Onko kokemusta,mielipiteitä.

Vierailija

Onko tämä tuttua kenellekään naiselle, eronnut tai leski on käpertynyt omien seinien sisään , sitten ystävät ja työkaverit saa hänet kiskottua mukaan pitämään hauskaa tai harrastamaan jotain. Yht´ äkkiä tupsahtaa mies siellä harrastuksissa eteen ja kaikki palat tuntuu loksahtavan paikoilleen, sitten naisen yllättää pakokauhu tai sitoutumiskammo kun oma elämä muuttuu totaalisesti ja sekin vielä, että omat lapset ei hyväksy alkuunkaan että naisella olisi miesystävä siinä, ja sillekin pitäisi olla aikaa ja kun lasten lapsiakin pitäis olla aina hoitamassa sillon kun heille sopii. Nyt hän on ihan epätoivoinen kun ei pysty vetämään aina rajaa näiden asioiden välille. Nyt kysynkin, mikä oli vähintä mitä voisin tehdä asian korjaamiseksi, minua miehenä tämä syö ja raskaasti, ja pelkään että menetän hänet lopullisesti. Miehensä kuolemasta on jo monta vuotta ja 1 epäonnistunut suhde ei varmaan hirveästi pönkitä hänen itsetuntoaan.
Tapauksemme on aika nuori vielä mutta paljon yhteisiä ajatuksia on pohdittu aika syvällisestikin, mitenkään en ole painostanut häntä valinnoissaan, kerron kuitenkin että en luovuta ennenkuin asia on puitu loppuun, kukapa sitä rakkaastaan niin vain luopuisi, vaikka tunteet heittelee päivittäin laidasta laitaan kummallakin. Hän on mm.kertonut että, kuinka turvalliseksi hän tuntee olonsa seurassani kun tapaamme harrarrastuksissa yleensä vain viikoloppuisin.
Luulen ja toivon että kaikki kääntyy vielä parhaaksi.

Sivut

Kommentit (18)

valone
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

...Sinun Elämäsi!!! ..Sinun ja ystäväsi.. päätös ..sillä on merkitystä, ei sillä mitä lapset sanoo, ne ei vielä tiedä yksinäisen elämästä yhtään mitään. Ryhtiä päätökseen ja iloa elämääsi. Kaikki aina järjestyy, kun vaan uskaltaa!

Vierailija

Lainaus:

Onko tämä tuttua kenellekään naiselle, eronnut tai leski on käpertynyt omien seinien sisään , sitten ystävät ja työkaverit saa hänet kiskottua mukaan pitämään hauskaa tai harrastamaan jotain. Yht´ äkkiä tupsahtaa mies siellä harrastuksissa eteen ja kaikki palat tuntuu loksahtavan paikoilleen, sitten naisen yllättää pakokauhu tai sitoutumiskammo kun oma elämä muuttuu totaalisesti ja sekin vielä, että omat lapset ei hyväksy alkuunkaan että naisella olisi miesystävä siinä, ja sillekin pitäisi olla aikaa ja kun lasten lapsiakin pitäis olla aina hoitamassa sillon kun heille sopii. Nyt hän on ihan epätoivoinen kun ei pysty vetämään aina rajaa näiden asioiden välille. Nyt kysynkin, mikä oli vähintä mitä voisin tehdä asian korjaamiseksi, minua miehenä tämä syö ja raskaasti, ja pelkään että menetän hänet lopullisesti. Miehensä kuolemasta on jo monta vuotta ja 1 epäonnistunut suhde ei varmaan hirveästi pönkitä hänen itsetuntoaan.
Tapauksemme on aika nuori vielä mutta paljon yhteisiä ajatuksia on pohdittu aika syvällisestikin, mitenkään en ole painostanut häntä valinnoissaan, kerron kuitenkin että en luovuta ennenkuin asia on puitu loppuun, kukapa sitä rakkaastaan niin vain luopuisi, vaikka tunteet heittelee päivittäin laidasta laitaan kummallakin. Hän on mm.kertonut että, kuinka turvalliseksi hän tuntee olonsa seurassani kun tapaamme harrarrastuksissa yleensä vain viikoloppuisin.
Luulen ja toivon että kaikki kääntyy vielä parhaaksi.

Mitäs sinä siinä epäröit ja selität. Nai tyttö.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Onko tämä tuttua kenellekään naiselle, eronnut tai leski on käpertynyt omien seinien sisään , sitten ystävät ja työkaverit saa hänet kiskottua mukaan pitämään hauskaa tai harrastamaan jotain. Yht´ äkkiä tupsahtaa mies siellä harrastuksissa eteen ja kaikki palat tuntuu loksahtavan paikoilleen, sitten naisen yllättää pakokauhu tai sitoutumiskammo kun oma elämä muuttuu totaalisesti ja sekin vielä, että omat lapset ei hyväksy alkuunkaan että naisella olisi miesystävä siinä, ja sillekin pitäisi olla aikaa ja kun lasten lapsiakin pitäis olla aina hoitamassa sillon kun heille sopii. Nyt hän on ihan epätoivoinen kun ei pysty vetämään aina rajaa näiden asioiden välille. Nyt kysynkin, mikä oli vähintä mitä voisin tehdä asian korjaamiseksi, minua miehenä tämä syö ja raskaasti, ja pelkään että menetän hänet lopullisesti. Miehensä kuolemasta on jo monta vuotta ja 1 epäonnistunut suhde ei varmaan hirveästi pönkitä hänen itsetuntoaan.
Tapauksemme on aika nuori vielä mutta paljon yhteisiä ajatuksia on pohdittu aika syvällisestikin, mitenkään en ole painostanut häntä valinnoissaan, kerron kuitenkin että en luovuta ennenkuin asia on puitu loppuun, kukapa sitä rakkaastaan niin vain luopuisi, vaikka tunteet heittelee päivittäin laidasta laitaan kummallakin. Hän on mm.kertonut että, kuinka turvalliseksi hän tuntee olonsa seurassani kun tapaamme harrarrastuksissa yleensä vain viikoloppuisin.
Luulen ja toivon että kaikki kääntyy vielä parhaaksi.

Mitäs sinä siinä epäröit ja selität. Nai tyttö.


selitä itse jos osaat sanoa miten saan hänet siihen suostumaan,ota huomioon ,että hän sentään päättää siitä kenen kanssa menisi naimisiin jos yleensä ollenkaan, hänellä ei tällä hetkellä vaan rohkeus riitä siihen

Vierailija

ehkäpä syynä ei ole mikään pakokauhu ,
vaan elämän kokemuksien mukanaan tuoma viisaus....

"vanha kettu ei syö toista kertaa myrkkyä?"

Vierailija

"Hän on mm.kertonut että, kuinka turvalliseksi hän tuntee olonsa seurassani
kun tapaamme harrarrastuksissa yleensä vain viikoloppuisin. "

Harrastustuttavuus-viikonloppuisin...
no ei siinä kovin syvällisesti vielä ole opittu toista tuntemaan...
arki voikin olla iiiiihan toisenlaista....

"vain-ko harrastus ?"

Vierailija

Lainaus:

"Hän on mm.kertonut että, kuinka turvalliseksi hän tuntee olonsa seurassani
kun tapaamme harrarrastuksissa yleensä vain viikoloppuisin. "

Harrastustuttavuus-viikonloppuisin...
no ei siinä kovin syvällisesti vielä ole opittu toista tuntemaan...
arki voikin olla iiiiihan toisenlaista....

"vain-ko harrastus ?"

Kallistun samalle kannalle kuin ylläoleva kirjoittaja. Jos tapaatte vain harrastusen parissa, ette voi vielä tuntea toisianne tarpeeksi syvällisesti. Pitäisi tavata myös harrastuksen ulkopuolella, ja useampikin kerta viikossa, ehdottaisin.
On selvää, että tuo nainen tuntee vähän epävarmuuttakin, jos pon takana yksi epäonnistunut suhde. Minullakin meni miesystäväni kanssa poikki hiljattain - nyt olen minäkin varovaisempi, ja pelkään, että toisen puheisiin ei voikaan luottaa sataprosenttisesti, kuten tuossa suhteessa minulle kävi. Mutta tsemppiä ja sitkeyttä teille molemmille!! :)

Vierailija

En osaa neuvoa ketään mutta oma kokemus on.Olen leski niinkuin nykyinen miehenikin. Olin edellisen miehen kuoleman jälkeen leskenä 8 vuotta.Uudelleen naimisiin mennessäni lapseni olivat 16v ja 18v eivätkä pistäneet ollenkaan hanttiin vaan tulivat hyvin toimeen tämän miesystäväni kanssa.Ja hyvin on mennyt tämä 21vuotta tämän toisen miehen kanssa.Katunut en ole koskaan sitä että menin uudelleen naimisiin.Lapset on kaikki kauempana asumassa omien perheidensä parissa ja olisi ehkä ikävää ja turvatontakin jos olisin yksin.Kuvittelen ainakin että näin olisi.
Toivon sinulle ja hänelle onnea ja että teette oikean ratkaisun.

Vierailija

Lainaus:

ehkäpä syynä ei ole mikään pakokauhu ,
vaan elämän kokemuksien mukanaan tuoma viisaus....

"vanha kettu ei syö toista kertaa myrkkyä?"


kettu onkin viisaampi kuin ihminen, ai,että ihan "kokemuksien mukanaan tuoma viisaus.." selitäppä miksi naiset aina rakastuu renttuihin kerta toisensa jälkeen.... että se siitä viisaudesta.

Vierailija

Lainaus:

"Hän on mm.kertonut että, kuinka turvalliseksi hän tuntee olonsa seurassani
kun tapaamme harrarrastuksissa yleensä vain viikoloppuisin. "

Harrastustuttavuus-viikonloppuisin...
no ei siinä kovin syvällisesti vielä ole opittu toista tuntemaan...
arki voikin olla iiiiihan toisenlaista....

"vain-ko harrastus ?"


meinaatko että makuuhuoneen kautta sen toisen oppisi paremmin tuntemaan,kyllä ne tuntosarvet on meillä kummallakin senverran herkät, että kaikkia tietoja ei tarvi toisesta tikulla kaivaa ja pitääkö sitä jokapäivä olla siinä kyhnyttämässä, hänen työssäkäynti ja ne kultaiset lasten lapset vie oman aikansa. Toisekseen et sinäkään opi kaikkea muutamassa viikossa vaikka olisit toisen kanssa yötä päivää, aikaa se vaatii ja syvällisiä keskusteluja ja kummankin entisten suhteiden karikot voi käydä läpi, eipähän jää sekään puoli epäselväksi, että olisiko niitä luurankoja sittenkin jäänyt johonkin vielä.

Vierailija

Tutultahan tuo kuullostaa: kun on ollut tarpeeksi pitkään yksin, sitä linnoittautuu kotiin ja omiin rutiineihin aikuisten lastensa kanssa ja uusi miesystävä herättää pelkoa kaikissa osapuolissa. Lapset on aika omistavia vanhempiinsa nähden, ihmetellään, jos äiti tai isä tekee jotain erilailla kuin ennen.

Itse olen ollut yksin nyt 5 vuotta, jona aikana en ole vakituisesti seurustellut ja muutaman viikonlopun yrityksen olen pitänyt tiedossa vain itselläni. Yksi yritys kaatui siihen, että mies oli heti sitomassa minua omaan elämäänsä, olisi pitänyt muuttaa toiselle paikkakunnalle, yhteen ja olla heti valmis esittäytymään hänen sukulaisilleen ja aikuisille lapsilleen. Minä en niin nopeaan aikatauluun sopeutuisi ainakaan tällä hetkellä, joten katsoimme parhaimmaksi jättää juttu siihen. Jos hän olisi ollut valmis katselemaan esim. vuoden, miten asiat sujuvat, mistä sitä tietää.

Kannattaa siis puhua ja katsella, josko sitä yhteistä aikaa löytyy viikollakin. Lapset toivottavasti tottuvat ajan kanssa uuteen perheenjäseneen.

Vierailija

Kirkkokuoroystäviäkö olette? Mitä jos veisit ihastuksesi harrastuksen jälkeen lasilliselle valkoviiniä ja juttelisitte niitä näitä elämänne arvoista. Jon nainen tylyttää raivoraittiudella, unohda koko juttu. Ei sitten onnistu muukaan yhteinen.

Vierailija

Lainaus:

Kirkkokuoroystäviäkö olette? Mitä jos veisit ihastuksesi harrastuksen jälkeen lasilliselle valkoviiniä ja juttelisitte niitä näitä elämänne arvoista. Jon nainen tylyttää raivoraittiudella, unohda koko juttu. Ei sitten onnistu muukaan yhteinen.

mistä niin päättelet,että ihan kirkkokuorolaisia peräti, nyt veikkasit väärin ,täytä uusi veikkausrivi,saat arvata muutaman kerran vielä ja tiedoksi että viini maistuu kummallekin, muutenkin kuin ehtoollisella.

Vierailija

Lainaus:

En osaa neuvoa ketään mutta oma kokemus on.Olen leski niinkuin nykyinen miehenikin. Olin edellisen miehen kuoleman jälkeen leskenä 8 vuotta.Uudelleen naimisiin mennessäni lapseni olivat 16v ja 18v eivätkä pistäneet ollenkaan hanttiin vaan tulivat hyvin toimeen tämän miesystäväni kanssa.Ja hyvin on mennyt tämä 21vuotta tämän toisen miehen kanssa.Katunut en ole koskaan sitä että menin uudelleen naimisiin.Lapset on kaikki kauempana asumassa omien perheidensä parissa ja olisi ehkä ikävää ja turvatontakin jos olisin yksin.Kuvittelen ainakin että näin olisi.
Toivon sinulle ja hänelle onnea ja että teette oikean ratkaisun.

Se oli sinulle kuin jättipotti,onnittelut teille, saispa tuosta edes sirun lohtua tähän toivottomalta tuntuvaan tilanteeseeni.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

"Hän on mm.kertonut että, kuinka turvalliseksi hän tuntee olonsa seurassani
kun tapaamme harrarrastuksissa yleensä vain viikoloppuisin. "

Harrastustuttavuus-viikonloppuisin...
no ei siinä kovin syvällisesti vielä ole opittu toista tuntemaan...
arki voikin olla iiiiihan toisenlaista....

"vain-ko harrastus ?"

Kallistun samalle kannalle kuin ylläoleva kirjoittaja. Jos tapaatte vain harrastusen parissa, ette voi vielä tuntea toisianne tarpeeksi syvällisesti. Pitäisi tavata myös harrastuksen ulkopuolella, ja useampikin kerta viikossa, ehdottaisin.
On selvää, että tuo nainen tuntee vähän epävarmuuttakin, jos pon takana yksi epäonnistunut suhde. Minullakin meni miesystäväni kanssa poikki hiljattain - nyt olen minäkin varovaisempi, ja pelkään, että toisen puheisiin ei voikaan luottaa sataprosenttisesti, kuten tuossa suhteessa minulle kävi. Mutta tsemppiä ja sitkeyttä teille molemmille!! :)


Tässä ei ole kyse luottamuspulasta, me on tehty selväksi jo heti alussa, että kumpikin on toisilleen avoin kaikissa keskusteluissa, ja niitä on käyty jokakerta todella paljon ja syvällisesti.Harrastuksemme ei onneksi häiritse mietenkään näitä keskusteluja....työt enemmänkin. Kyse on vain siitä että hän on ihan pihalla...ja ei ole rohkeutta tehdä isoja päätöksiä tällä hetkellä, suuntaan tai toiseen, koska tämä tapaaminen oli yllätys molemmille. Muuta en nyt voi kun katsoa ja odottaa mihin tämä johtaa, kaikilla asoilla on aina tapana jotenkin järjestyä mutta se Murphyn laki tulee vastaan aina ,halusimme tai ei.

Vierailija

Anna ajan kulua, niin tämäkin asia selviää itsestään. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa kuin toiset isojen muutosten tekemiseen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat