Rakastuminen ja yhdessä/erikseen asuminen

Vierailija

Hei kaikki!
Olen tavattoman syvästi rakastunut miesystävääni, jonka tapasin runsaat puoli vuotta sitten ja olemme vähän päälle 50 -vuotiaita. Olemme tapailleet varsin usein, yleensä 2-3 krt viikossa, kun asumme suht lähekkäin.(Eri kaupungeissa kuitenkin.) Ystävälleni voisi tulla monenlaisia taloudellisia hankaluuksia, jos muuttaisimme yhteen. Kaiken kukkuraksi hänellä on vuoroviikoin alaikäisiä lapsiaan huollettavana.
Haluaisin kovasti asua yhdessä, mutta järki sanoo, että sehän ei olosuhteiden takia onnistu. Hän puolestaan ei halua enää "sitoa" itseään, sen verran ikävä kokemus tuo noin 30 vuotta kestänyt avioliitto oli hänelle, itse olen leski.
Toisaalta itsekin haluaisin useimmiten asua omissa oloissani...
Sekavaa tarinaa, mutta mitä mieltä te muut olette yhdessä tai erikseen asumisesta, kun suhde on solmittu ns. "kakkos-ajalla"?? :)
Vihreäsilmä

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Rakas ihminen! Kyllä sinun täytyy tykönäsi vuntsata ja ajatella asia. Ei toisten mielipiteet saisi vaikuttaa. Koska ajan päästä se ratkaisu johon ulkopuoliset mielipiteet vaikuttaa, ei ole sinulle enään mieleinen. Vaikka laitat paperille positiiviset ja negatiiviset asiat ja siitä vedät johtopäätöksen, itse!

Vierailija

Olen samaa mieltä ensimmäisen vastaajan kanssa,
mutta kerron kuitenkin omasta kokemuksestani.
Samassa rakastumisen hurmiossa ja samassa tilanteessa elin minäkin joku vuosi sitten,
mutta mies ei 32 avioliittovuoden jälkeen halunnut muuttaa yhteen, enkä oikein minäkään.
Pari vuotta tasoitti ja selkeytti ajatuksia ja antoi varmuutta nykyiseen käytäntöön.

Asumme omissa osoitteissamme, viikonloput vietämme jommankumman luona, omaan kotiin on aina hyvä tulla.
Rakkaus ei ole sammunut, päinvastoin lujittunut , mennään päivä kerrallaan ja nautitaan tästä hetkestä.

Onnellista tulevaisuutta toivottaa
Toinen vihreäsilmä

Vierailija

Minä olen ehkä jäävi sanomaan, kun olen vannoutunut yksineläjä (lasten muutettua kotoa). En haluaisi tänne yhtäkään kaksi- tai nelijalkaista asukkia itseni lisäksi. Arjen proosallisuus helposti sammuttaa rakkauden, tai ainakin väljähdyttää sitä. Nuorena ihminen on sopeutuvaisempi ja joustavampi yhdessä asuessa. Mutta minä ainakin olen niin tapoihini piintynyt, että en halua enää tehdä kompromisseja. - Haluan myös, että aikuiset lapseni voivat poiketa täällä ex tempore milloin mieleen juolahtaa, eikä tarvitse kysyä sopiiko se äidin uudelle heilalle.

Vierailija

Aikalailla tuore suhde sulla on rakastettuusi. Ihmistä ei opi tuntemaan noin äkkiä. Usein sanotaan, että vasta noin 7 vuoden tuttavuus tuo esiin toisen ihmisen parhaat taikka huonot puolet.

Vierailija

Älkää hyvät ihmiset pilatko hyvää ystävyyttänne yhteen muuttamalla. Ero ja leskeys
jättää aina jälkensä ja ihmisen ikävä on petollinen tunne arjen jakamista ajatellen.

Vierailija

Kiitos mielipiteistä, niinhän se taitaa olla, että suhde menisi "pilalle" arjen myötä - nyt on aina sellainen pieni mukava "kipinä" olemassa tapaamisessa!! Iloista ja upeaa kevättä kaikille nettiet-sivuston kävijöille!! ;) Vihreäsilmä

Vierailija

Parasta elää sinkkuna vaan .
Tän viikon saldo meitin tuttavapiiris on 2 avioeroa ja yks avoero,
ja vaikuttaa siltä et joku henkinen "rutto" riivaa parisuhteessa olevia...

Kun asuu ees erillään,
pysyy välit parempina....
Lapset käy sääliksi, jos on pieniä lapsia...

"erotaan kaikki!"

Vierailija

Kyllä kannatan erillään asumista vanhemmalla iällä ehdottomasti.Sitä on jo omat pinttyneet tavat tulleet molemmille.Mitä sitä sopeutumaan uuteen arkeen.Tuoreemmalta tuntuu,kun tapaa vain harvoin.
Kummallakin saa olla ns.omakin elämä perheineen harrastuksineen.Silti on kivan ,että on "joku"jossain,eikö?Näin meillä liki kaksikymmentä vuotta ja hyvin pyyhkii.Ei olla edes harkittu yhteen muuttoa koskaan.

Vierailija

Lainaus:

Kyllä kannatan erillään asumista vanhemmalla iällä ehdottomasti.Sitä on jo omat pinttyneet tavat tulleet molemmille.Mitä sitä sopeutumaan uuteen arkeen.Tuoreemmalta tuntuu,kun tapaa vain harvoin.
Kummallakin saa olla ns.omakin elämä perheineen harrastuksineen.Silti on kivan ,että on "joku"jossain,eikö?Näin meillä liki kaksikymmentä vuotta ja hyvin pyyhkii.Ei olla edes harkittu yhteen muuttoa koskaan.

Mutta, mutta, en haluaisi sitten millään olla päivittäin yksin täällä kotona, aina vain yksin, yksin, yksin... Paitsi silloin kun miesystävälle "sopii" vierailla luonani... En jaksa tätä yksinäisyyttä!!!!!!! Mitä tehdä??????? Pitääkö kuitenkin etsiä mies, joka haluaa asumaan yhteen??

Vierailija

Tämä mummo haluaisi myös asua omassa kotona ja mies asuisi omassaan, miten olisikaan ihanaa mennä "yöjalkaan" toisen luo..! Kuitenkin voisi yhdessä liikkua ja käydä tapahtumissa, mutta se oma elämäkin olisi, voisi rauhassa vaikka pötkötellä päivän eikä kukaan komentelisi tekemään jotain. Miten olisi ihanaa! Kumpikin voisi tavata omia lapsiaan ilman seurustelukumppanin läsnäoloa tai yhdessä hänen kanssaan. Koska mummoikäisillähän on lapsia ja lapsenlapsia.

Vierailija

Lainaus:

Tämä mummo haluaisi myös asua omassa kotona ja mies asuisi omassaan, miten olisikaan ihanaa mennä "yöjalkaan" toisen luo..! Kuitenkin voisi yhdessä liikkua ja käydä tapahtumissa, mutta se oma elämäkin olisi, voisi rauhassa vaikka pötkötellä päivän eikä kukaan komentelisi tekemään jotain. Miten olisi ihanaa! Kumpikin voisi tavata omia lapsiaan ilman seurustelukumppanin läsnäoloa tai yhdessä hänen kanssaan. Koska mummoikäisillähän on lapsia ja lapsenlapsia.

Ajattelet hyvin järkevästi asiaa! Mutta mitä tehdä, kun on niin toivottoman rakastunut kuten minä, että en vaan haluaisi olla erossa miesystävästäni päivääkään? Onko se sitten vaan niin, että on pakko taipua häen tahtoonsa, jotta tapaamiset ylipäätään jatkuvat...? En haluaisi häntä "hylätä", sillä tuskin löytäisin toista yhtä ihanaa ihmistä!!

Vierailija

Liiallinen takertuminen "tappaa" suurimmatkin tunteet. Joten eläkää omissa osoitteissanne ja tapailette kun siltä tuntuu. Molemmilla täytyy olla myös omaa aikaa....Nauti suuresta tunteestasi ja ystävästäsi.
Tunteiden täyttämää kesää kaikille....

Vierailija

Olen seurustellut rakastamani naisen kanssa yli 9v eri taloudessa ja loistavasti menee tällä järjestelyllä ei tulisi mieleenkään ottaa sellaista riskiä että mentäisiin yhteen ja pilata kenties hyvä suhde, kyllä järki on oikeassa.hyvää kannattaa säilyttää.

Vierailija

Olen leski nainen ja olen tavannut leskimiehen.Olemme usein tavanneet,soittelemme.Meillä tuntuu olevan paljon yhteisiä asioita.Olen "ehkä "ihastunut häneen.Molemmilla on omat kodit,hyvä niin.Katsotaan miten meille käy.

Vierailija

Rakastuminen ja rakastaminen on mielestäni kaksi eri asiaa. Luulisi jokaisella 50+ henkilöllä olevan jo kokemuksia molemmista lajeista. Sen pohjalta on hyvä miettiä mitä tapahtuu kun suhde arkipäiväistyy. Onko valmis ottamaan riskin muuttamalla yhteen mielitiettynsä kanssa vai jatkaa mukavaa seurustelusuhdetta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat