Yksin asuminen

Vierailija

On siinä yksin asumisessa hyviä puolia ja paljon onkin, mutta kyllä silloin, kun tulee vaikka joku vähäisempikin sairaus, niin olisi se kaveri hyvä olla olemassa lähellä.

Sivut

Kommentit (64)

Vierailija

Lainaus:

On siinä yksin asumisessa hyviä puolia ja paljon onkin, mutta kyllä silloin, kun tulee vaikka joku vähäisempikin sairaus, niin olisi se kaveri hyvä olla olemassa lähellä.

Mitä ihmeen hyvää on yksin asumisessa?????????????????????????

Vierailija

Oma vapaus päättää tekemisestään ja menemisistään on plussaa yksinasumisessa. Sellaselle ihmiselle jolla pitää olla joku koko ajan tämä ei tietenkään sovi. En voisi kuvitellakaan että joku määräilisi mitä milloinkin tehdään. En silti ole erakko mutta saman katon alle joku toinen asumaan.. ei kiitos

Vierailija

Nuorena saman katon alle muuttaminen oli niin mutkatonta ja helppoa sopeutua. Vanhempana ei enää osaa mukautua, jos on ollut pitempään itsekseen, alkaa liiaksi tottua yksinelämiseen. Olisi se vielä mukavaa löytää sellainen "turvamies" kenen kanssa viihtyisi saman katon alla.

Vierailija

Kokeiltu on monenmoista elämän varrella.Kaksin asumista,puoliksi kaksin asumista(viikonloput kaksin,viikot yksin)Yksin,naimisissa,kihloissa ym..Tulosta voin siis kommentoida vaan omalta kohdaltani:Paras ehdottomasti yksin omassa kolossaan.Iäkkäämpänä tosin.Nuoret ovat asia erikseen.
Saa olla pitkin tai poikin.Ei kukaan kysele,missä ämmä viivyit?Saa syödä,kun nälättää,ei kuulu komentoa:laitappa potut kiehumaan.Saa käydä nukkumaan,kun nukuttaa,ei kuulu:pitääkös sitä nyt jo maate mennä? ym...voi tätä ihanuutta.Osaani en hevillä vaihda.

Vierailija

Olen asunut kaksin yh-äidin kanssa,
sitten Anoppilan peräkamarissa ei-toivottuna miniänä,
vihdoinkin Omaa perhe-elämää, kasvavan perheen kanssa,
kahdestaan sairaseläkeläisen kanssa
-ja nyt Leskenä yksin, toki karvaiset lemmikit seuraa pitämässä.

Viihdyn nyt parhaiten, kun saan olla hereillä ,tai nukkua mihin vuorokaudenaikaan tahdon/pystyn,
haahuilla yöpaidassa päivälläkin jos haluan,
syödä mitä tahdon ilman että Kämppis narahtaa joka kerta jääkaapista kaljaa hakiessaan:
-jääkaappi haisee ihan sun hapankaalille, en syö ,yöökk... :)

Itsemääräämisoikeus on mahtava sana,
makustelen sitä usein yölläkin.

Etenkin kun Katti raapii ikkunanpieltä ja roikkuu kuin Tarzan verhoissa
ja pureskelee sälekaihtimet solmuun keskiyöllä,
ilmoittaen sillätavoin että on päästävä ehdottomasti ulos, kylille, Konsultoimaan... :D

"Emäntä ;laiskiainen"

Vierailija

Kyllä ehdottomasti näin on, yksin asumisessa on enemmän plussia kuin miinuksia. Parhaimmat puolet on jo tullut lueteltua aikaisemmissa kommenteissa ja isoimmat miinuksetkin. Tietenkään yksin ei AINA ole kiva olla mutta kyllä huonossa parisuhteessa ihminen voi olla enemmän yksin kuin yksin asuessaan ! Kokemusta on.

Vierailija

Lainaus:

Olen asunut kaksin yh-äidin kanssa,
sitten Anoppilan peräkamarissa ei-toivottuna miniänä,
vihdoinkin Omaa perhe-elämää, kasvavan perheen kanssa,
kahdestaan sairaseläkeläisen kanssa
-ja nyt Leskenä yksin, toki karvaiset lemmikit seuraa pitämässä.

Viihdyn nyt parhaiten, kun saan olla hereillä ,tai nukkua mihin vuorokaudenaikaan tahdon/pystyn,
haahuilla yöpaidassa päivälläkin jos haluan,
syödä mitä tahdon ilman että Kämppis narahtaa joka kerta jääkaapista kaljaa hakiessaan:
-jääkaappi haisee ihan sun hapankaalille, en syö ,yöökk... :)

Itsemääräämisoikeus on mahtava sana,
makustelen sitä usein yölläkin.

Etenkin kun Katti raapii ikkunanpieltä ja roikkuu kuin Tarzan verhoissa
ja pureskelee sälekaihtimet solmuun keskiyöllä,
ilmoittaen sillätavoin että on päästävä ehdottomasti ulos, kylille, Konsultoimaan... :D

"Emäntä ;laiskiainen"


Minäkin viihdyn niin valveilla kuin nukkueassakin, tosin muita vaihtoehtoja ei paljon olekkaan.

Vierailija

Ka terve vuan terve

Pistämpä miekii lusikkan tähä(nnii) soppaa. vaikka tiijjän kokemuksesta nottei se kaikkii miellytä. ei ainakkaa tää miu kiriotus tyyli. vain suap luva kelevata. jonsei kelepoo nii hypätköö ylj.

Tiällo kaik tähä astiset tainna ollak sitä m ieltä notta se yksi asumine ois makkeinta immeise elämäsä. oikei sitä ameriika herkkuva niinko johnahi vanahasa laulusa laulovat. No. mie voin sannoo nottei se sitä ouk. ei ainai mium mielestä. siitoj jo alu toistakymmentä vuotta ko lastenj äit läks lippahivvoo. ja mie jäin yksih huoltaja isäks. nyt neo sittä tenavattii lentänneet pesästä ja elläät omillaa. ja minnoon nyt sittä ollunna jo muutamav vuue keskenän. ja voin vakkuuttoo nottei seouk heleppoo eikä esinkää mukavoo.

No nyt sittä teitysti joku kyssyy no mikset sittä hommoo uutta kottaraista kaverikses. no. oha niitä joku kokkeilija täsä vuosiiv varrela olt. vanei niistouk ollu otettavvoo. suurimmasta osasta. ja hiä kenet mie huolisin ni hiä ei kuulema tuu. ja nykysellää ko minnoon melekosem pahasti liikuntarajotteine nii eipä sitä nuivvua lähetäkkää sitä kumppannii ehtimmää. no oha se tietysti tää nettirehvi systeemi. vain niiissäi miulo parissai olt rohviilit jo tainna parvuottahi vain eipouk esmäisiikää rehvijä tullunna.

Mieluustiha mie seuralaise ottasi emmie sillä. semmose lupsaka kottaraise joka aina välii sirkutteis mukavii miu korvaa. ja oishaa hiä varmaa sittä miula apunahi ko minen kaikkee ihe kykene tekemää. vuan eipä ko ei.

Nii. toiset neol lystiksee keskennää vaikkei tarviiskaa ja toiset niinko mie joutuut olemaa olosuhteihem pakosta vaikkeivät halluiskaa. elikkääs tuas totteutuu se vanaha sanonta. tasa ei käy onnel lahjat.

Illaj jatkoja

T.suapisti

Vierailija

Eipä oo sinullakaan Suapisti sitten kovin herkkua kun et yksikeen viihdy. Vaikeaa se on saada ketään kottaraista vaivaista miestä passaamaan, sellaisia pyyteettömiä ja hyväsydämisiä löytyneekö mistään. Minä olen toistaiseksi ollut terve, vaan en minäkään erityisemmin yksin viihdy ainakaan jatkuvasti. Vaikeaa se hyväkuntoisen naisenkin löytää sellainen sopiva kunnollinen kumppani, vaikka välillä on niitä seurustelusuhteitakin ollut. Nuoruuden pitkä avioliitto oli parasta, nämä muut ukot ovat sellaisia korvikkeita vain olleet, kun yksinkään ei aina halua olla.

Vierailija

Uamuja

Ka pakkoha seo täsä keskennää ollak ko muutakkaa ei voi. vain eij jouk immeisel lasta tarkotettu yksinnää olemaa. kyllä se pitäs sulostuttaja elämäsä ollak. vain kukapa se toimperrää tämmöse kunttura seuraks tulloo. terveempiihi o tarjola eikä niitäi huolita.

Hyvvee alakavvoo omallaistaam päivee jokkaisellen

T.suapisti

Vierailija

Ihana olet! Minä olen samanmoinen! Yksin on paras! Ihmisellä on tilan kaipuu, vaikka se sitten tuleekin voimakkaana tässä iässä. Minusta on mukavaa tämä elämä. Onneksi löysin miehen, joka tykkää vaan seurustella ja kumpikin asuu omassaan. Elämä on ihanaa. Emme vahtaa toisiamme vaan kunnioitamme yksinäistä puoltamme ja sitten taas tavataan, kun tuntuu siltä. Sinulle kaikkea kivaa sinne omaan kotiisi ja katille myös!

Lainaus:

Olen asunut kaksin yh-äidin kanssa,
sitten Anoppilan peräkamarissa ei-toivottuna miniänä,
vihdoinkin Omaa perhe-elämää, kasvavan perheen kanssa,
kahdestaan sairaseläkeläisen kanssa
-ja nyt Leskenä yksin, toki karvaiset lemmikit seuraa pitämässä.

Viihdyn nyt parhaiten, kun saan olla hereillä ,tai nukkua mihin vuorokaudenaikaan tahdon/pystyn,
haahuilla yöpaidassa päivälläkin jos haluan,
syödä mitä tahdon ilman että Kämppis narahtaa joka kerta jääkaapista kaljaa hakiessaan:
-jääkaappi haisee ihan sun hapankaalille, en syö ,yöökk... :)

Itsemääräämisoikeus on mahtava sana,
makustelen sitä usein yölläkin.

Etenkin kun Katti raapii ikkunanpieltä ja roikkuu kuin Tarzan verhoissa
ja pureskelee sälekaihtimet solmuun keskiyöllä,
ilmoittaen sillätavoin että on päästävä ehdottomasti ulos, kylille, Konsultoimaan... :D

"Emäntä ;laiskiainen"

Vierailija

Lainaus:

Uamuja

Ka pakkoha seo täsä keskennää ollak ko muutakkaa ei voi. vain eij jouk immeisel lasta tarkotettu yksinnää olemaa. kyllä se pitäs sulostuttaja elämäsä ollak. vain kukapa se toimperrää tämmöse kunttura seuraks tulloo. terveempiihi o tarjola eikä niitäi huolita.

Hyvvee alakavvoo omallaistaam päivee jokkaisellen

T.suapisti

Asuisinpa lähempänä, niin poikkeisin sinun luonasi turisemassa. Sinulla on oikea asenne elämään. Siellä susirajalla ei kovin paljon tarjontaa naisista ole, joten onhan tämä netti jonkinlainen korvike, että voi edes ajatuksia vaihtaa. Ei pääse koppa kalkkeutuu etuajassa kun ajatuksia päässään pyörittelee. Heikkoa on tarjonta täällä etelän suunnassakin yli 6-kymppisille naisille, juurikaan tervettä ikäistäni miestä ei vastaan kävele, vaivasia ovat kukin mikä mistäkin kohtaa.

Vierailija

Lainaus:

Ihana olet! Minä olen samanmoinen! Yksin on paras! Ihmisellä on tilan kaipuu, vaikka se sitten tuleekin voimakkaana tässä iässä. Minusta on mukavaa tämä elämä. Onneksi löysin miehen, joka tykkää vaan seurustella ja kumpikin asuu omassaan. Elämä on ihanaa. Emme vahtaa toisiamme vaan kunnioitamme yksinäistä puoltamme ja sitten taas tavataan, kun tuntuu siltä. Sinulle kaikkea kivaa sinne omaan kotiisi ja katille myös!
Lainaus:

Olen asunut kaksin yh-äidin kanssa,
sitten Anoppilan peräkamarissa ei-toivottuna miniänä,
vihdoinkin Omaa perhe-elämää, kasvavan perheen kanssa,
kahdestaan sairaseläkeläisen kanssa
-ja nyt Leskenä yksin, toki karvaiset lemmikit seuraa pitämässä.

Viihdyn nyt parhaiten, kun saan olla hereillä ,tai nukkua mihin vuorokaudenaikaan tahdon/pystyn,
haahuilla yöpaidassa päivälläkin jos haluan,
syödä mitä tahdon ilman että Kämppis narahtaa joka kerta jääkaapista kaljaa hakiessaan:
-jääkaappi haisee ihan sun hapankaalille, en syö ,yöökk... :)

Itsemääräämisoikeus on mahtava sana,
makustelen sitä usein yölläkin.

Etenkin kun Katti raapii ikkunanpieltä ja roikkuu kuin Tarzan verhoissa
ja pureskelee sälekaihtimet solmuun keskiyöllä,
ilmoittaen sillätavoin että on päästävä ehdottomasti ulos, kylille, Konsultoimaan... :D

"Emäntä ;laiskiainen"


Sinun kissallasi on persoonallisuushäiriö. Terve kissa ei sälekaihtimissa kiikuttele eikä verhoissa.

Vierailija

Minä tässä opettelen yksin olemista: kotona asuvat 20-22 vuotiaat lapset on kesälomareissuillaan. Toisena päivänä huomasin puhuvani ääneen yksikseni, että "pitää noi ikkunat pestä nyt lomalla". Tätäkö se on sitten kun muuttavat omilleen? Iloa ja vapautta tehdä mitä haluaa kodin ulkopuolella ja kotona sitten yksinhöpöttämistä, yhden lautasen ruokailuja ja kahvittelua ilman juttuseuraa? Miten siihen sopeutuu, kun on yli 40 vuotta elämästään asunut muiden kanssa?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat