Kuinka tulet toimeen vanhan äitisi/isäsi kanssa ?

Vierailija

Haluaisin kuulla, onko teillä muilla ongelmia ikäätyvien vanhempienne kanssa. Äitini on 92-vuotias ajatuksiltaan virkeä, liikkuminen hankalaa lonkkakuluman vuoksi; toinen lonkka leikattu yli kymmenen vuotta sitten, muuten melko terve vain yksi lääke sydämen vajaatoimintaan. Hän asuu eläkkeellä olevan naimattoman siskoni kanssa paritalossa, jossa molemmilla oma asunto, mutta yhteinen saunaosasto. Äitini laittaa oman ruokansa ja sisareni ruokailee myös usein hänen kanssaan ja sisareni huolehtii molempien asuntojen siivoukset. Äitini on aina ollut hyvin dominoiva. Hänellä on joitakin omia ystäviä, joiden kanssa soittelee lähes viikottain ja tapaa silloin tällöin. Monien ystävien kanssa hän on kylläkin laittanut "välit poikki". Aikaisemmin hän kävi yhdessä ikäihmisten kerhossa, mutta siellä tuli jotain erimielisyyksiä ja nykyään hän ei käy siellä- vedoten heikentyneeseen kuuloonsa. Hänellä on kyllä kuulokoje. Tämä hänen nykyinen asuinjärjestelykin tehtiin hänen toivomuksestaan n.30- vuotta sitten, jolloin isänikin oli vielä elossa. Vanhemmillani oli omakotitalo, johon kuului iso tontti. He rakennuttivat nykyisen asunnon uudelle (osa vanhaa tonttia) tontille ja myivät vanhan talon. Ongelmaksi on nyt tullut, että äitini mielestä siskoni käy liikaa harrastuksissa ja matkoilla. Meitä on neljä sisarusta, joista veli nuorin ja hän asuu reilun sadan kilometrin päässä. Äitini ei hyväksynyt veljeni vaimoa ja isän kuoleman jälkeen veljeni on pitänyt äitiin yhteyttä vain meidän sisarusten välityksellä. Toinen siskoni asuu lähipitäjässä ja minä äitini kanssa samalla paikkakunnalla. Olemme sopineet siskojeni kanssa, että äidin kanssa asuva sisko voi vapaasti matkustaa, me toiset voimme silloin olla äidin kanssa. Minä esitin asian noin vuosi sitten äidille, kun siskoni valitti äidin käytöksestä. Kuinka ollakaan äitini suuttui minulle niin ettei ole sen jälkeen puhunut yhtään ystävällistä sanaa. Yhden kerran siskoni oli kolmen yön matkalla ja minä kävin äitini luona päivittäin - olisin ollut siskoni asunnossa yötäkin, mutta äitini ei sitä hyväksynyt. Jokaisella käyntikerralla hän myös hyvin vihaisesti tokaisi; mitä tänne tulit. Ongelma on nyt, että äidin kanssa asuva sisko kokee äidin taholta henkistä väkivaltaa ja äiti ei suostu keskustelemaan, miten me muut voisimme olla hänelle "vanhuuden tukena". Toivon keskustelua asiasta. Uskon, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia.

Kommentit (15)

Vierailija

Minulla ei ole asiasta omakohtaisia kokemuksia, mutta se on tietysti
kaikille muille selvää, paitsi äidillesi, että äidin kanssa asuva sisar tuntee
olevansa "vankilassa". Ei hänenkään elämäntehtävänsä ole omistautua
vain äidin hoitamiseen ja seurana olemiseen. Tuo äitisi käytös on kyllä
ilman muuta henkistä väkivaltaa.
Toivottavasti tänne kirjoitellaan samantapaisia asioita kokeneiden henkilöiden
ajatuksia ja ehkä vinkkejä siitä, miten tällaisessa tapauksessa tulisi
toimia. Voimia teille kaikille sisaruksille!

Vierailija

Äitini on 90 v ja henkisesti melko samanlainen, rakastava ja kiltti, kuin on ollut aina. Vaikea samaistua näihin ongelmiin. Joskin ymmärrän. Ajattelen ettei vanhaksi tuleminenkaan oikeuta toisten alistamiseen ja ilkeilyyn. Metsä vastaa edelleenkin niinkuin sinne huudetaan. Mutta ehkä "vahuuden ammattilaiset" osaavat antaa neuvoja.

Vierailija

Iäkkäitä vanhuksia pitää ymmärtää. Kiukkuisuus voi johtua vaikkapa alkavasta altzheimerin taudista. Ikävää vahuksen kiukuttelu ja agressiivisuus, muttei kannata ottaa jokaista sanaa haudan vakavasti, vaan pyrkiä silti olemaan vahukselle ystävällinen.

Vierailija

Meitä on kolme sisarusta. Veljeni asuivat samassa kaupungissa kuin äitimme, minä 400km:n päässä. Veljeni huolehtivat käytännönasioista, kodinhoitajat ja kotisairaanhoitaja omalta osaltaan, minä olin pitkien puheluiden kuuntelija. Jäätyäni eläkkeelle matkustin joka kuukausi viikoksi, kahdeksi huolehtimaan hänestä .Hän kuoli 89 vuotiaana.
Hän oli aina ollut dominoiva, alistava, aviopuolisoitamme ei hän hyväksynyt, hänen piti olla ykkössijalla elämässämme, sen jälkeen lapset ja perheemme.Ymmärrän hyvin, miltä teistä ja lähinnä siskostasi tuntuu. Ihminen, jota on alistettu lapsesta saakka, yrittää karttaa virheitä, joista saa kuulla äidiltään monta kertaa päivässä aikuisuudessakin, -ja antaa periksi, ei uskalla nousta vanhempiaan vastaan ja vaatia omaan elämäänsä yksityisyyttä ja kunnioitusta.Ja koska alistettu ei ole kokenut hyväksyntää koskaan, hän ei tunne ansaitsevansa sitä kiitostakaan, jota muiden taholta saa osakseen.
Minun henkireikäni oli matkustaminen kotiini toiseen kaupunkiin sen viikon, kahden jälkeen enkä suostunut muuttamaan hänen kaupunkiinsa. Myös siskosi tulee ehdottomasti saada matkustaa säilyttääkseen minuutensa . Tai muuttaa kauemmaksi. Jos äitinne kunto on heikentymässä, hänelle voisi suositella kodinhoitajaa tai palvelutalon yksiötä. Äitini ehti asua sellaisessa puoli vuotta ennen kuolemaansa, ja oli tyytyväinen.
Sen olen oppinut, että itseäni en sido lapsiini "hiusta vahvemmalla", ja tulen järjestämään oman hoitoni.

Vierailija

Lainaus:

Meitä on kolme sisarusta. Veljeni asuivat samassa kaupungissa kuin äitimme, minä 400km:n päässä. Veljeni huolehtivat käytännönasioista, kodinhoitajat ja kotisairaanhoitaja omalta osaltaan, minä olin pitkien puheluiden kuuntelija. Jäätyäni eläkkeelle matkustin joka kuukausi viikoksi, kahdeksi huolehtimaan hänestä .Hän kuoli 89 vuotiaana.
Hän oli aina ollut dominoiva, alistava, aviopuolisoitamme ei hän hyväksynyt, hänen piti olla ykkössijalla elämässämme, sen jälkeen lapset ja perheemme.Ymmärrän hyvin, miltä teistä ja lähinnä siskostasi tuntuu. Ihminen, jota on alistettu lapsesta saakka, yrittää karttaa virheitä, joista saa kuulla äidiltään monta kertaa päivässä aikuisuudessakin, -ja antaa periksi, ei uskalla nousta vanhempiaan vastaan ja vaatia omaan elämäänsä yksityisyyttä ja kunnioitusta.Ja koska alistettu ei ole kokenut hyväksyntää koskaan, hän ei tunne ansaitsevansa sitä kiitostakaan, jota muiden taholta saa osakseen.
Minun henkireikäni oli matkustaminen kotiini toiseen kaupunkiin sen viikon, kahden jälkeen enkä suostunut muuttamaan hänen kaupunkiinsa. Myös siskosi tulee ehdottomasti saada matkustaa säilyttääkseen minuutensa . Tai muuttaa kauemmaksi. Jos äitinne kunto on heikentymässä, hänelle voisi suositella kodinhoitajaa tai palvelutalon yksiötä. Äitini ehti asua sellaisessa puoli vuotta ennen kuolemaansa, ja oli tyytyväinen.
Sen olen oppinut, että itseäni en sido lapsiini "hiusta vahvemmalla", ja tulen järjestämään oman hoitoni.

Saman päätöksen olen tehnyt, että omilta lapsiltani en tule vaatimaan huolenpitoa. Olen sanonut jo etukäteen, että sitten kun tulen unohtelevaiseksi eikä kotona asuminen enää suju, saatte vaikka väkisin toimittaa minut palvelutaloon. Tietysti salaa toivon, että kävisivät minua siellä katsomassa ja pitäisivät yhteyttä, mutta sen pitää olla vapaaehtoista eikä pakkokäyntejä. Haluaisin että minua kuolemani jälkeenmuisteltaisiin sellaisena kuin olin terveinä päivinä, niin että mukavat muistot jäisivät päällimmäisiksi. - Olen itse ainoa lapsi, ja vanhempien sairastuminen ja kuolema tuntuivat raskailta - varsinkin kun kaikkia erimielisyyksiä ei ehditty selvittää. Kummallakin kerralla minulla oli rintalapsi kotona, joten en edes päässyt käymään niin usein kuin olisin muuten halunnut - vaikken sitten oikein halunnutkaan, kun minua kiellettiin käymästä.
Kunpa minun kohdallani ei kävisi samalla tavalla!

Vierailija

Minun äitini on 94 v leppoinen ja sydämellinen vanhus. Luonne ei ole iän kertyessä muuttunut hankalaksi. Asuu nykyisin senioritalossa, jossa palvelu pelaa hyvin. Äitini on muuten omatoiminen, mutta ruokapalvelusta tuodaan hänelle ateria päivittäin, hoidetaan kylvetys ja pyykinpesu sekä huoneiston siivous. Käyn hänen luonaan vähintäin kerran viikossa. Meillä on aina mukavaa äidin kanssa, keskustelemme paljon kahvikupin ääressä ja muutenkin. Äidillä ajatus juoksee vielä kirkkaasti ja huumorintaju myös on tallella.

Sanotaan, jos ihminen on ilkeä luonteeltaan, niin vanhana tulee entistä ilkeämmäksi. Äitini on aina ollut rakastava ja ymmärtäväinen ja kaikin tavoin kannustanut ja tukenut minua. Kykenisinpä itsekin olemaan yhtä epäitsekäs kuin äitini.

Vierailija

Tosin myös aiemmin kiltti ihminen saattaa muuttua ilkeäksi jonkin aivosairauden myötä. On omaisille hyvin raskasta, jos vanhus muuttuu epäluuloiseksi ja ilkeäksi, jopa hyökkääväksi. Myös pahat kivut ja sairaudet vaikuttavat mielialaan ja käytökseen.

Vierailija

Vanhan ihmisen moninaisista syistä johtuvat mielialan vaihtelut ja muutokset on meidän nuorempien hyväksyttävä, eihän sitä muutakaan voi.

Suurin työ ja haaste on meidän omien asenteiden ja ajatusmallien muuttaminen.

Vanhaa ihmistä kun ei voi muuttaa niin, vaikeilla ja haasteellisillakin ehdoilla on tultava toimeen.

Minä näkisin suurena voimavarana ja elinvoimana tälläiset vahvat persoonat.
Onneksi kaikki ei muutu elämän loppuvuosinakaan muiden käskytettäväksi.

Minulla itselläni on iäkkäät vanhemmat ja erityisesti isä on edelleen samanlainen kuin on ollut ikänsä.
Vanhuus tuo vaan lisää ärtyneisyyttä ja tiukkaa särmää luonteeseen.
Ei se minulle ole vierasta ja uutta, sellainenhan hän on ollut vaikea ja haasteellinen aina.
Minä tunnen oman arvoni ja isäni arvon ja näillä tullaan toimeen.

Vierailija

Kiitos teille, jotka olette lähteneet tähän keskusteluun mukaan.
Kyllähän meitä on "moneksi". Joillakin teistä on ihan samanlaisia kokemuksia kuin itselläni. Äitini on todellakin vahva persoona, hän on tottunut pärjäämään ja esim. sota-aikana on pitänyt pärjätä isänsä rinnalla maatalon töissä. Hän oli vanhin tytär ja veljet olivat sodassa. Nykyään hän suorastaan loukkaantuu, jos puhutaan palvelutalosta tai ulkopuolisesta avusta. Jotenkin vain tuntuu, että hän yritää "karkotaa" meidät muut lapsetkin läheltänsä, että saisi sidottua vanhimman lapsensa tiiviimmin. Sisareni on (kasvatettu?) huolehtija niinkuin usein vanhin lapsi on. Samoin kuin aikaisemmat kirjoittajat olen myös minä sanonut lapsilleni, jos en tule kotonania toimmeen, voivat viedä hoivakotiin tms. Vielä kysymys hänelle, joka viittasi Alzheimeriin, tai jollekin toiselle, joka tietää ko. taudista: Voiko sen alkamista todeta esim. muistikokeilla tai muuten?

Vierailija

Kyselit Alzheimerintaudin tutkimuksista.
Pitää muistaa, että dementiaa aiheuttavia sairauksia on useita ja Alzheimer vain yksi niistä.
Tutkimuksetkin sen vuoksi laajoja.
Koska sairaus vaikuttaa muistiin niin muistitestit on yksi testi jolla tautia voi tutkia.
Tähän on olemassa erilaisia testejä ja niitä suorittavat ammattihenkilöt.
Muita tärkeitä tutkimuksia tietysti on verikokeet ja pään mangneettikuvaus.

Toki arjessa huomaamme poikkeavaa käytöstä ja unohteluakin, kaikki unohtelu ei kuitenkaan ole dementiaa.

Perusteellinen tutkiminen ja neurologin/ geriatrian erikoilääkärin lausunto tarvitaan.

Vierailija

Ihmiset usein määrittävät henkilön vahvaksi, jos on hankala ja vaativa tyyppi, sellainen ihminen on enempikin heikko, kun pitää kukkoilla ja vaatia muilta ihmisiltä erityiskohtelua. Minusta vahva ihminen on sellainen, joka ymmärtää muita ihmisiä, osaa myötäelää ja tukea läheisiään, eikä vain esittää vaatimuksia.

Vierailija

Luettuani Karyl McBriden kirjan -Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä, tajusin, että äidilläni on monia narsistisia luonteen piirteitä. Yksi niistä mm. hän poistaa lähipiiristään totaaliseti henkilön, joka ei täytä hänen odotuksiaan. Kuten veljelleni ja nyt myös minulle on käynyt. Lapsena olin isän tyttö. Äitini toivoi, että olisin ollut poika, koska hänen ensimmäinen lapsensa oli tyttö. Usein ajattelin äidin käytöksetä: "Noin en ainakaan tee aikuisena." Mykkäkoulu oli yksi sellainen. Äitini on tosi taitava siinä. Nyt olen äidille siis ns. ilmaa, kun uskalsin vaatia siskolleni omaa aikaa. Eilen illalla kävin äitini luona; tervehdin ja kysyin kuulmisia. Ei vastausta. Hän avasi tv:n, laittoi kuulokkeet korvilleen ja alkoi katsella uutisia. Niinpä toivotin hyvät yöt ja poistuin siskoni asunnon puolelle. Sanotaan, että iän mukana tietyt luonteen piirteet voimistuvat. Näin varmasti onkin. Äidilläni ei ole havaittavia muistiongelmia ja hän seuraa aikaansa lehdistä (hänellä on hyvä näkö) ja tv:stä. Keskustelin siskoni kanssa äitini mahdollisista muistiongelmista. Hän oli myös sitä mieltä, ettei siitä ole kysymys. Toista ihmistähän ei voi muuttaa, mutta yritän kasvattaa itsestäni ymmärtäväisempää. Te keskustelussa mukana olevat avaatte minulle uusia ajatusmalleja. Aloittaja anonyymi.

Vierailija

Minusta me kaikki aikuiset -niin nuorehkot kuin vanhuksetkin - olemme velvollisia käyttäytymään kunnolla. Tuollainen käytös on rumaa. Minä en pyrkisi sitä erityisesti ymmärtämään vaan sanoisin äidille että jollei hän halua luonaan käytävän, ei häntä siihen pakoteta. Olkoon yksin, jos tekee kaikkensa sen etten etteivät läheiset kävisi.

Vierailija

Lainaus:

Ihmiset usein määrittävät henkilön vahvaksi, jos on hankala ja vaativa tyyppi, sellainen ihminen on enempikin heikko, kun pitää kukkoilla ja vaatia muilta ihmisiltä erityiskohtelua. Minusta vahva ihminen on sellainen, joka ymmärtää muita ihmisiä, osaa myötäelää ja tukea läheisiään, eikä vain esittää vaatimuksia.


aivan oikein, just sellainen ihminen on vahva joka on nöyrä ja arvostaa muiden elämäntyyliä. Kun ihminen on nöyrä, hän on kaikkein vahvin.

Vierailija

Anonyymi 22.03.2011 21:04

Minusta me kaikki aikuiset -niin nuorehkot kuin vanhuksetkin - olemme velvollisia käyttäytymään kunnolla. Tuollainen käytös on rumaa. Minä en pyrkisi sitä erityisesti ymmärtämään vaan sanoisin äidille että jollei hän halua luonaan käytävän, ei häntä siihen pakoteta. Olkoon yksin, jos tekee kaikkensa sen etten etteivät läheiset kävisi.
Luin vastauksesi kahteen kertaan ja hoksasin, että noinhan se juuri on. Miksi paapoa -samahan koskee alkoholistia.Jotenkin sitä on vaan sisäistänyt sen, että äidistä pitää huolehtia. Vaan niinhän se taitaa olla, että vieraalle ei niin herkästi kiukutella kuin lähimmille ja toisaalta vieraan on helpompi ottaa kiukuttelu ystävällisesti vastaan, kun se (kiukuttelu) ei mene niin henkilökohtaisuuksiin kuin läheisten kanssa. Kiitos vielä kerran vastauksesta. Oloni on nyt kevyempi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat