VANHENEVA LESKI

Vierailija

Jäin itse leskeksi 47-vuotiaana, nyt olen 68 vuotta. Työelämässä arki kului hyvin ja myös toistaiseksi eläkkeelläkin,
harrastuksia ja ystäviä riittää, mutta ns. lähipiiri on aika ohut. Minulla on kaksi tytärtä ja toisella on perhe, mies ja
kaksi lasta, toinen tytär on eronnut. Heillä on kuitenkin ymmärrettävästi oma työ, koti, menot ja elämä sinänsä on
aivan erilainen kuin itselläni heidän ikäisenä. Äitinikin elää vielä, mutta dementia ja 92-vuoden ikä vie hänet elämään
"ennen sotia". -- En ole uusia ystäviä vailla, vaan ihmettelen lähipiirin supistumista, kun olen kasvanut 6-lapsisen perheen vanhimpana ja 40-luvulla syntyneenä olin tottunut, että meitä oli joka paikassa liikaa...

Kommentit (6)

Vierailija

Näinhän se menee,että elämän piiri supistuu iän mukana.Mutta,mutta ,onhan se niinkin ,että paljon on itsestä kiinni,jos antaa piirin supistua,niin aivan sata varmasti niin tapahtuukin.Sosiaalisesti aktiiviset puolestaan saavt ystäviä ja tuttavia roppa kaupalla elämäänsä.Itse en laske perheeni varaan mitään.Heillä on omat elämät ja piirit.Lisäksi vanheneva vanhempi voi olla jopa rasite nuorelle perheelle.Itse olen luonut oman maailmani omani näköiseksi.Muutama hyvä ystävä riittää.Lasteni perheiden kanssa olen satunnaisesti tekemisissä.joskus viikottain ,mutta joskus pidempikin väli.
Olen hyväksynyt tämän piirin pienenemisen ja en kaipaakkaan enää mitään kovaa rumbaa elämääni.

Vierailija

Hei aloittaja, etkö sitten missään vaiheessa ole ajatellut uutta parisuhdetta? Ajattelin vaan, kun noin nuorena jäit leskeksi, niin voisi olettaa, että siinä kaipaisi vielä "uutta" elämänkumppania?
Itsekin jäin lähes yhtä nuorena leskeksi, ja vuoden päästä jo kaipasin miessuhdetta kovasti, ja tällä hetkellä minulla on sellainen, olen nyt 52-vuotias. Tosin emme asu yhdessä, mutta tapaamme usein.
Muuten olenkin melko yksinäinen, ei ole paljonkaan ystäviä. Lapsia ja lastenlapsia tapaan sen sijaan melko usein. Hyvää talven jatkoa!! :) Marjatta

Vierailija

Lainaus:

Näinhän se menee,että elämän piiri supistuu iän mukana.Mutta,mutta ,onhan se niinkin ,että paljon on itsestä kiinni,jos antaa piirin supistua,niin aivan sata varmasti niin tapahtuukin.Sosiaalisesti aktiiviset puolestaan saavt ystäviä ja tuttavia roppa kaupalla elämäänsä.Itse en laske perheeni varaan mitään.Heillä on omat elämät ja piirit.Lisäksi vanheneva vanhempi voi olla jopa rasite nuorelle perheelle.Itse olen luonut oman maailmani omani näköiseksi.Muutama hyvä ystävä riittää.Lasteni perheiden kanssa olen satunnaisesti tekemisissä.joskus viikottain ,mutta joskus pidempikin väli.
Olen hyväksynyt tämän piirin pienenemisen ja en kaipaakkaan enää mitään kovaa rumbaa elämääni.

Samoilla linjoilla olen, ei voi laskea pelkästään lasten varaan omaa elämää, kyllä se itse on lähdettävä liikkeelle.
Olen jäänyt miettimään, kun sanotaan, ei ole montaakaan ystävää. Kuinka paljon niitä pitäisi sitten olla, ettei tuntis ittees yksinäiseks. Mulla on muutama hyvä ystävä/kaveri. Se riittää. Vaikka olis kuinka paljon ystäviä ei kerkeä kaikkien kans olemaan. En kaipaa mitään haaremia ympärille. Olen oppinut elämään yksin, ja seuralainenkin on, tapailemme silloin tällöin. Sen parempaa suhdetta meillä ei ole. Toisinaan vietämme aikaa yhdessä, sitten taas vetäydytään omiin asuntoihin.
Emme ole ajattelleetkaan mitään yhteen liittymisiä, empä usko et se tekis tilannetta yhtään autuaallisemmaksi.Kumpikaan meistä ei ole ravintola ihmisiä, en näe niissä mitään hohtoa, kotona aika kuluu, tekee jotain tai on tekemättä, sitten voi lähteä tapaamaan ystäviä kun siltä tuntuu. Pääasia että tuntee itsensä nuorekkaaks, no eihän ikää ole vasta kun 61. terveys ja kunto vielä kohtalainen, niin mikäs tässä, asun ok "mökissä" tässä aina jotain pikku puuhaa, taas tuli painettua tunnin lumityöt, on hyvää kuntoilua ja iltapäivällä onkin rentoilua.
Näin kirjotteli äijä, hymyä vaan kaikille huuleen. :) :D

lahdenpoika
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Tuttuja tarinoita, noinhan se usein menee. Jäätyäni 1996 leskeksi, niin kyllä se tuttava piiri samalla puolittui. Yksin elämiseen vaan pitää opetella ja pitää tulla toimeen itsensä kanssa. Vuosi sen jälkeen lähdin kylpylään ison porukan mukana ja kävi niin, että seurueen yksi nainen nappasi minut. Ja siitä asti seurustelu on pysynyt riiausvaiheessa ja on sitä edelleen. Kun palasin kylpylästä, niin työpaikalla heräsi kysymys, mitä reisussa tapahtui, koska taas aloin taas hymyillä ja laskea leikkiä. Itse en ollut ennen tajunnut, kuinka minusta oli tullut vakava ja synkkä mies. Kyllä naisilla on meihin miehiin myönteinen vaikutus.

Vierailija

Aivan samoin ajattee täällä oleva akkakin,kun äijä.Seuralainen on,mutta ei mitään yhteen muutto aikeita ole nyt eikä tule.Ollaaan yhdessä,kun ollaan.Mutta kummallakin oma elämän piiri perheineen ja touhuineen.Näin suhde pysyy ns.pyhä suhteena.Suosittelen myös monelle muulle iäkkäämmälle!!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat