Mummon särkynyt sydän

Vierailija

Täällä eräs mummo, jonka sydän on särkynyt. Onko muilla lastenlapsen menetyksen kokemuksia, jonkin asian takia, miksi ei enää näe lapsenlastaan, tai ei saa olla enää tekemisissä hänen kanssaan, jostain syystä. Täällä yksi mummo, joka haluaisi vaihtaa ajatuksia, jos joku on kokenut saman menetyksen. Tämän keskustelun aloitti, mummo, jonka sydän on särkynyt.

Nimimerkki:
Mummon ikävä

Sivut

Kommentit (89)

Vierailija

Ex-miniä tapasi uuden rakkauden. Jätti miehensä ja pienen lapsensa. Lapsi oli paljon mummon hoidossa, isän ollessa töissä, välillä kauempanakin. Kului monta vuotta näissä merkeissä, lapsi aloitti jo koulun. Siinä vaiheessa lapsen äiti alkoi osoittamaan uudelleen kiinnostusta lapseensa. Hän sai riideltyä asian sosiaaliviranomaisten kanssa, että nyt lapsi tulee hänelle. Kunnes ex-miniän isä soitti, mummolle joka oli hoitanut lasta, että jos lapsen isä ottaisi hänet takaisin, lapsi oli alkanut oireilla, hänellä oli pelkotiloja yms. Mummo jatkoi pojan hoitoa, aina kun isä oli työreisssuilla, laittoi pojan kouluun, valvoi läksyt, ja teki ne velvollisuudet, jotka asiaan kuului. Lapsen äiti joutui hoitoon mielisairaalaan, vähäksi aikaa. Mummo sai loppumaan pojan yökastelun, ja muukin pelkotila väistyi. Lapsen äidille määrättiin pysyvä elinikäinen psyykelääkitys. Hän alkoi uudeleen vaatia lasta itselleen. Sosiaalivirasto taipui tähän tahtoon. Siinä vaiheessa lapsi taas muuttui umpimieliseksi ja sulkeutuneeksi, enää hän ei saanut tulla mummolaan kylään, hän ei vastannut enää mummon soittamiin puheluihin. Mummo kun näki lapsenlapsensa, hän katsoi vain alaspäin, ei suostunut puhumaan mitään. Yhteisiin joulunviettoihin mummolaan hän ei enää tullut. Lapsen isä on yrittänyt avata monesti keskustelua tästä tilanteesta, mutta lapsi ei suostu sanomaan edelleenkään mitään. Mummon mieli on ihan murtunut, kaiken lisäksi hän on vielä vakavasti sairas. Monet ovat kyyneleet mitä tämä mummo on vuodattanut, ikävä ja kaipaus on valtava, hän ei voi ymmärtää, miksi?

Vierailija

Kyllä oli koskettava tuo kertomus anonyymillä 17:04.
Herää kysymys sosiaaliviranomaisten ratkaisun oikeellisuudesta.
Miksi lapsi annettiin uudelleen äidille?

Vierailija

Lainaus:

Kyllä oli koskettava tuo ketomus anonyymillä 17:04.
Herää kysymys sosiaaliviranomaisten ratkaisun oikeellisuudesta.
Miksi lapsi annettiin uudelleen äidille?

Vastaus edelliseen. Lapsi annettiin viranomaisten päätöksellä äidille, koska lapsi oli viettänyt monta vuotta isänsä kanssa, ja katsottiin että lapsen on hyvä myös tutustua äitiinsä, koska lapsi oli eron hetkellä vasta kaksivuotias. Lapsen isän mukaan mukaan, sosiaaliviraston työntekijöiden sympatiat oli täysin äidin puolella, koska äiti oli vielä sairastunut mielenterveysongelmiin, viranomaisten mukaan, kun lapsi annetan äidilleen takaisin, myös äidin mielenterveys ongelmat, voivat helpottua. Myös lapsen äidin isä oli tätä päätöstä vastaan, että lapsi annetaan äidille,koska hänen mielestään äiti ei ole sopiva kasvattajaksi, vaikka oma tytär onkin, tyttären isä aikoinaan toimitti myös tyttärensä hoitoon. Tämä päätös oli käsittämätön kaikkia osapuolia kohtaan. Tällä hetkellä lapsen ongelmat lisääntyneet myös koulussa, joka alkoi aikoinaan hyvin, kunnes tilanne muuttui.

Vierailija

Jostain kumman syystä viranomaiset asettuvat aina näissä huoltajuus asioissa äidin puolelle, isä jää hyvin monessa tapaus häviäjäksi osapuoleksi. Mielestäni mielenterveysongelmista kärsivä vanhempi, vaikka olisi lääkitys, ei voi olla parempi vaihtoehto, kuin terve isä, jolla myös hyvä toimeentulo, ja jos lapsen hoito on muuten järjestetty siten, ettei tarvitse olla yksin. Jos lapsi vielä on alkanut oireilla, on syytä huolestua, ikävä kyllä tähän ei voi juuri ulkopuoliset vaikuttaa.

Vierailija

Hei nimimerkki "Mummon ikävä"! Täällä toinen mummo, jonka sydäntä on raastettu. Meillä on kaksi lapsenlasta, toinen kouluiässä ja toinen vielä päiväkodissa. Olemme saaneet viettää paljon aikaa heidän seurassaan, ja lapset viihtyvät hyvin luonamme, kun heidän kanssa tehdään ja touhutaan, eikä heidän tarvitse istua videofilmi seuranaan. Vaikea käsittää, kun lapset ovat kiintyneet kovasti mummoon ja vaariin, että heidän oloaan luonamme on alettu nyt valtavasti rajoittaa. Olemme miettineet kovin, voiko kyse olla mustasukkaisuudesta!? Luulisi että vanhempien mielestä on hyvä, kun on turvaverkko ympärillä, lapsille tutut ja turvalliset ihmiset ja välimatkaakin meillä vain runsas kilometri. Kyllä lapsen käytöksestä huomaa, kun jotain on vialla, on hermostuneisuutta, kynsien pureskelua ja kotiinlähtö mummolasta vaikeaa. Hyvin usein saa lukea artikkeleita, kun vanhemmat valittaa, että isovanhemmat eivät välitä lapsenlapsista, tyyliin "hoitakoot itse, kun ovat ne tehneetkin." Nimimerkki Rakastavat isovanhemmat

Vierailija

Lainaus:

Jostain kumman syystä viranomaiset asettuvat aina näissä huoltajuus asioissa äidin puolelle, isä jää hyvin monessa tapaus häviäjäksi osapuoleksi. Mielestäni mielenterveysongelmista kärsivä vanhempi, vaikka olisi lääkitys, ei voi olla parempi vaihtoehto, kuin terve isä, jolla myös hyvä toimeentulo, ja jos lapsen hoito on muuten järjestetty siten, ettei tarvitse olla yksin. Jos lapsi vielä on alkanut oireilla, on syytä huolestua, ikävä kyllä tähän ei voi juuri ulkopuoliset vaikuttaa.

Ei se kyllä ihan noin mene. Tiedän tapauksen, jossa isä manipuloi sossutätejä, suorastaan valehteli ja vääristeli asioita, jonka vuoksi viranomaiset asettuivat isän puolelle lapsen äitiä vastaan.

Tuossa tapauksessa äidin mielenterveysongelmat saattavat nimenomaan johtua siitä, että ikävöi kovasti lastaan ja siten on katsottu, että lapsen asuminen äidin luona saattaisi olla äidin mielenterveydelle hyväksi. Asenteelliselta vaikuttaa tuo kertomus "isä toimitti tyttärensä hoitoon". Tottakai on hyvä, että lähimmäiset huolehtivat, jos ihminen itse ei kykene tai jaksa hakea apua sairauteensa.

Vierailija

"Tuossa tapauksessa äidin mielenterveysongelmat saattavat nimenomaan johtua siitä, että ikävöi kovasti lastaan ja siten on katsottu, että lapsen asuminen äidin luona saattaisi olla äidin mielenterveydelle hyväksi. Asenteelliselta vaikuttaa tuo kertomus "isä toimitti tyttärensä hoitoon". Tottakai on hyvä, että lähimmäiset huolehtivat, jos ihminen itse ei kykene tai jaksa hakea apua sairauteensa. " (lainaus)

Mummo vastaa tähän asiaan hieman selvennnystä. Lapsen äiti sairastui vasta eron jälkeen, ja siinä vaiheessa, hänen isänsä katsoi parhaaksi toimittaa tyttärensä hoitoon, ja hyvä niin, koska löytyi kuitenkin diagnoosi ja lääkitys. Lapsi annetttiin äidille, vasta hoitojakson jälkeen. Mutta koska on mahdollista, että jos hän ei ota lääkitystä säännöllisesti, joka on elinikäinen, hän saattaa sairastua uudelleen. Miniän isä katsoi ettei hänen tyttärensä ole hänen mielestään vastuullinen henkilö, hänen elämäntyylinsä oli hieman menevä, joten hän oli myös sitä mieltä, että koska lapsi oli ollut kaksivuotiaasta asti isällään, niin hänen kotinsa olisi isän luona, ja taapamisoikeudet äidillä. Aikaisemmmin totesin, että tässä vaiheessa lapsi alkanut oireilla, koulust mm. otettu jo yhteyttä, on mummona huoli oikeutettua. Kirjoituksellani en halua moittia ketään, puran näin vain omaa tuskaani, joka ahdistaa minua, ja saa tunteman itsensä voimattomaksi ja surulliseksi. Koskaan ei saa lasta käyttää pelinappulana, vaikka aikuisten ajatukset eivät yksiin kävisi, lapsi on aina viaton, ja kärsii eniten näissä erotapauksissa.

Vierailija

Lainaus:

Hei nimimerkki "Mummon ikävä"! Täällä toinen mummo, jonka sydäntä on raastettu. Meillä on kaksi lapsenlasta, toinen kouluiässä ja toinen vielä päiväkodissa. Olemme saaneet viettää paljon aikaa heidän seurassaan, ja lapset viihtyvät hyvin luonamme, kun heidän kanssa tehdään ja touhutaan, eikä heidän tarvitse istua videofilmi seuranaan. Vaikea käsittää, kun lapset ovat kiintyneet kovasti mummoon ja vaariin, että heidän oloaan luonamme on alettu nyt valtavasti rajoittaa. Olemme miettineet kovin, voiko kyse olla mustasukkaisuudesta!? Luulisi että vanhempien mielestä on hyvä, kun on turvaverkko ympärillä, lapsille tutut ja turvalliset ihmiset ja välimatkaakin meillä vain runsas kilometri. Kyllä lapsen käytöksestä huomaa, kun jotain on vialla, on hermostuneisuutta, kynsien pureskelua ja kotiinlähtö mummolasta vaikeaa. Hyvin usein saa lukea artikkeleita, kun vanhemmat valittaa, että isovanhemmat eivät välitä lapsenlapsista, tyyliin "hoitakoot itse, kun ovat ne tehneetkin." Nimimerkki Rakastavat isovanhemmat

Lämmin kiitos myötätunnosta ja siitä että joku todella ymmärtää. Vain isovanhemmuuden kokemus ja vielä omat kokemukset tuovat nämä mainitsemasi asiat esiin. Lapsenlapset ovat rakkaita, ja heitä hoitaa mielellään, ja samalla auttaa myös omia lapsiaan. Minua jotenkin helpottaa kun saan jakaa tämän tuskan edes kirjoittamalla, monet ei ehkä sitä edes ymmärrä. Silti olen onnellinen heidän puolestaan, jotka saavat pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa, sillä rakkautta ei koskaan ole liikaa, tässä kylmässä maailmassa.

Vierailija

Tämä mummon kirjoitus lapselapsen menettämisestä. Ihmettelen sitä kun lapsi jäi erossa isälle, yleensä lapsi jää aina äidille. Millainen on äiti joka jättää kaksivuotiaan lapsen, joka tarvitsee äitiä kipeimmin. Johtuuko viranomaisten päätös siitä, että päättäjät ovat yleensä naisia, ja näin ollen sympatiat ovat äidin puolella. Tämä ei suinkaan ei ole ainut tapaus, on näitä vastaavia ollut ennenkin. Katsoin kerran tv:stä haastattelun isistä, jotka eivät saaneet edes tavata lapsiaa, vaikka tapaaamisoikeus oli määrätty. Erotilanteessa lapsi kärsii kaikista eniten, kun turvallinen verkko ympärillä hajoaa. Lapsi tarvitsee aina molemmat vanhempansa, ainakin tapaamisen kautta. Ja on kohtuutonta sulkea, myöskään isovanhempia lapsen elämästä pois.

Vierailija

Harvinaista että isä hoitaa eron jälkeen noin pientä lasta, äidille lapset erossa aina jäävät. Joten siihenkin täytyy olla vakavat syyt, itse en ainakaan lapsistani luopuisi.

Vierailija

Lainaus:
Anonyymi 28.03. 12:03
Tämä mummon kirjoitus lapselapsen menettämisestä. Ihmettelen sitä kun lapsi jäi erossa isälle, yleensä lapsi jää aina äidille. Millainen on äiti joka jättää kaksivuotiaan lapsen, joka tarvitsee äitiä kipeimmin. Johtuuko viranomaisten päätös siitä, että päättäjät ovat yleensä naisia, ja näin ollen sympatiat ovat äidin puolella. Tämä ei suinkaan ei ole ainut tapaus, on näitä vastaavia ollut ennenkin. Katsoin kerran tv:stä haastattelun isistä, jotka eivät saaneet edes tavata lapsiaa, vaikka tapaaamisoikeus oli määrätty. Erotilanteessa lapsi kärsii kaikista eniten, kun turvallinen verkko ympärillä hajoaa. Lapsi tarvitsee aina molemmat vanhempansa, ainakin tapaamisen kautta. Ja on kohtuutonta sulkea, myöskään isovanhempia lapsen elämästä pois.

Olen samaa mieltä kanssasi kaikelta osin tuosta mitä kirjoitit, mutta
sitä en ihmettele miksi lapsi jäi isälle tässä tapauksessa.
Olen ihmetellyt tuttavapiirissäkin sattuneita tapauksia, että äiti on
jättänyt useammankin pienen lapsen isän hoitoon ja lähtenyt vieraan miehen
perään. Uusi mies on kai sanonut, että hän ei halua valmiita lapsia, ainoastaan
naisen. Yhden samantapaisen tragedian tiedän myös kummipoikani kautta.
Kahden pienen lapsen äiti sotkeutui huumeisiin ja lähti lätkimään huumeporukoihin.
Isä jäi yksin 2-vuotiaan ja ihan pikkuvauvan kanssa. Sai hoitovapaata ja kertoi,
että neuvolassakin ihmettelivät, kun hän yksin käytti vauvaa siellä asiaan kuuluvissa
tarkastuksissa. Sitten tietysti myöhemmin lapset menivät päiväkotiin ja nyt isän
vapaa-aika kuluu lasten kanssa. Kun kiittelin häntä ratkaisustaan, hän sanoi, että
tietenkin hän hoitaa lapset, nehän ovat hänen. Äiti kuoli myöhemmin huumeisiin.
Isovanhemmista ei ole juuri ollenkaan ollut apua, mutta se olisi kyllä hyväksytty.

Vierailija

On ikävä että isä jää lasten kanssa ihan yksin, ja vielä ikävämpi, ettei ole tukiverkostoa isovanhempien avulla. Minun poikani oli aina niin kiitollinen, kun joskus viikonloppuisin patistin häntä menemään muiden nuorten tavoin vaikka tansseihin. Hän aina sanoi, ettei itse kehtaa edes pyytää koska hoidin lasta muutenkin niin paljon. Nuorena kun kohtaa eron, pitää jäädä myös omaa aikaa, pienen lapsen kanssa yksin jäätyään. Monesti on poika sanonut, miten korvaamaton apu oli silloin, kun hoidin pientä lastenlasta, ja laitoin kouluun, kun isä oli kaempana töissä.

Vierailija

Tässä pieni kertomus pienestä lapsesta, jota heitettiin paikasta toiseen, kun nuorella äidillä oli niin paljon muuta mielenkiintoista sillä hetkelllä. Lapsen isä oli päivät töissä, äiti vei lapsen aina johonkin hoitoon päivisin, koska isovanhemmat olivat vielä töissä, kaikki kaverit olivat sitten näitä lapsenhoitajia. Sitten hän tapasi uuden rakkauden, ja erosi lapsen isästä. Erossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä sitä tapahtuu varmaan koko ajan. Eräänä päivänä mummu sai sairaalasta puhelun, lapsi oli viety sinne, koska oli saanut jonkin ahdistuskohtauksen, hän meinasi ihan tukehtua. Asia tutkittiin, ja mitään fyysistä vikaa ei löytynyt, mutta sitten lastenlääkäri oli kysellyt lapselta kaikkea, hänen elämäänsä liittyvää. Lapsi oli kertonut pelkäävänsä, että äiti hänet hylkää ja jättää, kun vie hänet aina jonnekin, ja ei aina tule edes sovittuina aikona hakemaan, kysymys oli siis turvattomuuden tunteesta. Kun totuus asiasta tuli ilmi, selvisi että myös eron jälkeen, lasta oli viety jopa jouluaattonakin hoitoon, ja myös myöhään illalla, kun diskot avautuivat. Lapsen isä ei tiennnyt asiasta mitään, koska lapsi oli hänen luonaan vain joka toinen viikonloppu. Isä teki asiasta ilmoituksen lasten viranomaisille, mutta kuinka siinä sitten kävikään, lapsi jäi kaikesta huolimatta äidille, äiti oli haukkunut lapsen isän niin hyvin, että viranomaiset uskoivat häntä. Isä oli kuitenkin työelämässä, lapsen äiti työtön, ja isän elintavat säännöllisemmät kuin toisella osapuolella. Joten erikoisia ovat nämä viranomaisten päätökset.

Vierailija

Ihmiset ovat niin erilaisia, mutta minullekin olisi ollut mahdoton ajatus että olisin rakastumisen takia jättänyt omat lapseni toiselle vanhemmalle. - Jos tulee ero, niin mielestäni paras vaihtoehto olisi se että lapsi saisi päättää kumman luona haluaa asua, ja toinen vanhempi muuttaisi sitten vaikka samaan taloon tai ihan lähelle, niin että lapsi voisi itse
käydä siellä halutessaan. Mutta tällaista ei aina ole mahdollista järjestää, kuitenkin ehkä hyvällä tahdolla onnistuisi, jos ajateltaisiin asiaa lapsen kannalta. - Kovin surulliselta tuntui lukea sellaisesta, että lapsi ei saa tavata
rakastavia isovanhempiaan. Meidän lasten isovanhemmat kuolivat varhain, ja se oli heille sekä minulle suuri menetys.
- Vielä tapaamisoikeudesta sen verran, että äitejä usein sosiaaliviranomaistenkin toimesta haukutaan ja painostetaan
jos pyrkivät rajoittamaan isän tapaamisoikeutta. Totta kai yhteydenpito on hyvin tärkeää myös lapsille, paitsi yhdessä tapauksessa: jos tapaamiset ovat lapsille vaaraksi. Väkivaltaisiakin isiä on (jos on kurittaja-äitejäkin). Toinen esimerkki: tuttavani pikkupoika meni isäänsä tapaamaan, isä ja poika lähtivät laivareissulle. Jälkeenpäin äiti sai kuulla, että poika oli juoksennellut laivassa edes takaisin omin nokkinensa, sillä aikaa kun isä oli istunut ravintolassa päihtyneenä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat