Alkoholismi äidinkö syy?

Vierailija

Hei ystävät !

Olen 44 vuotiaan tyttären äiti, tyttäreni on alkoholisti. Tänään, taas kerran hän ajoi minut pois luotaan ,kun menin hänen kotiinsa. Kaikki mitä hänelle tapahtuu on aina minun syyni tai sitten jonkun muun, mutta ei koskaan hänen itsensä. Alkoholismikin on minun syyni. Hänen isänsä teki itsemurhan kun tyttö oli 10 vuotias sekin oli kuulemma minun syyni. Olen epätoivoinen haluaisin auttaa ,mutta hän kokee kaikki yritykset joksikin muuksi, kun ne on tarkoitettu. Eräällä tuttavallani oli samanlainen tilanne hän joutui menemään psykiatrille kun hänen tyttärensä syyllisti häntä koko ajan. Keskustelun jälkeen terapeutti sanoi , miksi pidätte yhteyttä tyttäreenne jos hän koko ajan loukkaa Teitä ? Ystävättäreni kertoi , että hänelle ei ollut tullut mieleenkään tällainen mahdollisuus. Pitääkö äidin todella niellä kaikki loukkaukset ? Mitä mieltä olette ?

nimimerkki epätoivoinen äiti

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Olen aika pitkälle samaa mieltä kuin ystävättäresi terapeutti: miksi ottaa vastaan jatkuvaa syyttämistä asioista, joille ei voi mitään. Olipa se syyttäjä vaikka oma lapsi. Ehkä tytärtäsi pysähdyttäisi (auttaisikin?)enemmän se, että antaisit hänen olla ja elää omalla tavallaan. - Onhan hän jo sentään aika iso tyttö!
Alkoholismin oireyhtymään kuuluu se, että aina on syy juomiseen ja syy kaikkiin vastoinkäymisiin on oman itsen ulkopuolella. Vaikka pohjimmiltaan juoja onkin todella häpeissään ja syyllinen. Sen häpeän kanssa on opittava itse elämään ja itse siihen apua hakemaan. Siinä ei voi äiti tai kukaan muukaan läheinen auttaa.

Vierailija

Älä enää koskaan, siis KOSKAAN suostu ajattelemaan, että tyttäresi alkoholismi olisi sinun syytäsi.
Me äidit olemme itsemme syyllistämisen mestareita. Mutta lastemme onnistumiset tai epäonnistumiset elämässä saati sairastumiset tai muu paha ei ole äitien syytä.
Jokainen teemme virheitä. Jokainen mietimme välillä, olenko ollut riittävän hyvä, olenko tehnyt tarpeeksi, olenko . . . jne. Itsemme syyllistäminen tai äitiytemme kyseenalaistaminen ei johda mihinkään.
Anna tyttäresi elää omien valintojensa mukaan. Toivottavasti hän tietää tahot, joista voi hakea apua halutessaan.
Elä sinä omaa elämääsi. Lakkaa syyllistämästä itseäsi.

Vierailija

Minusta sinun äitinä olisi korkea aika katkaista napanuora tyttäreesi.
Vaikka hän olisi kuinka oma lapsesi niin anna hänen elää omaa elämää omien valintojensa mukaan.
Itse hän kantaa seuraamuksensa.
Anna hänelle se mahdollisuus, että ottaa sinuun yhteyden, jos on ottakkseen.
Teille molemmille on hyväksi ettet mene hänen reviirilleen.
Kun hän on jo 44 vuotias ja tuossa jamassa niin tuskin hän sinun voimalla parantuu.
Mitä enemmän olet tekemisissä hänen kanssaan niin sitä enemmän saat syytöksiä niskaasi, se vaan on niin julmaa sairaudessa nimeltä alkoholismi.
Varmasti olet voitavasi tehnyt, nyt olisi korkea aika elää sinun omaa elämää.
Joskus äidin ja tyttären välit on huonot ilman alkoholiakin ja tämäkin on hyväksyttävä.

Vierailija

Kiitos kaikista näistä rohkaisevista sanoista. Tuntuu vaan niin pahalta kun rakastaa ja haluaisi vaan auttaa.

Vierailija

Nykyajan nuoret ihmiset ovat kovin itsekeskeisiä ja pilalle hemmoteltuja, puuttuu empatia ja kunnioitus jopa omaa äitiään kohtaan.

Vierailija

Äidit eivät mitään niin paljon toivo kuin että lapsilla menisi elämässä hyvin. Joskus on vaikea
tietää aikuisten lasten kohdalla, miten tukisi vaikeuksissa. - Oma nuorin lapseni, parikymppinen
aikamiespoika, keskeytti koulunkäynnin ja heittäytyi työttömyyskorvauksen varaan. Takana vuosien
koulukiusaaminen ja muutakin ikävyyttä, sitten masennus ja elämänhaluttomuus. Näin kului useampi
vuosi, kunnes vihdoin suostui menemään terapiaan ja sai sitä kautta puhtia käydä koulunsa loppuun
iltalukiossa. Viime syksynä pääsi onneksi opiskelemaan toiveammattiinsa ja sai aloitettua oman elämän
opiskelija-asunnossa. Nyt näyttää hyvältä, toivottavasti jatkuukin suotuisissa merkeissä.
Huomasin, että sisarusten puheita ja ehdotuksia kuunneltiin paremmin kuin minun (vanhemman polven edustajan).
Mahtaisiko tytär suostua vieroitukseen, jos sitä ehdottaisivat nuoremmat ystävät ja sukulaiset? - Missään tapauksessa
ei äiti ole syyllinen ongelmiin. Ennen jopa asiantuntijat syyllistivät äitejä esim. lasten alkoholismista, änkytyksestä,
käytöshäiriöistä,jopa autismista. Kaikki ongelmat johtuivat muka rakkaudettomasta lapsuudesta ja äidin tunnekylmyydestä. - Nyt on näistä saatu uutta tietoa: ovatkin synnynnäisiä vaivoja/taipumuksia. Äidit ovat siis saaneet synninpäästön viralliseltakin taholta. - Kunpa äidit voisivat itsekin armahtaa itseään.
Niin kauan kuin minussa henki pihisee, en kuitenkaan voi jättää "lasta" ongelmineen oman onnensa nojaan, vaan yritän auttaa voimieni mukaan. Jos en aina ole tervetullut kylään, niin ainakin soittelen ja viestittelen, ja kyselen voinko jotenkin auttaa. Kyllä se kiinnostus ja äidinrakkaus kuitenkin varmaan lämmittää. Vaikka maailma kohtelisi kaltoin, niin äiti ei hylkää koskaan. Kuten kauniissa laulussa "Maan päällä paikka yksi on".

Vierailija

Lainaus:

Nykyajan nuoret ihmiset ovat kovin itsekeskeisiä ja pilalle hemmoteltuja, puuttuu empatia ja kunnioitus jopa omaa äitiään kohtaan.

Onko 44-vuotias mielestäsi nykyajan nuori? Minusta ei pidä yleistää. Itsekkäitä ja erilaisia riippuvuuksia potevia on ollut aina ja myös nykyään on fiksuja, huomaavaisia ja mm. vanhempaa ihmistä arvostavia nuoria.

Vierailija
terttuli

Kiitos kaikista näistä rohkaisevista sanoista. Tuntuu vaan niin pahalta kun rakastaa ja haluaisi vaan auttaa.

Alkoholistin auttamisessa yksi keskeinen seikka on se, että ei hoideta asioita puolesta. Omista valinnoista (siitä esim. jos juo rahansa eikä ole varaa ostaa ruokaa) on kannettava vastuu. Sen opettaminen - vaikka kipeän kautta - on parasta auttamista. Jos "auttaa" antamalla aina "ymmärrystä" tms., ylläpitää kipeää elämänasennetta eli tukee sairautta. Sitä et sinäkään varmaan halua tehdä, joten anna tyttärellesi paitsi valta niin myös vastuu omista ratkaisuistaan.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Nykyajan nuoret ihmiset ovat kovin itsekeskeisiä ja pilalle hemmoteltuja, puuttuu empatia ja kunnioitus jopa omaa äitiään kohtaan.

Onko 44-vuotias mielestäsi nykyajan nuori? Minusta ei pidä yleistää. Itsekkäitä ja erilaisia riippuvuuksia potevia on ollut aina ja myös nykyään on fiksuja, huomaavaisia ja mm. vanhempaa ihmistä arvostavia nuoria.

Kyllä 44 vuotias on nuori ihminen. Turha viisastella. Kirjoittaja tuskin tarkoitti, että kaikki nuoret ihmiset olisivat samankaltaisia, mutta moni on. Sinä lähdit hakoteille tässä keskustelussa.

Vierailija

Olkoon lapsi minkä ikäinen tahansa,niin faktahan on se ,että lapsi on lapsi aina äidille.Olkoon lapsi 1 tai 60 vuotias.Vastuun ottaminen onkin sitten eri asia.Mutta äidin auttamis halu ei miksikään muutu.

Vierailija

Lainaus:

(Äidit eivät mitään niin paljon toivo kuin että lapsilla menisi elämässä hyvin. Joskus on vaikea
tietää aikuisten lasten kohdalla, miten tukisi vaikeuksissa. - Oma nuorin lapseni, parikymppinen
aikamiespoika, keskeytti koulunkäynnin ja heittäytyi työttömyyskorvauksen varaan. Takana vuosien
koulukiusaaminen ja muutakin ikävyyttä, sitten masennus ja elämänhaluttomuus. Näin kului useampi
vuosi, kunnes vihdoin suostui menemään terapiaan ja sai sitä kautta puhtia käydä koulunsa loppuun
iltalukiossa. Viime syksynä pääsi onneksi opiskelemaan toiveammattiinsa ja sai aloitettua oman elämän
opiskelija-asunnossa. Nyt näyttää hyvältä, toivottavasti jatkuukin suotuisissa merkeissä.)
Huomasin, että sisarusten puheita ja ehdotuksia kuunneltiin paremmin kuin minun (vanhemman polven edustajan).
Mahtaisiko tytär suostua vieroitukseen, jos sitä ehdottaisivat nuoremmat ystävät ja sukulaiset? - Missään tapauksessa
ei äiti ole syyllinen ongelmiin. Ennen jopa asiantuntijat syyllistivät äitejä esim. lasten alkoholismista, änkytyksestä,
käytöshäiriöistä,jopa autismista. Kaikki ongelmat johtuivat muka rakkaudettomasta lapsuudesta ja äidin tunnekylmyydestä. - Nyt on näistä saatu uutta tietoa: ovatkin synnynnäisiä vaivoja/taipumuksia. Äidit ovat siis saaneet synninpäästön viralliseltakin taholta. - Kunpa äidit voisivat itsekin armahtaa itseään.
Niin kauan kuin minussa henki pihisee, en kuitenkaan voi jättää "lasta" ongelmineen oman onnensa nojaan, vaan yritän auttaa voimieni mukaan. Jos en aina ole tervetullut kylään, niin ainakin soittelen ja viestittelen, ja kyselen voinko jotenkin auttaa. Kyllä se kiinnostus ja äidinrakkaus kuitenkin varmaan lämmittää. Vaikka maailma kohtelisi kaltoin, niin äiti ei hylkää koskaan. Kuten kauniissa laulussa "Maan päällä paikka yksi on".

Vierailija

Kunpa voisit lentolehtisenä jakaa tuota positiivista faktaa: poika erosi koulusta, oli vailla koulua työtä jne. sitten meni jos oikein muistan, iltalukioon ja nyt hänellä on opiskeltuna ammatti. JNE

Vierailija

Minäkin kokemuksen kautta olen sitä mieltä, että jätät tyttäresi rauhaan, pärjäämään itse, aikuinen nainen.
Hän on vastuussa omasta elämästään.
Voit sen hänelle kertoa ja jättää parantumaan sinun holhouksestasi. Ei vanhemmilla ole mitään oikeutta riippua lapsissaan, heidän täytyy antaa tulla omillaan toimeen.
Kokea itsenäisyys myös ilman vanhempien tukea. Irrottaudu, älä soita, älä ota yhteyttä, et välttämättä vastaa juopuneen puheluihinkaan, koska sinäkin tarvitset toipumisen tuosta "terrorimistä".
Näin olen menetellyt ja kaikki on tänäpäivänä erinomaisen hyvin. Alkoholi ei ole enää kuvassa, vain äidin ja tyttären yhteys ja rakkaus.
Se on eri asia jos pyytävät apua. Sitähän vanhemmat antavat ilman vaatimuksia.

Vierailija

Olen kirjoitellut aikaisemmin tänne ongelmasta mikä mieheni kanssa on, eli hänen alkoholin salajuominen.
Ja kun meillä siitä riidellään, eli minä suutun hänelle kerran vuodessa ehkä niin kovasti että käsken hänen häipyä, niin hän lähtee ja juo usean päivän. Koen kuitenkin että olen ollut pitkäpinnainen koska hän ei arkisin ole juonut eikä työstään ollut pois.

Nyt ollaan tilanteessa jossa hänen käytös kärjistyi niin pahaksi että oli vähällä tuhota itsensä. Ollaan tilanteessa jossa hänellä masennus-ja antabus lääkitys. Olen aina ollut sitä mieltä että hänen voimakastahtoisella äidillään on jokin osuus hänen käytökseensä. Äitinsä on aina puoltanut poikaansa osoittaen minulle että en anna poikansa rentoutua. Ja äitinsä oikein ruokkii puheillaan juomakäyttäytymisen suvaitsemisen puolesta, ärsyttääkseen minua hänen vaimoaan. Koen että mieheni on lapsuudessa alistettu, koska hän on kaikessa olemisessaan aina varautunut eikä uskalla olla rento vaan ikäänkuin pelkää että hän ei saa olla jouten tai muuta, sitten salaa saunaillat pilaten silloin tällöin juomalla. Vaikka olen sanonut että saa rentoutua ja juoda yksin kun antaa minun olla rauhassa.

Onko muuten kenelläkään kokemusta antabuksesta ja miten se vaikuttaa suhtautumisessa sexiin ja muuhun ihmisen käyttäytymiseen, tämä on vasta alkua meillä eikä merkkejä vielä muutoksesta kovinkaan paljon. Halu hänellä on päästä viinasta.

valone
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Minulle tulee heti mieleen, että äidin hallintavallasta on päästävä pikimmiten eroon. Porttikielto tai asumaan maan ääriin, irti äidistä ja tehdä se hänelle selväksi. Kuulostaa pahalta, mutta se on ainoa tie.
Tunnollinen ihminen, huonoa omaatuntoa toisen arvostelun alla, saa aikaan neuroosin suorittamisesta, ei voi olla laiskana hetkeäkää, kun vaurioitunut omatunto käskee tekemään, että äiti ei pääse arvostelemaan tai vaatimaan enempää. Eroon äidistä. Rentoutumaan ja huomaamaan oman arvonsa ihmisenä, ilman elämän suorittamista. Nauttimaan elämästä joka on lahjaksi annettu. Toivon hyvää tulevaisuutta teille.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat