Vierailija

Olen törmännyt tällaiseen asiaan muutaman kerran, että eronneet miehet puhuvat entisestä exästään minulle melkeinpä aina kun tavataan!! Yleensä se on arvostelua tai haukkumista, mutta myös muistelua, mitä kaikkea tämä ex-puoliso on liitossaan tehnyt, miten yleensä käyttäytynyt jne.
Myös hänen ulkonäöstään puhutaan.
Onhan tämä puhe tavallaan ymmärrettävääkin silloin, kun nämä exät joutuvat olemaan paljon tekemisissä keskenään alaikäisten lasten takia ja jos asuvat samassa kaupungissa sen lisäksi.
Mutta silti: olenko minä joku terapeutti tai parisuhdeneuvoja tällaiselle suhteelle, joka kuitenkin on jo ollutta ja mennyttä!? Kun toinen puoliso on esim. jo uusissa naimisissakin!
Onkohan tällainen kovinkin yleistä, onko monet törmänneet tällaiseen tilanteeseen aloittaessaan seurustelun jonkun kanssa?
Haluaisin mieluummin puhua vain meistä tai lapsista, tai ylipäänsä ihan mistä vaan muusta, kuin exän luonteesta ja toilailuista... :(
Miten tällaisen käyttäytymisen saisi edes vähän muuttumaan, onko jollian neuvoja?
Nimim: olenko vain korvike

Sivut

Kommentit (55)

Lainaus:

Olen törmännyt tällaiseen asiaan muutaman kerran, että eronneet miehet puhuvat entisestä exästään minulle melkeinpä aina kun tavataan!! Yleensä se on arvostelua tai haukkumista, mutta myös muistelua, mitä kaikkea tämä ex-puoliso on liitossaan tehnyt, miten yleensä käyttäytynyt jne.
Myös hänen ulkonäöstään puhutaan.
Onhan tämä puhe tavallaan ymmärrettävääkin silloin, kun nämä exät joutuvat olemaan paljon tekemisissä keskenään alaikäisten lasten takia ja jos asuvat samassa kaupungissa sen lisäksi.
Mutta silti: olenko minä joku terapeutti tai parisuhdeneuvoja tällaiselle suhteelle, joka kuitenkin on jo ollutta ja mennyttä!? Kun toinen puoliso on esim. jo uusissa naimisissakin!
Onkohan tällainen kovinkin yleistä, onko monet törmänneet tällaiseen tilanteeseen aloittaessaan seurustelun jonkun kanssa?
Haluaisin mieluummin puhua vain meistä tai lapsista, tai ylipäänsä ihan mistä vaan muusta, kuin exän luonteesta ja toilailuista... :(
Miten tällaisen käyttäytymisen saisi edes vähän muuttumaan, onko jollian neuvoja?
Nimim: olenko vain korvike

Tulevasta ei voi oikein kirjoittaa, eli jos kirjoittaa ylipäätään puhutaan entisestä, joku kehuu jopa nykyistä, mutta useinmiten valehtelee, sillä ruoho on aina vihreämpää aidan takana, nimim. kokemusta on!

Tottakai puhe eksästä on osa elämää ja monella pitkä aikakin.Miksi se on niin epämieluista?Elämän kaikki osa alueet vaikuttaa nyky elämään.Sitten täytyy valita kumppaniksi "neitsyt" suhde alueella.Silloin ei voi puhua eksästään.Minua ei todellakaan haittaa puhua niistä monista entisistä itse ja puolisoni.Se on kypsymättömyyttä,jos on niin huono itsetunto,että vain sinä olet numero yksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse olen törmännyt kolme kertaa vastaavaan ilmiöön ja kyse oli siis miehistä. Lyhytaikainen miesystäväni - narsisti - sanoi heti kun olimme jostain asiasta erimielisiä, että noin se sanoi exäkin ja sitten sitä ja sitten se teki niin ja niin eli tämä mies lähti siitä olettamuksesta että koska exänsä toimi niin, myös minä jatkan ilmeisesti samaa rataa.

Toinen lyhytaikainen miesystäväni luennoi AINA kävellessämme kaupungissa, miten hänen exänsä osti tuosta talosta hienon huoneuston ja sitten osti sitä ja sitten tätä ja miten hyvin sillä meneekään. . . . . sitä jatkui loputtomiin, kunnes lakkasin menemästä em. "luennoille".

Kolmas lyhytaikainen miesystäväni oli niin kiinni exässään, että surkutteli minulle, miten paha mieli hänen exälleen tuli kun kuuli että olen yöpynyt miehen luona, kävi lopulta selville, että tämä mies raportoi päivittäin sähköpostitse kaikki meidän tekemiset ja minun sanomiset/ominaisuudet/tiedot lapsistani/ harrastuksistani jne ja sitten kun tämä exä pahastuu jostain minun osaamisestani, yrittää sitä taitoani sitten vähätellä. . . . . . sekavaa ehkä, mutta toiv. ymmärsitte pointin.

Selvennykseksi todettakoon, että jäin 25 vuotta sitten yksin, joten ei tuo kolme suhteen yritystä ole paljon, mutta jonkinlainen renttumagneetti ilmeisesti olen joten . . . . nykyisellään viihdyn oikein hyvin yksin, en halua ottaa enää riskejä.

Lainaus:

Itse olen törmännyt kolme kertaa vastaavaan ilmiöön ja kyse oli siis miehistä. Lyhytaikainen miesystäväni - narsisti - sanoi heti kun olimme jostain asiasta erimielisiä, että noin se sanoi exäkin ja sitten sitä ja sitten se teki niin ja niin eli tämä mies lähti siitä olettamuksesta että koska exänsä toimi niin, myös minä jatkan ilmeisesti samaa rataa.

Toinen lyhytaikainen miesystäväni luennoi AINA kävellessämme kaupungissa, miten hänen exänsä osti tuosta talosta hienon huoneuston ja sitten osti sitä ja sitten tätä ja miten hyvin sillä meneekään. . . . . sitä jatkui loputtomiin, kunnes lakkasin menemästä em. "luennoille".

Kolmas lyhytaikainen miesystäväni oli niin kiinni exässään, että surkutteli minulle, miten paha mieli hänen exälleen tuli kun kuuli että olen yöpynyt miehen luona, kävi lopulta selville, että tämä mies raportoi päivittäin sähköpostitse kaikki meidän tekemiset ja minun sanomiset/ominaisuudet/tiedot lapsistani/ harrastuksistani jne ja sitten kun tämä exä pahastuu jostain minun osaamisestani, yrittää sitä taitoani sitten vähätellä. . . . . . sekavaa ehkä, mutta toiv. ymmärsitte pointin.

Selvennykseksi todettakoon, että jäin 25 vuotta sitten yksin, joten ei tuo kolme suhteen yritystä ole paljon, mutta jonkinlainen renttumagneetti ilmeisesti olen joten . . . . nykyisellään viihdyn oikein hyvin yksin, en halua ottaa enää riskejä.

Tämä kirjoitus on juuri sellainen, mitä minä tuossa aloituksessani ajoinkin takaa - en halua näet pelkästään kommentteja siitä, että itselläni on mukamas huono itsetunto yms. Vaikuttaa siltä, että joillekin (varmaan yleensä miehille) ero on kovasti vaikea asia jättää taakse, kun siitä exästä pitää aina vaan puhua ja puhua... Pikemminkin tällä eronneella on mielestäni huono itsetunto, kun pitää aina vaan jatkaa siitä entisestä paasaamista! Pahinta on, jos "uutta" ystävää/puolisoa verrataan exään, niin hyvässä kuin pahassakin, ja luullaan, että kaikki naiset/miehet ovat samanlaisia kuin exä oli!
Hyvä Sinulle, kun jätit nämä oudot, katkerat miehet pois elämästäsi, huomasit aika pian, että ei tästä tule mitään, kun entisen varjossa pitää elää. Eikö sellaisia eronneita ole, jotka eivät jatkuvasti, päivittäin puhuisi menneestä? Eikö tosiaan olisi hedelmällisempää rakentaa tätä uutta suhdetta, kuin aina vaan palata entiseen... Olen vähän pettynyt!
N: olenko vain korvike

Jospa se exsästä puhuminen on helpompaa, eikä tarvi niin ottaa tulevasta vastuuta, ei sitä luentoa jaksa pitemmän päälle kuunnella, kun aina sama nauha. Siinä vaiheessa kun "luento" alkaa, on hyvä kysyä, mitä mieltä olet meidän suhteesta. Senhän luulis olevan tärkeämpi ja olennaisempi asia. Se antaa tietyn kuvan ihmisestä, kun se on aina puhumassa muista, ja vähemmän itsestään. Miehenäkin minulle kävi niin, ystävälläni oli exä tärkeä, soittelivat paljon, ja usein hän puhui ex miehestään. En sitten pitkään vanhentunu siinä pelissä. Koska hänelle oli tärkeämpää se exä. Toivotaan että se tavanomainenkin ihminen löytyy, kuka on kiinnostunut nyky- ja tulevista hetkistä.

Olen tuo "kolme exää kokenut" ja ajattelen niin, että ehkä heillä kaikilla oli huono itsetunto ja sitä piti jotenkin pöngittää kehumalla exien menestystä. . . .en tiedä. En ole kuitenkaan mikään ylimielinen "jumalatar" vaan ihan tavallinen taapero kaikkinen vikoineni eli en ainakaan sitä itsetuntoalhoa heille aiheuttanut.
Tottakai esim. suhteen alussa, jos sillä näyttää olevan jatkuvuutta, on hyvä lyhyesti käydä läpi mahdolliset eron/erojen syyt, tai mikä mahdollisesti meni pieleen, mutta ei niihin tarvitse jäädä roikkumaan. Eli aina ennen uutta suhdetta pitää tehdä itselleen selväksi entinen suhde ja oppia elämään yksin. Tuo yksin elämisen läksy unohtuu usein.

15.05.2012 15:23 Olen tämä ann. Olen samoilla linjoilla kanssasi 15:39 se ainainen exästä puhuminen on mielestäni vastuutonta, oli se sitten moittimista tai kehumista, jos se on moittimista itse saa olla varuillaan, (minua tarkkaillaan) jos taas kehumista, voi tietää että koko ajan peilataan entiseen,ei uskalleta elää nykyhetkessä, sen kyllä huomaa aika nopeesti loksahtaako palaset kohdalleen. Ensin pitää tulla itses kans toimeen, sitten vasta katsella muuta. Eiköhän etsivä löydä.

Aikamoinen keskustelun aloitus, tosi typereää, yhtä hyvin vois aloitus olla vaikka, miksi miniä puhuu niin usein anopistaan, taikka toisin päin.

Terve vuan terve

Kannampa miekii korten kekoo tässä asjasa vaikkei se kaikkim mielee oukkaa semmie tiijjän jo etukättee. tiällon selekeesti käyny ilimi nottako myö ukot vua jauruttas niistä eksistämy. mie voin kokemukse suomala syvälä rintaiänelä sannoo notta. kylläpä ne naisettii harrastaat iha sammoo. minnoon reilu 10 vuotta ollu usijopoikamiehenä ja muutama tarjokas on siinä ajasa ollunna tuaha rinnale tulemaa. joillai ol kulunna jo erinäisii vuosii erostaa ja silti ne eksät ol päivittäi puhheisa ja monesti nekatiivissee sävvyy. ja siitäi huolimati josko myö mäntii yhesä vaikka ravintelii ja heiä eksä ol sielä nii meleki het kohta hyö män sittä tää eksäsä pöytää ja mie jäin keskenän erillee ko en halunna tunkeilla. ja sittä mikä minnuu imehytti melekosesti ol se ko yhtä lukkuu ottamati kaik kyselivät miulta mitteepä mie tekisi josko jostai syystä miu lastenj äit tahtoskii tulla takasi. miks ihmeesä se sillee tekis ja miks ihmeessä miu sittä jottai pitäs tehhä. En vois ies kuvitela nottako tää lastenj äit ois tulosa takas enempee ko sitäkää nottako mie hänet takas huolisinkaa. pittää se nyt kuitennii joku roti ollak.

Samate näistä keskusteluista käyp selekeesti ilimi se miks esmerkiks mie jouvvun olemaa keskenän. tiällo naisväk sitä mieltä nottei hyö taho ottoo riskii ja joutuu kuulemaa jotai maholisesti jonku uko eksistä vaikka minnoon huomanna sennii notta vaikkei niistä oikei tahtos huastellakkaa nii naisväilä tuntuu olova pakottava tarve kaivamala kaivoo tietoja miu entisistä suhteista ja josko en suostu mittää puhumaa aiheesta nii het kuuluu notta niinkö rakas se viä o nottei siitä pysty ies puhumaa ja enkö muka ouk vieläkää piässy yl erosta. mie sanosinnii tällee notta. josettä taho kuulla mittää nii elekee kyselkö ja josko om pakko kyselä ja kaivela männeitä nii varrautukkee sittä kuuntelemmaannii.

Vain nyten tällen erree tarinoi tää enempee

Illaj jatkoja vuan kaikilen

T.suapisti

Lainaus:

Aikamoinen keskustelun aloitus, tosi typereää, yhtä hyvin vois aloitus olla vaikka, miksi miniä puhuu niin usein anopistaan, taikka toisin päin.

Laita tuo oma viisas ehdotuksesi aloitukseksi. :(

Aika itsekästä tosiaan on puhua vain omista asioistaan, ja jostain "rouva X:stä", jota nykyinen tyttöystävä tuskin tuntee. Huomaavainen keskustelija koettaa jutella mukavia ja viihdyttää keskustelukumppaniaan, erikoisesti mielitiettyään, ja kuuntelee mitä toisella on sydämellään. - Mutta monia monologeja olen minäkin saanut kuulla vuosien varrella! - Yksin kaunihimpi kuin minäminä-miehen kanssa.

Lainaus:

Aika itsekästä tosiaan on puhua vain omista asioistaan, ja jostain "rouva X:stä", jota nykyinen tyttöystävä tuskin tuntee. Huomaavainen keskustelija koettaa jutella mukavia ja viihdyttää keskustelukumppaniaan, erikoisesti mielitiettyään, ja kuuntelee mitä toisella on sydämellään. - Mutta monia monologeja olen minäkin saanut kuulla vuosien varrella! - Yksin kaunihimpi kuin minäminä-miehen kanssa.

Minä minä naisen kanssa, ei viihdy, joka korostaa vain itseään. Kaikkihan ei pysty puhumaan itsestään, kun ollaan niin täydellisiä, mieluummin puhutaan sillon, naapurin ukosta tai akasta. Moralisoijia riittää aina.

Lainaus:

Aikamoinen keskustelun aloitus, tosi typereää, yhtä hyvin vois aloitus olla vaikka, miksi miniä puhuu niin usein anopistaan, taikka toisin päin.

Ei tässä keskustelussa ole mitään typerää, ihan täyttä asiaa minun mielestä pohditaan!! Aloita itse sitten keskustelu vaikka miniästä tai anopista, jos ne on sulle kiinnostavampia aiheita!!
Keskustelun voi mielestäni aloittaa vaikka aidan seipäistä, ei sen pitäis ketään häiritä!! Onhan tähän keskusteluun ainakin moni jo osallistunutkin!
Suapistille sanoisin, että onpa se kumma juttu tosiaan, jos niinkin päin on paha, kun joku ei halua keskustella existään! Minusta sellainen on todella hienoa ja kohteliasta uutta ystävää kohtaan, että jättää sellaiset mölinät mahaansa!!

Entisestä puhutaan varmaan niin kauan kunnes eroahdistus on ohi. Yhteistä historiaa ei ole helppo pyyhkäistä yli, se historia kun ei katoa minnekään. Onhan kumppani ollut joskus rakas ja merkittävä. Epäonnistuminen parisuhteessa saattaa kaihertaa pitkäänkin. Entisen kumppanin syyttely kertoo sen, että surutyö on vielä kesken ja tunteita entistä kumppania kohtaan on jäljellä.

Lainaus:

Entisestä puhutaan varmaan niin kauan kunnes eroahdistus on ohi. Yhteistä historiaa ei ole helppo pyyhkäistä yli, se historia kun ei katoa minnekään. Onhan kumppani ollut joskus rakas ja merkittävä. Epäonnistuminen parisuhteessa saattaa kaihertaa pitkäänkin. Entisen kumppanin syyttely kertoo sen, että surutyö on vielä kesken ja tunteita entistä kumppania kohtaan on jäljellä.

Totta kyllä kirjoitat, asiaa kannattaisi pohtia tuoltakin kantilta.
Mutta ei ole kiva ajatella, että kumppani ihan koko ajan, siis tarkoitan joka päivä kun tavataan, puhuu exästään jotain! En minäkään puhu mies-vainajastani niin paljon, ja silti olen saanut ystävältäni kiellon, että ei saa enää surra niin paljon!!!? (Hävytöntä, sanon minä, sillä mieheni kuolemasta on vähemmän aikaa kuin heidän erostaan!) :( Hän on vain niin hölmö sitten, ettei tajua tekevänsä itsekin vielä surutyötä, kapa se niin on!

Lainaus:

Lainaus:

Aika itsekästä tosiaan on puhua vain omista asioistaan, ja jostain "rouva X:stä", jota nykyinen tyttöystävä tuskin tuntee. Huomaavainen keskustelija koettaa jutella mukavia ja viihdyttää keskustelukumppaniaan, erikoisesti mielitiettyään, ja kuuntelee mitä toisella on sydämellään. - Mutta monia monologeja olen minäkin saanut kuulla vuosien varrella! - Yksin kaunihimpi kuin minäminä-miehen kanssa.

Minä minä naisen kanssa, ei viihdy, joka korostaa vain itseään. Kaikkihan ei pysty puhumaan itsestään, kun ollaan niin täydellisiä, mieluummin puhutaan sillon, naapurin ukosta tai akasta. Moralisoijia riittää aina.


No myönnetään, että räpätätejä ja puhekoneita riittää meissä naisissakin.
Mutta takaisin maskuliineihin: kyllä Munamies on mukavampaa seuraa kuin minäminä-mies.

Näin on.
- Olen itsekin saanut kuunnella monenlaisia elämäntarinoita kun ystävän elämäntoveri on pois joko eronnut tai kuoleman kautta.
Toivon että yksin jäänyt ystävä, oli sitten nainen tai mies, nuori tai vanha, saisi tai että hänellä olisi ihminen joka jaksaisi kuunnella , kuunnella ja vielä kerran kuunnella samaa... tuskaa joka on ystävän sisällä.
- Se on joskus raskasta.... mutta olen huomannut kuinka toinen on helpottunut jopa keventynyt saatuaan taas kerran kertoa tuskansa pois... senkin tiedän että se kestää yleensä kaksi vuotta jonka jälkeen huomaa että ystävä alkaa jo puhua muistakin asioista, hän on saanut uudelleen elämästä kiinni.
TÄMÄN YMMÄRTÄÄ VAIN IHMINEN JOKA ON MENETTÄNYT YSTÄVÄN.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat