Saako ystävään rakastua?

Vierailija

Vai onko se ystävyyden loppu.

Sivut

Kommentit (113)

Vierailija

Minullakaan ei ole ystäviä, on ollut mutta ovat pettäneet luottamukseni ja ystävyys on mennyt katkolle. Ystävän pitää olla luotettava. Jos löytäisin ystävän, toista sukupuolta ja vapaan, saattaisi olla mahdollista rakastuminenkin, ei kai se ole väärin vapailta ihmisiltä. Sehän olisi hieno juttu jos kumpikin on samaa mieltä. Saattaisi olla ihana loppuelämä, ei yksinäinen.

Vierailija

Ystävyys voi hyvinkin muuttua rakkaudeksi.
Miten niin tuon Lumikin kanssa passaakin ajatukset yksiin..
Olen aika omalaatuinen,enkä niin oikeanlainen nainen elämänkumppanuuteen,voisin sanoa boheemi,jos se nyt käsitetään myönteisenä ominaisuutena,mutta niin on kumppanikin.Fifty-fifty.
Pilke,ystävydelle rakennettu,rakkauteen kasvanut on suhde,jossa elän.
Nimenomaan koen ja olen kokenut jo hyvin nuorena ,että liian likeinen,(lue=heti peitonmutkaan käpertyminen),vie pohjaa vakavalta ihmissuhteelta.
Olen siinä suhteessa konservatiivi aina ollut ja äidin kasvattama,opin äidiltä halaamisen,mutta niin"ettei napit kosketa",kuten hän sanoi,kun rimpsalle lähdin;))
En ole pettynyt ihmissuhteissa,eikä minua ole petetty,tilanne ei ole ollut sen laatuinen...omaan itseni odotuksiin olen kyllä pettynyt ja se on sitten ollutkin kuvittelua.
Pidän yksin olosta,mutta en yksinäisyydestä.
Tilaa tarvitaan parisuhteessa,ystävyydessäkin,itse en ole kyljessä kyhnääjä,vaikka hellyys on aina paikallaan,mutta ei "lässyys."

Vierailija

On tapahtunut sellaistakin että hyvä ystävyys meni pilalle sen jälkeen kun alettiin "rakastavaisiksi". Ystävä säilyy - mutta romansseilla on taipunus lakastua. Uskollisuus on kauneinta mitä on ihmisten välillä.

Vierailija

Ehkä me olemme Usva-Lintusen kanssa omanlaisiamme elämän taitelijasieluja..boheemeja, siksi ajatukset osuu samalle radalle. Katsomme elämää samalta kulmalta.
No kuitenkin siis, parisuhde ei tule olla sellainen, että kahdesta ihmisestä tulee yksi, vaan molemmat olkoot omanlaisiaan ja omaa tilaa ja sopivasti vapautta. Kun ei tukehduta toisiaan, on enemmän annettavaa ja jaksaa paremmin kotonakin.
Se on varmaan yksilöllistä, kuka mistäkin voimansa ja ilonsa saa, joillekin on se tarrautuminen ja omistautuminen omaan kumppaniin ainoa elämän sisältö. Joku toinen tarvitsee kavereita, ystäviä, omia harrasteita ja omana itsenään olemista ja minä olen tätä jälkimmäistä lajia.
Kyllä hyvä ystävä, miespuolinenkin, olisi elämässäni rikkaus eikä elämän tuho. En valheelle perustaisi ystävyyttä, vaan niilä mahdollisuuksilla, joihin pystyn, olisin todella hyvä ystävä.

Vierailija
Usva-Lintunen

Ystävyys voi hyvinkin muuttua rakkaudeksi.
Miten niin tuon Lumikin kanssa passaakin ajatukset yksiin..
Olen aika omalaatuinen,enkä niin oikeanlainen nainen elämänkumppanuuteen,voisin sanoa boheemi,jos se nyt käsitetään myönteisenä ominaisuutena,mutta niin on kumppanikin.Fifty-fifty.
Pilke,ystävydelle rakennettu,rakkauteen kasvanut on suhde,jossa elän.
Nimenomaan koen ja olen kokenut jo hyvin nuorena ,että liian likeinen,(lue=heti peitonmutkaan käpertyminen),vie pohjaa vakavalta ihmissuhteelta.
Olen siinä suhteessa konservatiivi aina ollut ja äidin kasvattama,opin äidiltä halaamisen,mutta niin"ettei napit kosketa",kuten hän sanoi,kun rimpsalle lähdin;))
En ole pettynyt ihmissuhteissa,eikä minua ole petetty,tilanne ei ole ollut sen laatuinen...omaan itseni odotuksiin olen kyllä pettynyt ja se on sitten ollutkin kuvittelua.
Pidän yksin olosta,mutta en yksinäisyydestä.
Tilaa tarvitaan parisuhteessa,ystävyydessäkin,itse en ole kyljessä kyhnääjä,vaikka hellyys on aina paikallaan,mutta ei "lässyys."

Vierailija
lumikki50v

En voisi elämänkumppani ollakaan, mutta jos löytäisin semmoisen ihanan ystävän, en takaa etteikö rakastuakin voisi. Ei se olisi ystävyyden loppu vaan syvempi ystävyys.

Miksi et voisi olla elämänkumppani? Eikös se ole vain itsestä ja toisesta kiinni, kuinka rakentaa elämänsä?

Vierailija

Lainaus:

Minullakaan ei ole ystäviä, on ollut mutta ovat pettäneet luottamukseni ja ystävyys on mennyt katkolle. Ystävän pitää olla luotettava. Jos löytäisin ystävän, toista sukupuolta ja vapaan, saattaisi olla mahdollista rakastuminenkin, ei kai se ole väärin vapailta ihmisiltä. Sehän olisi hieno juttu jos kumpikin on samaa mieltä. Saattaisi olla ihana loppuelämä, ei yksinäinen.

Toivottavasti löydät ystävän

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Minullakaan ei ole ystäviä, on ollut mutta ovat pettäneet luottamukseni ja ystävyys on mennyt katkolle. Ystävän pitää olla luotettava. Jos löytäisin ystävän, toista sukupuolta ja vapaan, saattaisi olla mahdollista rakastuminenkin, ei kai se ole väärin vapailta ihmisiltä. Sehän olisi hieno juttu jos kumpikin on samaa mieltä. Saattaisi olla ihana loppuelämä, ei yksinäinen.

Toivottavasti löydät ystävän

Täälläkin niin että ei ole ystäviä kummassakaan sukupuolessa. Joskus on viisasta tehdä suursiivous ystävistä ja katsella eteenpäin uusilla ulottuvuuksilla; kun yksi ovi sulkeutuu jossain ikkuna avautuu.

Vierailija

Ollaan tunnettu n.3kk ja oltu ystäviä.
Kumpikin vapaita ihmisiä,tapailtu,käyty lenkillä ym.
Kumpikin huomattu että toisen lähellä on hyvä olla.
Täytyy edetä hiljaa ja "kuullostella" miten jatkaa.
Olen iloinen tästä ystävyydestä.

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Kyllä saa rakastua ystävään. Jopa romanttisesti rakastua ;) Ei se silti ystävyyttä pilaa, ellei ruveta säätämään jotain, johon ei olla valmiita. Minulla on miespuolinen ystävä, jota rakastan kuin hullu puuroa, mutta meistä ei koskaan tule pari. Oli mielenkiintoista kokea niin mahdoton hullaantuminen toiseen ihmiseen näin " vanhemmalla" iällä. Me vaan saavutimme toisemme vaikeassa elämän tilanteessa. Avauduimme toisillemme sielua myöten. Mutta rakastavaisia emme koskaan olleet.
Kyllä parisuhdekin minusta pitäisi perustua myös ystävyyteen

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat