Vapaaehtoistyö kunniaan!

Vierailija

Jokaisen, joka suinkin siihen pystyy, kannattaisi tehdä jotakin vapaaehtoistyötä!

Kommentit (10)

Vierailija

Laitan tämän vähän aikaa sitten rönsyily-palstalle kirjoittamani
jutun tännekin juuri avattuun samanaiheiseen keskusteluun:

Anonyymi 19.04. 18:05 kysyi:

Kysynpä uudestaan, mikä olisi sellainen vapaaehtoistyö mitä kuka tahansa osaa? Voisitko kertoa esimerkin!

Vastaukseni tuohon kysymykseen:

SPR´n ystäväpalvelu.
Tarvitsetko ystävää tai kuuntelijaa?
Jokainen meistä voi tuntea yksinäisyyttä jossain elämänvaiheessa. Jos kaipaat kuuntelijaa tai tukea arkeen, voi Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoinen ystävä ehkä auttaa.
Lue lisää uudistetuilta ystävätoiminnan sivuiltamme: www.oleystava.fi

http://www.suurellasydamella.fi/
Suurellä sydämellä-järjestön kautta löytyy myös erilaisia vapaaehtoistehtäviä.

http://www.unicef.fi/vapaaehtoistyo
Tule vapaaehtoiseksi
UNICEFilla on ympäri maailmaa miljoonia vapaaehtoisia, jotka eri tavoin toimivat yhdessä lasten puolesta, varmistaen yhä useammalle lapselle hänelle kuuluvat oikeudet. Tekemistä riittää useammallekin, joten kutsumme Sinut mukaan toimimaan!

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/8FE4F...EA0041BBC6
Tutustu ja tule mukaan vapaaehtoistoimintaan!
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt 4:7)
Seurakunnissa ja järjestöissä on tarjolla monia tehtäviä, joihin ei tarvita erityiskoulutusta - tahto toimia ja auttaa riittävät. Ilman koulutusta voi vaikka toimia ystävänä ja tukihenkilönä yksinäiselle vanhukselle, maahanmuuttajalle tai nuorelle.
Jos vapaaehtoistoimintaan tarvitaan erityistä perehdyttämistä, on joissakin seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä toteutettu kaikille työaloille yhteisiä vapaaehtoistyön peruskursseja.
---------------------------------------------------------------------------------------
Vanhainkodeissa ja sairaaloissa tarvitaan apua vanhusten ulkoiluttamiseen,
siihen ei useinkaan hoitohenkilökunnalla ole aikaa.
-----------------------------------------------------------------------------------------
Kaikki auttamismuodot eivät sovi kaikille, mutta nämä allaolevat pienet
tehtävät varmaan useimmille:

Jokaisella on varmaan naapureita, jotka olisivat iloisia avusta. Vanhusten kyydittämistä
asioille, auttamista esim. ruokaostosten tekemisessä, kassin kantamisessa.
Pienen juttu- ja kahvihetken tarjoaminen saattaisi ilahduttaa.
Pienten lasten vanhemmat olisivat iloisia ihmisestä, joka joskus tulisi lasten seuraksi,
että vanhemmat pääsisivät johonkin, vaikkapa elokuviin kahdestaan.
Kaikilla ei ole mummoja, pappoja tai muuta ”turvaverkostoa” samalla paikkakunnalla.

Muulla tavoin en osaa tuohon kysymykseesi vastata.
------------------------------------------------------------------------------------
Mitä vapaaehtoistyötä sinä tämän keskustelun aloittaja itse teet?
Varmaan on noiden yllä mainitsemieni lisäksi paljon muitakin mahdollisuuksia.
On mielenkiintoista kuulla uusia ajatuksia asiasta :)
Mielestäni hyvä keskustelun aihe.

Vierailija

Lainaus maahanmuuttajat keskustelusta:
Anonyymi 19.04.2011 19:05

Jos vähänkin osaa työntää esim.pyörätuolia,voisi hakea sieltä vanhainkodista,tai terveyskeskuksen vuodeosastolta
koko talven sisällä olleen vanhuksen ulos virkistäytymään ja katselemaan ja muistelemaan kevään ihmeitä.
Tai mennä vanhuksille lukemaan sanomalehtiä tai kirjoja,tai muuten vaan keskustelemaan.
Jos tuntuu vaikealta mennä yksin,niin kootkaa ystäväporukka ja menkää yhdessä.
Ei muuta kuin ottakaa rohkeasti eri paikkoihin yhteyttä ja kyselkää ja ehdotelkaa miten voi olla avuksi.
Tämä ei nyt kuulu tähän osioon,mutta vastaus luontui sopivasti tuohon edelliseen.

Vierailija

Olen itse ollut terveyskeskuksen vuodeosastolla töissä.Siellä on paljon sellaisiakin vanhuksia,joilla ei ole omaisia,tai ovat kaukana,tai sitten on oma puoliso,joka kuitenkin on jo niin iäkäs,ettei pysty enää esim.ulkoiluttamaan omaistaan.
Keväällä potilaat usein kyselevät säästä ja miltä siellä ulkona nyt näyttää,onko pajunkissoja,onko jo leskenlehtiä näkynyt jne...Minimiin mitoitettu henkilökunta ei enää millään jouda ulkoiluttamaan potilaita,vaikka haluaisikin,sen vuoksi olisikin mukavaa,kun joku vapaaehtois-rinki tarttuisi toimeen.

Vierailija

http://kansalaisareena.fi/menumessut/vuoden-vapaaehtoinen-palkinto

Listalla Seinäjoki Jukka Niemi

SEINÄJOKI
Jukka Niemi on toiminut jo monia vuosia vapaaehtoisena tukihenkilönä mm maaseudun tukihenkilöverkostossa. Hän on elämässään kokenut vaikeita asioita ja on siksikin erinomainen tukihenkilö monelle maaseudun nuorelle ja aikuiselle. Hän on avoin ja helposti lähestyttävä, konstailematon ja empaattinen. Hän osaa asettua tuettavan rinnalle, pysyä siinä niin kauan kun tilanteet kunkin ihmisen kohdalla vaatii. Useampi tuettava koko ajan. Ollut käynnistämässä Ollkkarin kohtaamispaikkaa. On yhteyksissä kaikilla mahdollisillasektoreilla, jotka koskevat mielenterveyskuntoutusta. Sinnikäs heikompien ihmisten puolustaja ja kannustaja. Jukka toimii jäsenenä ja toimijana monessa valtakunnallisessa ja paikallisyhdistyksessä, jossa saa näkemystä ja kokemusta koko sektorista mistä apu löytyy. On pitkän linjan mies autettaessa mielenterveyden ongelmista kärsiviä kanssaihmisiä. Hän tekee työtä väsymättä ja ilman taloudellista korvausta. hän on toiminut myös vetäjänä yksinäisten kerholle (parhainta mahdollista työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi). Auttaminen on Jukan henki ja elämä.

Vierailija

Olen vakaasti sitä mieltä, että vanhusten, sairaiden ja lsaten huolto kuulu yhteiskunnalle eli ei yksityisen tule ottaa päävastuuta ko. asioista. Niin kuulostaa monella paikkakunnalla olevan (lähes). Mihin niitä veroeuroja käytetään jos ei sotepalveluihin? rakennetaan jäähalleja, liikuntahalleja pitkin maaseutua ja niitähän käyttävät vain harvat. Niitä on parempi rakentaa yksityisillä varoilla.
Olen toiminut toki SPR:ssä yli 20 v aikoinaan, olen toiminut erilaisissa järjestökuvioissa koko aikuisikäni. toimin nykyään poolitiikassa ja sekin on "vapaaehtoistoimintaa" eli palkkaa ei makseta.

Vierailija

Lainaus:

Olen itse ollut terveyskeskuksen vuodeosastolla töissä.Siellä on paljon sellaisiakin vanhuksia,joilla ei ole omaisia,tai ovat kaukana,tai sitten on oma puoliso,joka kuitenkin on jo niin iäkäs,ettei pysty enää esim.ulkoiluttamaan omaistaan.
Keväällä potilaat usein kyselevät säästä ja miltä siellä ulkona nyt näyttää,onko pajunkissoja,onko jo leskenlehtiä näkynyt jne...Minimiin mitoitettu henkilökunta ei enää millään jouda ulkoiluttamaan potilaita,vaikka haluaisikin,sen vuoksi olisikin mukavaa,kun joku vapaaehtois-rinki tarttuisi toimeen.

Tuo on hyvä ajatus, mutta kun vapaaehtoisia on tullut eri kautta mukaan, on henkilökuntaa vähennetty. Se on väärin.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Olen itse ollut terveyskeskuksen vuodeosastolla töissä.Siellä on paljon sellaisiakin vanhuksia,joilla ei ole omaisia,tai ovat kaukana,tai sitten on oma puoliso,joka kuitenkin on jo niin iäkäs,ettei pysty enää esim.ulkoiluttamaan omaistaan.
Keväällä potilaat usein kyselevät säästä ja miltä siellä ulkona nyt näyttää,onko pajunkissoja,onko jo leskenlehtiä näkynyt jne...Minimiin mitoitettu henkilökunta ei enää millään jouda ulkoiluttamaan potilaita,vaikka haluaisikin,sen vuoksi olisikin mukavaa,kun joku vapaaehtois-rinki tarttuisi toimeen.

Tuo on hyvä ajatus, mutta kun vapaaehtoisia on tullut eri kautta mukaan, on henkilökuntaa vähennetty. Se on väärin.

Totta on, että vapaaehtoisia kuulutetaan milloin mihinkin toimintaan mukaan ja kunta supistaa määrärahoja hoitotyöltä.
On hienoa, että vapaaehtoisia auttajia löytyy, mutta samalla pitäisi kyseenalaistaa miksi vanhukset jätetään heitteille yhteiskunnan toimesta.
Itse tein myös vapaaehtoistyötä erään valtakunnallisen liiton hyväksi joka joskus aikoinaan toimi ansiokkaasti lasten hyväksi, mutta sitten huomasin, että vapaaehtoiset puursivat paljon töitä ja palkatut johtajat ja pikkupomot pitivät juhliaan meistä vapaaehtoisista välittämättä. Se siitä arvostuksesta.

terveisin tiina

Vierailija

Aikoinaan kun jäin eläkkeelle tuli vastaan tämä vapaaehtoistyö.
Ensin punnitsin mielessäni tätä vanhustyötä, lukemista sekä ulkoiluttamista.
Mutta sitten ajattelin että se vaatii aikamoista sitoutumista, ja minä olen kesät "pois käytöstä" eli maalla.

Siten päädyin vapaaehtoistyöhön eläinten parissa.
Se ei ole mitään hienostorouvien hommaa, vaan raavasta, likaista, ja henkisesti raskasta työtä josta ei välitöntä kiitosta saa.
Useimmiten vain naurahdellaan alentuvasti.

Kerran olen viettänyt Uudenvuoden yön pimeässä, lumisessa metsässä loukuttaen heitteillejätettyjä kissanpentuja.
Silloin perkelöitti ankarasti ihmisen julmuus.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Olen itse ollut terveyskeskuksen vuodeosastolla töissä.Siellä on paljon sellaisiakin vanhuksia,joilla ei ole omaisia,tai ovat kaukana,tai sitten on oma puoliso,joka kuitenkin on jo niin iäkäs,ettei pysty enää esim.ulkoiluttamaan omaistaan.
Keväällä potilaat usein kyselevät säästä ja miltä siellä ulkona nyt näyttää,onko pajunkissoja,onko jo leskenlehtiä näkynyt jne...Minimiin mitoitettu henkilökunta ei enää millään jouda ulkoiluttamaan potilaita,vaikka haluaisikin,sen vuoksi olisikin mukavaa,kun joku vapaaehtois-rinki tarttuisi toimeen.

Tuo on hyvä ajatus, mutta kun vapaaehtoisia on tullut eri kautta mukaan, on henkilökuntaa vähennetty. Se on väärin.

Totta on, että vapaaehtoisia kuulutetaan milloin mihinkin toimintaan mukaan ja kunta supistaa määrärahoja hoitotyöltä.
On hienoa, että vapaaehtoisia auttajia löytyy, mutta samalla pitäisi kyseenalaistaa miksi vanhukset jätetään heitteille yhteiskunnan toimesta.
Itse tein myös vapaaehtoistyötä erään valtakunnallisen liiton hyväksi joka joskus aikoinaan toimi ansiokkaasti lasten hyväksi, mutta sitten huomasin, että vapaaehtoiset puursivat paljon töitä ja palkatut johtajat ja pikkupomot pitivät juhliaan meistä vapaaehtoisista välittämättä. Se siitä arvostuksesta.

terveisin tiina

Hyväntekeväisyysjärjestöt kyllä kuuluttavat vapaaehtoisia lipaskerääjiä milloin minkäkin asian puolesta, mutta tosiaan näiden liittojen ja järjestöjen johtajia eikä päälliköitä näy edes muodon vuoksi keräämässä rahaa.
Istuvat kabineteissaan ja kehuvat omia ansioitaan.

meri-tuuli

Vierailija
mökinmuori

Aikoinaan kun jäin eläkkeelle tuli vastaan tämä vapaaehtoistyö.
Ensin punnitsin mielessäni tätä vanhustyötä, lukemista sekä ulkoiluttamista.
Mutta sitten ajattelin että se vaatii aikamoista sitoutumista, ja minä olen kesät "pois käytöstä" eli maalla.

Siten päädyin vapaaehtoistyöhön eläinten parissa.
Se ei ole mitään hienostorouvien hommaa, vaan raavasta, likaista, ja henkisesti raskasta työtä josta ei välitöntä kiitosta saa.
Useimmiten vain naurahdellaan alentuvasti.

Kerran olen viettänyt Uudenvuoden yön pimeässä, lumisessa metsässä loukuttaen heitteillejätettyjä kissanpentuja.
Silloin perkelöitti ankarasti ihmisen julmuus.


Ei ole SPR:nkään vapaaehtoistyö hienostorouvine puuhaa, tiedän kokemuksesta. Kohtaa erilaisia "asiakkaita" ja jos ei
mitään koulutusta, tulee helposti tenkkapå.
SPR kouluttaa kyllä eli saa perehdytyksen, samoin muut järjestöt.
Vanhuksissa on "luulosairaita", epäileviä... tekevät tahtomattaan vapaaehtoisen tilanteen
hankalaksi.Eli asia ei ole kovin yksinkertainen.
Minä taas syötin kissoja pari viikkoa sitten lomareissulla eräällä saarella, lähellä oli pieni supermarket jossa myytiin kissanruokaa. Kissat olivat hyväkuntoisennäköisiä, siellä toimi myös paikallinen eläinsuojelujärjestö eli kissoista pidettini huolta myös paikallisten toimesta. Sain pari mainiota valokuvaa kissaperheestä - muistoksi tilanteesta ja paikasta.Eräs tuttava oli välittänyt tiedon yhdestä huonokuntoisesta pennusta, järjestö oli hakenut kissan hoiviinsa. Hän seuraa nyt twitterissä ko. kissanpennun elämää.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat