Hankala sukulainen

Vierailija

Hyvin iäkäs, sydänvaivoista kärsivä mutta muuten pirteä isäni asuu yksikseen äitini kuoltua keväällä. Isällä on muutamia ystäviä, joita hän tapaa viikoittain, naapurustossa asuu paljon samanikäistä väkeä, joiden kanssa ulospäin suuntautunut isäni juttelee ja juoruaa päivittäin ja paikkakunnalla asuvat sukulaiseni auttavat isää tarvittaessa. Itse asun melko kaukana, mutta käyn katsomassa häntä lähes joka viikonloppu ja soitan joka päivä. Ongelmana on isäni kaukainen, häntä hieman nuorempi sukulainen, joka 30 vuoden lähes totaalisen yhteydenpitotauon jälkeen pörrää kuin herhiläinen isäni läheisyydessä saatuaan tietoonsa isäni heikkenevän terveyden ja äitini kuoleman. Tämä sukulainen asuu 50 kilometrin päässä naapurikaupungissa. Henkilö on jo entisen ammattinsta puolesta lipevä ja huhutaan, että hän olisi huijannut useita vanhuksia. Jopa hänen omat lähisukulaisensa ovat varoittaneet meitä hänestä. Keväällä esimerkiksi tämä henkilö suorastaan tuputti alkoholisoitunutta sukulaistaan isälleni siivousavuksi, vaikka isä oli juuri kieltäytynyt kunnan kodinhoitoavusta sillä perusteella, että tarvitseehan hänkin liikuntaa ja siivous on hyvää liikuntaa. Isäni on hyvin harmissaan tilanteesta, eikä haluaisi, että henkilö käy hänen luonaan. Isäni ei myöskään ole enää vastannut tämän henkilön puheluihin mutta henkilö on sitkeä ja ilmestyy aina silloin tällöin isäni ovelle. Olen kerran soittanut hänelle ja kertonut, ettemme pidä hänen yhteydenotoistaan. Henkilö väitti olevansa kovin hyvä ystävä isäni kanssa ja että isä itse soittelisi hänelle usein ja kutsuisi käymään (joka osoittautui puhelinlaskun vilkaisun jälkeen valeeksi niin kuin moni muukin hänen puhelinkeskustelussa väittämänsä asia). Hän myös liioitteli omaa auttamistaan ja yritti mustamaalata niitä sukulaisia, jotka todella todistettavasti käyvät auttamassa isääni. Tilanne on harmillinen. Onko kenelläkään muulla kokemusta tällaisesta?

Kommentit (1)

Vierailija

Minulla on kokemusta. Asun itse useampien satojen kilometrien päässä isästäni, mutta käyn n. kerran kuukaudessa tekemässä hänelle siivoukset, ruokaa yms. Lähellä asuva sisareni käy kyllä lähes päivittäin ja pitää sillä lailla huolta. Mutta hänen lapsensa, ne menevät ukkinsa luokse ja oikein sivusta seuranneelle ällöttävällä tavalla mielistelevät ja nuoleskelvat vanhaa ihmistä ja vain silloin kun tarvitsevat rahaa, yleensä suuremman summan. Isäni, joka ei koskaan tahdo pahoittaa kenenkään mieltä, antaa tietysti säälistä. Ja nämä häikäilemättömät aikuiset kakarat, kaikki työssä käyviä, kehtaavat käyttää vanhusta hyväkseen. Tilanne on sellainen että siihen on paha puuttua. Olen muutamia kertoja kysynyt, vieläkö ne kuppaavat sinulta rahaa, isäni kertoo avoimesti niistä rahasummista ja myöskin siitä, miten harmilliselta se hänestä tuntuu mutta kun säälistä. . . . . . .Näiden ihmisten äiti eli sisareni ei usko tätä.

Tämä asia tietysti tuntuu minusta pahalta siksikin, että ukistaan kaukana asuvat omat lapseni olisivat joskus todellakin rahan tarpeessa, mutta heillä on sen verran yleissivistystä etteivät koskaan pyytäisi ukiltaan eivätkä käyttäisi tätä hyväkseen. Mieluummin elävät opiskelijan pienellä pudjetilla.
On, tämä on kateuttakin. Ja isähän saa elinaikanaa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Mutta tuommoinen eriarvoistaminen ja hyväksikäytön uhriksi joutuminen harmittaa ja tuntuu pahalta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat