt viime syksynä uuden rakkauden! :) Löysin hänet, uskomatonta kyllä, eräältä deittailu-palstalta. Ajattelin kun niitä palstoja ensi alkuun luin, että ei sieltä ainakaan voi löytää mukavaa seuraa - vaan kun sitkeästi aikani tuolla katselin, niin tuli vastaan hyvin samanhenkinen ihminen!
Hän on eronnut muutama vuosi sitten vaimostaan. Emme asu yhdessä, ainakaan vielä, mikä johtuu paljolti käytännön syistä, mutta tapaamme kuitenkin usein.
En sitten tiedä, onko tämä Jumalan johdatusta vai mitä, mutta olen hyvin kiitollinen ja onnellinen tästä tilanteesta!! Kaksi yksinäistä on löytänyt toisensa!! :) Marjatta H.

Vierailija

Lainaus:

Niinhän se on, vaikka kuinka mainostetaan, puhumalla asiat selviää, käytännössä ei tuo aina toimi. Mielestäni se on toisen väheksymistä kun ei oikeastaan voi mistään puhua. Se kyllä pahottaa mielen, ja tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi ja turhautuneeksi. Uskoisin et tulee itseltä kysyttyä , onko tää sitä mitä haluan.? Tuo tuli itselleni joskus eteen, kun perheessä vallitsi itsekeskeisyys. Ei huomioitu toista. Vaihtoehtoja oli mulla tasan yksi, joten poistuin omaan elämääni, nyt tuntuu mukavammalta kun ei tarvi puhumattomuudessa elää ja kärsiä sen vuoksi. Vaikka yksin olenkin, en tunne silti että olisin yksinäinen.Toisinaan on ihan mukava kun joku tulee kylään, sitten taas viihdyn yksinkin. Näin on nyt.

-ukko61-


Hei ukko61,noin juuri itsekkin tein.Ollaan kuule tehty aivan oikein ja ajateltu ihka omaa elämää.Sillä ei kukaan siitä sinulle kirkasta kruunua päähän tuo,jos vaan toisen mieliksi elää.Siinä jää tämä lyhyt elämämme elämättä.Meistä olisi tullut katkeroituneita käppänöitä.Nyt maailmamme on avoin kaikelle.Itsestämme se riippuu mitä loppuelämällä teemme.Nautitaan täysillä!T:akkeli61

Vierailija

Lainaus:

Olisimpa minäkin yhtä rohkea kuin sinä- ukko61-. Mietin ja mietin mitä elämälleni tekisin mutta aina tulee mukamas joku tärkeä syy miksi olen tässä. Eniten pelkään yksin jäämistä omista lapsista ei kuitenkaan olisi tueksi kuin harvoin ja ystäväpiiriä on tosi vähän ja ovat kaukana. T. toivossa hyvä elää

Minunkaan kohdalla ei ollut kysymys siitä että oisin ollut tossun alla, olen hyvinkin itsenäinen, Vaan itsekeskeisyys ja omahyväisyys alkoi risomaan, nuohan ei kuulu parisuhteeseen. Tuo erilleen lähtö antaa paremmat mahdollisuudet tutustua ihmisiin, saatika olisin kitunut siinä. Helppoja ratkaisuja ei ole tuossa tilanteessa.
Lähtiessäni en miettinyt jäänkö yksin tai kaksin, oli helpotus päästä elämään omaa elämää, muilla asioilla on tapana järjestyä kun vähän näkee vaivaa.

-ukko61-

Vierailija

Kyllä löytyy onnellisia tarinoita.

Olin muutaman vuoden leskenä, kunnes ystävät veivät puoliväkisin lavatansseihin.Jättäydyin naismuurin taakse, en osannut olla oikein tyrkyllä.Pian tuli omituisen näköinen mies hakemaan, ei olenkaan minun tyyppiäni,vähäpuheinen ja musta partainen . Haki useamman kerran, ei edes etunimiä vaihdettu. Mies jäi mieltä vaivaamaan, mitään treffejä ei tehty.Seuraavana lauantaina lähdin oma-aloitteisesti samaan paikkaan, josko hänkin olisi siellä....tulikin pitkän matkan takaa vähän ennen puoltayötä , sen jälkeen olemme olleet erottamattomat yli puolitoista vuotta.
Tapaamme joka viikonloppu, harrastamme samoja asioita, puhutaan asiat selviksi, hampaankoloon ei saa jäädä mitään.
Partakaan ei enää haittaa, päinvastoin. Olemme molemmat 66 vuotiaita.

-elämä on ihanaa-

Vierailija

Aloitin tämän ketjun positiivisia "tarinoita" kaivaten , kiitos tähän mennessä keskusteluun osallistuneille.Tässä lukiessani juuri sain todeta miten erilaisia asioita me pidämme positiivisena. Minä nyt lähinnä kyselin ketkä olisivat onnellisen suhteen eronsa tai yksinjäämisen jälkeen löytäneet ja vielä sitoutuneet siihen ja toiseen ihmiseen.Joidenkin mielestä on vaan "onni" kun on "päässyt eroon" kumppanistaan ja ei halua enää ikinä sitoutua kehenkään ja sitoutumiskammoisia ihmisiähän on tänä päivänä paljon ja silloin varmaan tulee pian ristiriita toinen kaipaisi yhteistä arkea "hyvää huomenta" ja kaurapuuron jakamista.Illan halia, arjen hellää hipaisua.Toinen haluaakin vain treffit silloin tällöin eikä muuta..(Se on kyllä totta että eron tai yksin jäämisen jälkeen ainakin itse koin että pitää olla yksin , osata olla yksin, ja niin että on jo mukavaakin olla yksin. Mutta myöskin että uteliaana seurailee vastakkaista sukupuolta ja ilahtuu kun kohtaa vaikka sitten kivan juttukumppanin ja kyllähän se flirttikin joskus piristää päivää , vai mitä?) Käykö siinä sitten niin että vaakakuppi helposti kallistuukin sen kannalle että parempi olla yksin ei tarvitse joustaa , ei huomioida toista ?

Vierailija

Paha olla Paavon kanssa ,pahempi ilman Paavoa! Tämä vanha sanonta kuvaa kuinka me ihmiset olemme valmiita tekemään suuriakin uhrauksia sadaksemme olla toisen kanssa.Olen itse parisuhteessa olut jo 43v.Joskus olen ajatellut miten toimisin jos jäisin yksin ja tuntisin tarvetta elää toisen kanssa.Olen huomannut että se on sisäsyntyistä,ihmisellä on siihen avut.Mielen kiintoisia ihmisiä tapaa vaikkapa kirkossa käydessä. Onni ei tule etsien vaan eläen.

Vierailija

Minä koen rikkautena sen, että yksinäisyyden ja sitoutumisen väliin mahtuu ihmissuhteiden mahdollisuuksien valtava kirjo. Yksinäiselle kuuskyt ja risat on aika rankka ikä, ainakin dynaamiselle ihmiselle ryhtyä kaikessa avautumaan uudelle kumppanilleen. Joillekin taas se on ratkaisu kaikkeen.

On riemastuttavaa kohdata ihminen, jonka kokee läheiseksi, uskalletaan hipaista, ehkä halata ja molemmin puolin ajatellaan, että jääköön tällä kertaa tähän, mutta mahdollisuus leijuu odotuksissa. Tulee ihan mieleen, että ne treffit ja siitä eteenpäin on se "uuden tapakulttuurin juttu", johon pitää heittäytyä. Pitääkö?

Vierailija

Kylläpä kosketti läheltä tuo Jopen laulu ! Jäin leskeksi vähän toista vuotta sitten ja tykkäsimme mieheni kanssa tästä laulusta. Hän on nyt enkelinä minulle siellä jossakin ja varmasti toivoisi että voisin elää elämääni tästä eteenkin päin jokseenkin onnellisena - vielä ei ihan siltä tunnu, mutta eiköhän se tästä....
t. surusilmä

Vierailija

Täällä yksi, joka ei halua missään nimessä enää sitoutua kokonaan toiseen.Kaksi kertaa eronneena tiedän,että minun on parempi olla yksin.Mutta ei yksinäinen.Olen seurustelusuhteessa ollut jo valo vuosia.Siksi jäänkin siihen vaiheeseen.Ei näillä kymmenillä enää jaksa toisen tapoihin sitoutua ja joustaa omista tarpeista.Lisäksi ,jos se on molemmille jees homma,niin mikä ettei?Kyllä eronkin jälkeen on elämää ja parempaa sellaista,jos vaan uskaltaa irrottautua ,jos on huono suhde.
Maailma on avoin ja jos avoimin mielin kulkee ,niin mukaan tarttuu monenmoista,joita sitten tosi vanhana on kiva muistella.Uskallusta heittäytyä aaltojen vietäväksi vaan...

Vierailija

Vaikka leski olenkin niin katselen uteliaasti mitä elämällä on minulle vielä tarjota, Olen "vain " 55 v. joten oletan että vuosia on vielä jäljellä, ja toisaalta - koska ei voi tietää mitä tapahtuu niin miksei eläisi tässä ja nyt! Yritän ainakin ponnistella eteenpäin huonoista päivistäkin huolimatta - kerran täällä vaan ollan T. Surusilmä

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat