Miten aika kuluu pariskunnalla yhdessä?

Vierailija

Olen avoliitossa pitkän yksinolon jälkeen. Toki seurustelin välillä mutten asunut kenenkään kanssa. Nyt olen välillä ihan hermostunut, kun en tiedä mitä "pitäisi", voisi, haluaisin tehdä, tehdäkkö yksin jotain, lähteä jonnekin yksin, vai kaksin. Teen paljon asioita yhdessä miehen kans kun mies niitä harrastaa ja minä olen menny mukaan niihin alussa. En ole täysillä niissä mukana, mutta menen kun toinen haluaa, kait että olen mukana. On sitten niitä harrastuksia joista pidän ja tykkään mennä hänen kanssaan niihin. Ja on omiakin menoja, onneksi.
Kysymys kuulukin mitä teette kun olette eläkkeellä ja kotona kumpikin? Miten aika kuluu? Mitä teette? Vai teettekö yhdessä mitään? Pelejä pelaten? Alkoholia emme käytä, emmekä tupakoi. Illat ovat aika pitkiä, päivät niinki menee arkiaskareissa, mutta illat meinaa olla vain odottamista, että pääsee nukkumaan ja tulis seuraava aamu, ja kuitenkin ei halua että päivät kuluis, ihan kauhistun kun huomaan että taas on maanantai edessä ja viikko elämästä mennyt.

Kommentit (5)

Vierailija

Hei! Olen ollut aviossa 40 vuotta. Pelkäsin, kun mieheni jäi eläkkeelle, että miten menisi. Kyllä se tässä vaan menee, kun ei pahemmin mieti. Minulla on omat harrastukset, joihin ei mies halua osallitua. Hyvä niin, jokainen tarvitsee omaa aikaa. Olen järjestötoiminnassa, ns yhdistysaktiivi. Siellä on kivaa. Kohta lähden naisystäväni kanssa etelään. Ei siellä miehiä tarvita. Harrastan vesijuoksua ja uimista viikottain, ilman miestäni. Hän on muuttunut iän mukana, ja haluaa olla yksinkin välillä, ja se hänelle suotakoon. En ottaisi enää miestä asumaankaan, jos yksin jäisin. Täytyyhän sitä pärjätä itsekseenkin. Kun lapset ovat jo maailmalla, on hyvä elää itselleenkin.

Vierailija

Hei vain! Minäkin olen ollut naimisissa 41 vuotta. Minä olen pelännyt samaa että sitten kun eläkkeellä ollaan miten sitä kylläkseen saa olla toisen kanssa jne.
Nyt on jo vähän esimakua saanut asiaan kun itse olen ns. eläkeputkessa ja mies vielä töissä mutta vajaata viikkoa.
Meillähän se on sitä että enempi vain ruuan huolehtimista tietysti minulla, mutta vastavuoroisesti taas yhdessä käydään kaupoilla, hiihdetään, joskus uimassa. Siinäpä ne yhteiset harrastukset kodin ulkopuolella.
Iltaisin katsomme elokuvia videolta tai livenä, luetaan. Minä yksin lenkkeilen ja käyn harrastuksissa, hän ei.
Mieheni on mielestäni liikaa kintereilläni joskus, auttaa kotihommissa kyllä ja positiivista kaikin mokomin kintereillä olokin, mutta joskus se ärsyttää.

Kaipaan yksin oloa jopa jos viikonkin saisin elää vain itselleni olisin kiitollinen. Yhdessä kuitenkin hyvä olla ja tietenkin silloin kun mitään erimielisyyksiä ei ole ilmapiirissä. Harvoin kuitenkin riitelemme mutta kun riidellään niin kunnolla ja silloin alkoholi tulee kuvioon mieheni puolelta. Yhdessä joskus vähän otamme lasilliset emme tupakoi.
Kun miehelläni ei ole omaa kodinulkopuolista harrastetta niin eittämättä tulee eteen ongelma että ollaan kotona aina yhdessä. ja sitä pelkään.

Mummo keski-suomesta

Vierailija

Heip hei. Niinpä se kuulostaa, että miehellä ei ole harrastuksia tai ystäviä kodin ulkopuolella. Eikä edes halua sellaista, vaan tyytyväisenä on kotona.
Eikä sitä taida yhteistä tekemistä olla muillakaan, nuorena kaikenlaista tehtiin, pelattiin pelejä, käytiin muiden nuorten parien luona myös viettämässä aikaa pelaten ym. Meneekö sitä vanhana vähän tosikoksi?

Vierailija

Haikeena muistelen aikaa n. 2 v sitten kun puoliskoni kuoli, kuinka rattoisaa ajanvietto hänen kanssaa kumminkin oli, vaikken yhtään ihmettele aiempia kirjoituksia joissa haluttaisiin olla yksikseenkin.

Vierailija

Ihminen kaipaa yksityisyyttä ja läsnäoloa vuoroin.
Samoin,olemme olleet 40 vuotta kaksin ,sitten nelin ja nyt taas kaksin.
Alusta alkaen ystävyytemme lähti juuri ystävyyspohjalta ja keskusteluista ja juttua on riittänyt näihin päiviin.
On ollut mustia päiviä,helteisiä hetkiä,kinaa ja opittu jopa mielestäni oikalla lailla olemaan eri mieltä.
Siis ne vaikeammat ajat ovat olleet ennen,en toki tulevasta tiedä,mutta tämä aika on vapautta,luottamusta,lukemista,kaveruutta,huumoria,toki joskus kyynelten takaa,kummallakin omat ajatuksensa kirjailijoista,kirjoista,pohdimme paljon elämän koukeroita ennen ja nyt ja yleensä.Meillä ei ole tv-ta,emmekä pelaa mitään,en edes osaa kuin fuskua ;) Mies liikkuu paljon koiran kanssa,minä kirjoittelen milloin mitäkin.
Mies viihtyy paljon vapaa-ajan rötiskössä,vaihdamme kun toiselle tulee tarve päästä näkemään kaupunkia.Meitä yhdistää eläimet,siis koirat, kaksi kappaletta ja hyvin määräävä kissa.
Meillä on alkeellinen vapaa-ajan asunto,ilman mukavuuksia,kuitenkin talvi-asuttava sekä pieni kaupunkiasunto.
Yhtaikaa emme voi kaupungissa oikein olla,kun eläimillä on maalla niin paljon parempi ,saa juosta vapaana pihalla ja pellolla ja leikkiä ilman kenenkään huutoja ja käskyjä.
Olemme sosiaalisia erakkoja kumpikin,emme kyläile juurikaan,mutta voimme molemmat kyllä vetää jotkut juhlat siis juontajan muodossa,liittyen aiempaan ammattiimme.Joskus menen entisten työkamujen kanssa syömään ja iloittelemaan juttujen kanssa,miesten ja naisten.Sukulaisia ei juuri ole,kuin vain sisko.Lapset maailmalla,toinen toisella puolella maapalloa.
Rakastan yksinoloa,eläimiä ja myös ihmisiä,minusta on hyvä olla miehenikin kanssa,nyt kun solmuja on auottu.
Toisinaan minut valtaa surumielisyys,toisinaan elämän rajallisuus ja lyhyys mietityttää.Juuri nuo asiat pistävät ajattelemaan hyvää yhteisoloa ja eloa jos suinkin.
Mikään ei ole täydellistä,mutta mielenkiintoa ja syvällisyyttä voi ammentaa niin monin tavoin.Tärkein parisuhteessa minusta on samankaltainen huumorintaju.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat