Saako mies itkeä?

Vierailija

Herkkyyden takia jää paljon sanomatta. Onneksi kirjoittaminen on keksitty:)
Entä jos en saa vastakaikua? Voin kirjoittaa omaksi iloksi.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

MIKSI joku kysyy tuollaista? Ilmeisesti lähtökohtana oletus, että miehen ja naisen itkemisoikeudessa olisi joku ero. Tulkaa jo tähän päivään.
Itselleni tuollaisen kysymyksen esittävä mies nostattaisi niskavillat pystyyn ja silloin tietäisin, ettei ainakaan tuo mies ole minua verten, jos tuollainen kysymys edes juolahtaa mieleen.

Vierailija

Suru surraan kyynelin tai kun liikutumme muuten vaikkapa ilosta tai myötätunnosta. Eroa ei ole, onko mies vai nainen. Outoa pohdintaa tämän ketjun aloittaneelta.

Vierailija

Lainaus:
Aloittaja anonyymi:
Herkkyyden takia jää paljon sanomatta. Onneksi kirjoittaminen on keksitty:)
Entä jos en saa vastakaikua? Voin kirjoittaa omaksi iloksi.

Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että juuri tässä aloitusviestissä
on tämän keskustelun ydin, ei niinkään otsikossa "saako mies itkeä?".

Esim. parisuhteessa tai muissakin ihmissuhteissa voivat ihmiset olla
aivan "eri aaltopituudella" tai mieluummin puhuisin värähtelytasoista.
Silloin herkempi, tunneilmaisultaan rikkaampi osapuoli saattaa usein
kokea, että tulee aivan väärinymmärretyksi. Jos se läheinen ihminen on
kiinni vain arkipäiväisissä käytännön asioissa, eikä häntä ehkä henkinen
puoli kiinnosta ollenkaan, niin silloin jää helposti paljon tärkeitä asioita
sanomatta. Jos näin on, niin kirjoittaminen on kyllä hyvin terapeuttista ja
hoitavaa. Kun laittaa paperille kaikki ne asiat mitkä mieltä painavat, niin
se jo auttaa itseä käsittelemään asioita, vaikka ei sitä kirjettä tietenkään
lähetetä kenellekään. Kirjoittamisesta on paljon apua, vaikka omaksi iloksi
kirjoittaisit :)

Vierailija

Ihan hyviä ja viisaita ajatuksia tuossa edellä. Näin se varmaan on. Mutta - pitikö tämäkin sivu pilata noilla rehuilla?

Vierailija

Lainaus:

.... Mutta - pitikö tämäkin sivu pilata noilla rehuilla?

Ei pitänyt, poistin "rehun" (auringonkukan).

Vierailija

Mitä sinä keskustelun aloittaja itse odotat tältä keskustelulta?
Tuo aloituspuheenvuoro on aika suppea.
Oliko tarkoitus vain lyhyesti vastata kysymykseen "saako mies itkeä"?
Ja riittääkö vain lyhyt vastaus "tietenkin mies saa itkeä"?

Ehkä halusit keskustelua siitä, ettei saa vastakaikua, jos ilmaisee
herkimpiä tunteitaan? Tai siitä kuinka hoitavaa ja tervehdyttävää
on ajatusten ja tunteiden kirjoittaminen?

Vierailija

Lainaus:

MIKSI joku kysyy tuollaista? Ilmeisesti lähtökohtana oletus, että miehen ja naisen itkemisoikeudessa olisi joku ero. Tulkaa jo tähän päivään.
Itselleni tuollaisen kysymyksen esittävä mies nostattaisi niskavillat pystyyn ja silloin tietäisin, ettei ainakaan tuo mies ole minua verten, jos tuollainen kysymys edes juolahtaa mieleen.

Siksi että herkkyys vaikeuttaa ja jopa estää tiettyjen asioiden hoitamista. Itkevää miestä
pidetään omituisena ja naurettavana. Täytyykö tunteet turruttaa lääkkeillä että olisi
hyväksytty? Tai puhua pelkästää säästä ja kytkimen luistamisesta?
Ongelma on todellinen mutta siitä ei näköjään saa puhua:(

Vierailija

Saa varmaan puhua, mutta itsestä se lähtee. Tuskin kukaan muu kuin mies itse pitää ominaisuuttaan omituisena tai naurettavana. Herkkyys on rikkautta ja kertoo ihmisen olevan todella kypsä aikuinen ja syvästi tunteva ja vieläpä kykenevä ilmaisemaan tunteensa. Minun sylissäni mies saa itkeä, jopa toivon sitä, jos asia on koskettava.

Vierailija

Lainaus:

Saa varmaan puhua, mutta itsestä se lähtee. Tuskin kukaan muu kuin mies itse pitää ominaisuuttaan omituisena tai naurettavana. Herkkyys on rikkautta ja kertoo ihmisen olevan todella kypsä aikuinen ja syvästi tunteva ja vieläpä kykenevä ilmaisemaan tunteensa. Minun sylissäni mies saa itkeä, jopa toivon sitä, jos asia on koskettava.

Tämä oli todella hyvin ajateltu!! Noinhan se on!! Syvästi tuntevalta ihmiseltä voi tulla itku tai ainakin kyynel silmäkulmaan, silloin kun siltä tuntuu. Siinä ei ole mitään hävettävää!
Miesvainajani 65-vuotias veli esim. purskahti lohduttomaan itkuun mieheni kuolinvuoteen äärellä, enkä todella ihmetellyt sitä vähääkään!
Myös mieheni oli herkkä, ja silmäkulmassa useasti kyynel, niin ilosta kuin surustakin. Todella hieno piirre siis,ja myös miehessä, arvostan sellaista suuresti!

Vierailija

Nostin esiin tämän kahden vuoden takaisen keskustelun.

Herättääkö tämä uusissa kirjoittajissa millaisia ajatuksia?

lumihuntu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Onko aloittaja kokenut tulleensa väärin ymmärretyksi tai pilkatuksi, jos olet mies ja itket ? Se ikivanha kasvatus "mies ei itke", se on varmaan jo kuopattu kymmeniä vuosia sitten.

Tottakai jokainen saa itkeä, kun siltä tuntuu ja on erittäin hyväkin näyttää tunteensa, vahvuuttahan se tavallaan on, eikä heikkoutta. Olen pannut merkille esim.hautajaisissa (jos vainaja ei lähiomainen),että tuijotetaan, kun ottaa nenäliinan ja kuivaa silmiään. Olen arvellut, että ellei surujuhlassakaan saa surua näyttää, niin johan on kumma. Häissä morsian saa itkeä mutta muilta odotetaan riehakkuutta, vaikka koskettaahan se sydämeen asti monia muitakin. Yleensä elämän arjen tapahtumat liikuttavat mieltä, ilkeät sanat tai koskettava puhe, jonkun lämmin ele, ne voi kostuttaa silmäkulmaa kummasti. Kyllä tunteet saa näyttää, muuten niitä ei ihmiselle olisi annettukaan.

Jotkut naiset odottavat miehen olevan MIES, eikä itkupilli. Semmoisille naisille sanoisin, että mihin yleensä miestä tarvitsetkaan, kun olet itse molempia.
Sen verran tietysti tulee mieleen, että missä kulkee yliherkkyyden raja, itkettääkö joka pieninkin asia ?

Kun en tiedä aloittajan ajatuksia, kuitenkin sanon, että jos koet, että tunteikkuus ja itkeminen haittaavat lähellä oleviasi, olet väärässä seurassa.
Kirjoittaminen on hyvää terapiaa, vaikka itselle kirjoittaisit tai jollekin ystävällesi :-)

-lumihuntu

Vierailija

Tästä aiheesta muistin elokuvan jonka katsoin ; on esitetty telkkarissa takavuosina .

Elokuva ” Mies joka itki ” /ohjaaja Sally Potter
Venäläisjuutalainen Suzie (Christina Ricci) on joutunut lapsena eroon isästään (Oleg Yankovsky) tämän paettua Amerikaan.
Itsensä irtolaiseksi tunteva Suzie ystävystyy mustalaisjoukon kanssa, mutta silti kaipuu isän luokse vetää häntä kohti Amerikan manteretta. Toinen maailmansota häämöttää, ja niin mustalaisille kuin juutalaisillekin koittavat kovat ajat.

Se oli erinomainen leffa.

Vierailija

Perin kummallinen otsikko ja aihe yleensäkin. Mikä lie tarkoitus? Miten tuollaista tulee mieleen? Ihmiluontoon kuuluu myös itku!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat