Minullakaan ei ole ystäviä, on ollut mutta ovat pettäneet luottamukseni ja ystävyys on mennyt katkolle. Ystävän pitää olla luotettava. Jos löytäisin ystävän, toista sukupuolta ja vapaan, saattaisi olla mahdollista rakastuminenkin, ei kai se ole väärin vapailta ihmisiltä. Sehän olisi hieno juttu jos kumpikin on samaa mieltä. Saattaisi olla ihana loppuelämä, ei yksinäinen.
Ystävyys voi hyvinkin muuttua rakkaudeksi.
Miten niin tuon Lumikin kanssa passaakin ajatukset yksiin..
Olen aika omalaatuinen,enkä niin oikeanlainen nainen elämänkumppanuuteen,voisin sanoa boheemi,jos se nyt käsitetään myönteisenä ominaisuutena,mutta niin on kumppanikin.Fifty-fifty.
Pilke,ystävydelle rakennettu,rakkauteen kasvanut on suhde,jossa elän.
Nimenomaan koen ja olen kokenut jo hyvin nuorena ,että liian likeinen,(lue=heti peitonmutkaan käpertyminen),vie pohjaa vakavalta ihmissuhteelta.
Olen siinä suhteessa konservatiivi aina ollut ja äidin kasvattama,opin äidiltä halaamisen,mutta niin"ettei napit kosketa",kuten hän sanoi,kun rimpsalle lähdin;))
En ole pettynyt ihmissuhteissa,eikä minua ole petetty,tilanne ei ole ollut sen laatuinen...omaan itseni odotuksiin olen kyllä pettynyt ja se on sitten ollutkin kuvittelua.
Pidän yksin olosta,mutta en yksinäisyydestä.
Tilaa tarvitaan parisuhteessa,ystävyydessäkin,itse en ole kyljessä kyhnääjä,vaikka hellyys on aina paikallaan,mutta ei "lässyys."
On tapahtunut sellaistakin että hyvä ystävyys meni pilalle sen jälkeen kun alettiin "rakastavaisiksi". Ystävä säilyy - mutta romansseilla on taipunus lakastua. Uskollisuus on kauneinta mitä on ihmisten välillä.
Ehkä me olemme Usva-Lintusen kanssa omanlaisiamme elämän taitelijasieluja..boheemeja, siksi ajatukset osuu samalle radalle. Katsomme elämää samalta kulmalta.
No kuitenkin siis, parisuhde ei tule olla sellainen, että kahdesta ihmisestä tulee yksi, vaan molemmat olkoot omanlaisiaan ja omaa tilaa ja sopivasti vapautta. Kun ei tukehduta toisiaan, on enemmän annettavaa ja jaksaa paremmin kotonakin.
Se on varmaan yksilöllistä, kuka mistäkin voimansa ja ilonsa saa, joillekin on se tarrautuminen ja omistautuminen omaan kumppaniin ainoa elämän sisältö. Joku toinen tarvitsee kavereita, ystäviä, omia harrasteita ja omana itsenään olemista ja minä olen tätä jälkimmäistä lajia.
Kyllä hyvä ystävä, miespuolinenkin, olisi elämässäni rikkaus eikä elämän tuho. En valheelle perustaisi ystävyyttä, vaan niilä mahdollisuuksilla, joihin pystyn, olisin todella hyvä ystävä.
Ystävyys voi hyvinkin muuttua rakkaudeksi.
Miten niin tuon Lumikin kanssa passaakin ajatukset yksiin..
Olen aika omalaatuinen,enkä niin oikeanlainen nainen elämänkumppanuuteen,voisin sanoa boheemi,jos se nyt käsitetään myönteisenä ominaisuutena,mutta niin on kumppanikin.Fifty-fifty.
Pilke,ystävydelle rakennettu,rakkauteen kasvanut on suhde,jossa elän.
Nimenomaan koen ja olen kokenut jo hyvin nuorena ,että liian likeinen,(lue=heti peitonmutkaan käpertyminen),vie pohjaa vakavalta ihmissuhteelta.
Olen siinä suhteessa konservatiivi aina ollut ja äidin kasvattama,opin äidiltä halaamisen,mutta niin"ettei napit kosketa",kuten hän sanoi,kun rimpsalle lähdin;))
En ole pettynyt ihmissuhteissa,eikä minua ole petetty,tilanne ei ole ollut sen laatuinen...omaan itseni odotuksiin olen kyllä pettynyt ja se on sitten ollutkin kuvittelua.
Pidän yksin olosta,mutta en yksinäisyydestä.
Tilaa tarvitaan parisuhteessa,ystävyydessäkin,itse en ole kyljessä kyhnääjä,vaikka hellyys on aina paikallaan,mutta ei "lässyys."
En voisi elämänkumppani ollakaan, mutta jos löytäisin semmoisen ihanan ystävän, en takaa etteikö rakastuakin voisi. Ei se olisi ystävyyden loppu vaan syvempi ystävyys.
Miksi et voisi olla elämänkumppani? Eikös se ole vain itsestä ja toisesta kiinni, kuinka rakentaa elämänsä?
Minullakaan ei ole ystäviä, on ollut mutta ovat pettäneet luottamukseni ja ystävyys on mennyt katkolle. Ystävän pitää olla luotettava. Jos löytäisin ystävän, toista sukupuolta ja vapaan, saattaisi olla mahdollista rakastuminenkin, ei kai se ole väärin vapailta ihmisiltä. Sehän olisi hieno juttu jos kumpikin on samaa mieltä. Saattaisi olla ihana loppuelämä, ei yksinäinen.
Minullakaan ei ole ystäviä, on ollut mutta ovat pettäneet luottamukseni ja ystävyys on mennyt katkolle. Ystävän pitää olla luotettava. Jos löytäisin ystävän, toista sukupuolta ja vapaan, saattaisi olla mahdollista rakastuminenkin, ei kai se ole väärin vapailta ihmisiltä. Sehän olisi hieno juttu jos kumpikin on samaa mieltä. Saattaisi olla ihana loppuelämä, ei yksinäinen.
Toivottavasti löydät ystävän
Täälläkin niin että ei ole ystäviä kummassakaan sukupuolessa. Joskus on viisasta tehdä suursiivous ystävistä ja katsella eteenpäin uusilla ulottuvuuksilla; kun yksi ovi sulkeutuu jossain ikkuna avautuu.
Ollaan tunnettu n.3kk ja oltu ystäviä.
Kumpikin vapaita ihmisiä,tapailtu,käyty lenkillä ym.
Kumpikin huomattu että toisen lähellä on hyvä olla.
Täytyy edetä hiljaa ja "kuullostella" miten jatkaa.
Olen iloinen tästä ystävyydestä.
Kyllä saa rakastua ystävään. Jopa romanttisesti rakastua ;) Ei se silti ystävyyttä pilaa, ellei ruveta säätämään jotain, johon ei olla valmiita. Minulla on miespuolinen ystävä, jota rakastan kuin hullu puuroa, mutta meistä ei koskaan tule pari. Oli mielenkiintoista kokea niin mahdoton hullaantuminen toiseen ihmiseen näin " vanhemmalla" iällä. Me vaan saavutimme toisemme vaikeassa elämän tilanteessa. Avauduimme toisillemme sielua myöten. Mutta rakastavaisia emme koskaan olleet.
Kyllä parisuhdekin minusta pitäisi perustua myös ystävyyteen
Alberoni on kirjoittanut ystävyydestä kirjan(v.-87) nimeltä Ystävyys, jos kiinnostaa,lukekaa. Poimin siitä mutamia ajatuksia:
Ystävyys on eettistä, ei eroottista. Kysymyksessä on kahden toisiinsa hyväntahtoisesti suhtautuvan , riippumattoman, samanarvoisen henkilön kohtaaminen. Ystävyys on olemista toivomatta mitään, himoitsematta. Ystävyys kavahtaa kateutta ja kärsimystä.
Ystävät eivät tarvitse jatkuvasti toisiaan. Ystävällä ei ole valtaa toiseen, jos on, ystävyys sammuu.
Rakastuneet saattavat vihata toisiaan, tunteet olla kahtiajakoiset lapsiaan ja vanhempiaan kohtaan, ystävyys ei ole kahtiajakoista. Jos näin olisi, ystävyys sammuisi ja tämä saattaa olla myös syy, että ystävät tapaavat vain silloin tällöin eivätkä halua asua yhdessä.
Ystävän kohtaaminen synnyttää älyllistä ja emotionaalista vapautuneisuutta. jne. jne.
Hän toteaa myös, että vaikka ihmiset sanovat eron jälkeen, että "olemme pysyneet ystävinä", se ei pidä paikkaansa. Kun lähtökohtana on ollut rakkaus, on mahdotonta päätyä enää ystävyyteen.
Tarkoittaako kommentoimaton Alberonin lainauksesi, että olet samaa mieltä hänen kanssaan. Kulkevatko ystävyys ja rakkaus ennalta merkittyjä polkuja, joilta poikkeaminen on sallittu. Oma ammatillinen ystävyyteni muuttui monta vuotta kestettyään molemmin puolin tunnustetuksi rakkaudeksi. Kaikki rakkaus ei johda seksiin tai/ja parisuhteeseen. Me elämme avioliitoissamme. Monet kollegamme keskustelevat avoimesti siitä, millä tällaista suhdetta pidetään yllä. Olen joutumut kokemaan hankaliksi kategorisoijat. Kun joku päivittelee ettei "tuollainen ole mahdollista", tekee mieli kysyä, minkälaista elämää hän uskoo elävänsä. Ystävyys alkaa kaukana rakkaudesta. Mutta jotain ainutlaatuista tekee itselleen, kun sallii ystävän rakkauden ja vastaa siihen.
Tarkoittaako kommentoimaton Alberonin lainauksesi, että olet samaa mieltä hänen kanssaan. Kulkevatko ystävyys ja rakkaus ennalta merkittyjä polkuja, joilta poikkeaminen on sallittu. Oma ammatillinen ystävyyteni muuttui monta vuotta kestettyään molemmin puolin tunnustetuksi rakkaudeksi. Kaikki rakkaus ei johda seksiin tai/ja parisuhteeseen. Me elämme avioliitoissamme. Monet kollegamme keskustelevat avoimesti siitä, millä tällaista suhdetta pidetään yllä. Olen joutumut kokemaan hankaliksi kategorisoijat. Kun joku päivittelee ettei "tuollainen ole mahdollista", tekee mieli kysyä, minkälaista elämää hän uskoo elävänsä. Ystävyys alkaa kaukana rakkaudesta. Mutta jotain ainutlaatuista tekee itselleen, kun sallii ystävän rakkauden ja vastaa siihen.
.....Olen miettinyt,että miksi kirjoittelen tännne,kun voin näistä puhakin...ehkä juuri siksi ;)
Minulla on sielunystävä,joka on mies,hän on homo,mutta minä ihan oikeasti rakastan häntä.Olemme tehneet yhdessä työtä.
Meidän kemiamme ovat kohdanneet,kaiken lisäksi osaamme flirtata ,tarkoittaa puheissa ,ainakin silloin jos on muita läsnä.
Mieheni on myös ystäväni kaveri ja tietää,että me tapaamme aina kun on aikaa ja tilaisuus.
Hänen kanssaan on tosi hauska ja miellyttävää liikkkua,komea,huumorintajuinen,kohtelias ns.maailmanmies tavoiltaan.Sielunveli.
Puhumme syvimmistä tunnoista usein,uskosta,rakkaudesta,seksuaalisuudesta,mutta sitä meillä ei toisiimme ole,mutta
pilkettä ,kipinää ja huiman hienoja syvyysluotauksia.
Olemme myös iältämme eri ikäpolvea,hän voisi melkein olla poikani.Meillä on kuudentoista vuoden ikäero.
Olemme käyneet yhdessä karaokea laulamassa,siis hän,minä kuuntelen,hän laulaa aina ko. laulun juuri minulle:;"Kaunis seppelepäinen,nuori morsian on"...mutta se on tsoukkia.Silmäniskua ;)
Leikimme ja pelleilemme,että olen rikas rouva ,jolla on oma pikkuprinssi tai vaikkapa gigolo.
Miksi näin?Miksi ei?
Emme todellakaan satuta ketään,emme loukkaa ketään ja teemme kaiken tämän hassutuksen omaksi iloksemme.
Jos joku siitä pahastuu,sille ei valitettavasti voi mitään.
Meillä on yhteinen hengellinen ja henkinen arvomaailma.Onko rohkeaa sanoa näin.?Ei,sillä se on totta.
Minä rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on.
Hänen seksuaalisuutensa ei vaikuta siihen millään tavalla.Paitsi,että on mukavaa flirttailla.Yeah.
Sivut
Varmasti rakastuisin jos minulla olisi yksikin ystävä.
Minulla ei ole yhtään ystävää.
Minullakaan ei ole ystäviä, on ollut mutta ovat pettäneet luottamukseni ja ystävyys on mennyt katkolle. Ystävän pitää olla luotettava. Jos löytäisin ystävän, toista sukupuolta ja vapaan, saattaisi olla mahdollista rakastuminenkin, ei kai se ole väärin vapailta ihmisiltä. Sehän olisi hieno juttu jos kumpikin on samaa mieltä. Saattaisi olla ihana loppuelämä, ei yksinäinen.
Ystävyys voi hyvinkin muuttua rakkaudeksi.
Miten niin tuon Lumikin kanssa passaakin ajatukset yksiin..
Olen aika omalaatuinen,enkä niin oikeanlainen nainen elämänkumppanuuteen,voisin sanoa boheemi,jos se nyt käsitetään myönteisenä ominaisuutena,mutta niin on kumppanikin.Fifty-fifty.
Pilke,ystävydelle rakennettu,rakkauteen kasvanut on suhde,jossa elän.
Nimenomaan koen ja olen kokenut jo hyvin nuorena ,että liian likeinen,(lue=heti peitonmutkaan käpertyminen),vie pohjaa vakavalta ihmissuhteelta.
Olen siinä suhteessa konservatiivi aina ollut ja äidin kasvattama,opin äidiltä halaamisen,mutta niin"ettei napit kosketa",kuten hän sanoi,kun rimpsalle lähdin;))
En ole pettynyt ihmissuhteissa,eikä minua ole petetty,tilanne ei ole ollut sen laatuinen...omaan itseni odotuksiin olen kyllä pettynyt ja se on sitten ollutkin kuvittelua.
Pidän yksin olosta,mutta en yksinäisyydestä.
Tilaa tarvitaan parisuhteessa,ystävyydessäkin,itse en ole kyljessä kyhnääjä,vaikka hellyys on aina paikallaan,mutta ei "lässyys."
Jos valita saa, tietysti rakastuisin ystävään mieluummin kun viholliseen.
On tapahtunut sellaistakin että hyvä ystävyys meni pilalle sen jälkeen kun alettiin "rakastavaisiksi". Ystävä säilyy - mutta romansseilla on taipunus lakastua. Uskollisuus on kauneinta mitä on ihmisten välillä.
Ehkä me olemme Usva-Lintusen kanssa omanlaisiamme elämän taitelijasieluja..boheemeja, siksi ajatukset osuu samalle radalle. Katsomme elämää samalta kulmalta.
No kuitenkin siis, parisuhde ei tule olla sellainen, että kahdesta ihmisestä tulee yksi, vaan molemmat olkoot omanlaisiaan ja omaa tilaa ja sopivasti vapautta. Kun ei tukehduta toisiaan, on enemmän annettavaa ja jaksaa paremmin kotonakin.
Se on varmaan yksilöllistä, kuka mistäkin voimansa ja ilonsa saa, joillekin on se tarrautuminen ja omistautuminen omaan kumppaniin ainoa elämän sisältö. Joku toinen tarvitsee kavereita, ystäviä, omia harrasteita ja omana itsenään olemista ja minä olen tätä jälkimmäistä lajia.
Kyllä hyvä ystävä, miespuolinenkin, olisi elämässäni rikkaus eikä elämän tuho. En valheelle perustaisi ystävyyttä, vaan niilä mahdollisuuksilla, joihin pystyn, olisin todella hyvä ystävä.
Mukava kirjoitus ystävyydestä
Voi kuinka surullista, jos ei ole yhtään ystävää. Mies tai nainen voi olla ystävä.
Miksi et voisi olla elämänkumppani? Eikös se ole vain itsestä ja toisesta kiinni, kuinka rakentaa elämänsä?
Toivottavasti löydät ystävän
Täälläkin niin että ei ole ystäviä kummassakaan sukupuolessa. Joskus on viisasta tehdä suursiivous ystävistä ja katsella eteenpäin uusilla ulottuvuuksilla; kun yksi ovi sulkeutuu jossain ikkuna avautuu.
Ollaan tunnettu n.3kk ja oltu ystäviä.
Kumpikin vapaita ihmisiä,tapailtu,käyty lenkillä ym.
Kumpikin huomattu että toisen lähellä on hyvä olla.
Täytyy edetä hiljaa ja "kuullostella" miten jatkaa.
Olen iloinen tästä ystävyydestä.
Kyllä saa rakastua ystävään. Jopa romanttisesti rakastua ;) Ei se silti ystävyyttä pilaa, ellei ruveta säätämään jotain, johon ei olla valmiita. Minulla on miespuolinen ystävä, jota rakastan kuin hullu puuroa, mutta meistä ei koskaan tule pari. Oli mielenkiintoista kokea niin mahdoton hullaantuminen toiseen ihmiseen näin " vanhemmalla" iällä. Me vaan saavutimme toisemme vaikeassa elämän tilanteessa. Avauduimme toisillemme sielua myöten. Mutta rakastavaisia emme koskaan olleet.
Kyllä parisuhdekin minusta pitäisi perustua myös ystävyyteen
Minulla on monta rakasta ystävää.
Rakastumista ja rakastamista on montaa eri laatua.
Alberoni on kirjoittanut ystävyydestä kirjan(v.-87) nimeltä Ystävyys, jos kiinnostaa,lukekaa. Poimin siitä mutamia ajatuksia:
Ystävyys on eettistä, ei eroottista. Kysymyksessä on kahden toisiinsa hyväntahtoisesti suhtautuvan , riippumattoman, samanarvoisen henkilön kohtaaminen. Ystävyys on olemista toivomatta mitään, himoitsematta. Ystävyys kavahtaa kateutta ja kärsimystä.
Ystävät eivät tarvitse jatkuvasti toisiaan. Ystävällä ei ole valtaa toiseen, jos on, ystävyys sammuu.
Rakastuneet saattavat vihata toisiaan, tunteet olla kahtiajakoiset lapsiaan ja vanhempiaan kohtaan, ystävyys ei ole kahtiajakoista. Jos näin olisi, ystävyys sammuisi ja tämä saattaa olla myös syy, että ystävät tapaavat vain silloin tällöin eivätkä halua asua yhdessä.
Ystävän kohtaaminen synnyttää älyllistä ja emotionaalista vapautuneisuutta. jne. jne.
Hän toteaa myös, että vaikka ihmiset sanovat eron jälkeen, että "olemme pysyneet ystävinä", se ei pidä paikkaansa. Kun lähtökohtana on ollut rakkaus, on mahdotonta päätyä enää ystävyyteen.
Tarkoittaako kommentoimaton Alberonin lainauksesi, että olet samaa mieltä hänen kanssaan. Kulkevatko ystävyys ja rakkaus ennalta merkittyjä polkuja, joilta poikkeaminen on sallittu. Oma ammatillinen ystävyyteni muuttui monta vuotta kestettyään molemmin puolin tunnustetuksi rakkaudeksi. Kaikki rakkaus ei johda seksiin tai/ja parisuhteeseen. Me elämme avioliitoissamme. Monet kollegamme keskustelevat avoimesti siitä, millä tällaista suhdetta pidetään yllä. Olen joutumut kokemaan hankaliksi kategorisoijat. Kun joku päivittelee ettei "tuollainen ole mahdollista", tekee mieli kysyä, minkälaista elämää hän uskoo elävänsä. Ystävyys alkaa kaukana rakkaudesta. Mutta jotain ainutlaatuista tekee itselleen, kun sallii ystävän rakkauden ja vastaa siihen.
Voihan lesbokin olla ystavä ja rakastaja
.....Olen miettinyt,että miksi kirjoittelen tännne,kun voin näistä puhakin...ehkä juuri siksi ;)
Minulla on sielunystävä,joka on mies,hän on homo,mutta minä ihan oikeasti rakastan häntä.Olemme tehneet yhdessä työtä.
Meidän kemiamme ovat kohdanneet,kaiken lisäksi osaamme flirtata ,tarkoittaa puheissa ,ainakin silloin jos on muita läsnä.
Mieheni on myös ystäväni kaveri ja tietää,että me tapaamme aina kun on aikaa ja tilaisuus.
Hänen kanssaan on tosi hauska ja miellyttävää liikkkua,komea,huumorintajuinen,kohtelias ns.maailmanmies tavoiltaan.Sielunveli.
Puhumme syvimmistä tunnoista usein,uskosta,rakkaudesta,seksuaalisuudesta,mutta sitä meillä ei toisiimme ole,mutta
pilkettä ,kipinää ja huiman hienoja syvyysluotauksia.
Olemme myös iältämme eri ikäpolvea,hän voisi melkein olla poikani.Meillä on kuudentoista vuoden ikäero.
Olemme käyneet yhdessä karaokea laulamassa,siis hän,minä kuuntelen,hän laulaa aina ko. laulun juuri minulle:;"Kaunis seppelepäinen,nuori morsian on"...mutta se on tsoukkia.Silmäniskua ;)
Leikimme ja pelleilemme,että olen rikas rouva ,jolla on oma pikkuprinssi tai vaikkapa gigolo.
Miksi näin?Miksi ei?
Emme todellakaan satuta ketään,emme loukkaa ketään ja teemme kaiken tämän hassutuksen omaksi iloksemme.
Jos joku siitä pahastuu,sille ei valitettavasti voi mitään.
Meillä on yhteinen hengellinen ja henkinen arvomaailma.Onko rohkeaa sanoa näin.?Ei,sillä se on totta.
Minä rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on.
Hänen seksuaalisuutensa ei vaikuta siihen millään tavalla.Paitsi,että on mukavaa flirttailla.Yeah.
Sivut