Hyväksikäytön rajat?

Vierailija

Milloin voisi ruveta ajattelemaan, että nyt minua kusetetaan tai vedetään höplästä? Varsinkin, kun kyseessä on oma sukulainen tai läheinen. Äitinä ei raaskisi sanoa, etten ole aina käytettävissä, kun huomaan, että nyt alkaa mennä liiallisuuksiin. Kun on vielä kyse jatkuvasta rahanlainaamisesta, tuntuu, että seinä on vastassa. Mitä teet? Sanotko suoraan, ettei tipu? Vai yritätkö selitellä puuta heinää? Mitä sinä tekisit?

Kommentit (11)

Vierailija

Lainaus:

Milloin voisi ruveta ajattelemaan, että nyt minua kusetetaan tai vedetään höplästä? Varsinkin, kun kyseessä on oma sukulainen tai läheinen. Äitinä ei raaskisi sanoa, etten ole aina käytettävissä, kun huomaan, että nyt alkaa mennä liiallisuuksiin. Kun on vielä kyse jatkuvasta rahanlainaamisesta, tuntuu, että seinä on vastassa. Mitä teet? Sanotko suoraan, ettei tipu? Vai yritätkö selitellä puuta heinää? Mitä sinä tekisit?

En kehtaa sanoa, että kusetat itseäsi. Asia on minulle kovasti tuttu. Sanon aikuisille lapsilleni, että elatusvuodet ovat ohi. Jos tiukka paikka tulee, voidaan katsoa, miten eläkeläisen niukkuutta voidaan jakaa. Suurempia huveja, kuin itselleni, ei tulisi mieleenkään sponssata edes omille kakaroille. Kädet ovat vähitellen lakanneet olemasta jatkuvasti ojossa, mutta kaikenlaisesta surkeudesta saa kyllä kuulla tarinoita. Minusta eläkkeeni on minua varten. Ei ole muilta mitään luvassa jos ikä alkaa vaatia lisää hoitokuluja.

Vierailija

Kertoisin, ettei yksipuolinen rahan lainaaminen, lue antaminen, enää onnistu. Sinulla ei ole halua, mahdollisuuksia eikä mitään muutakaan syytä mättää omia rahojasi kenellekään.

Elin vuosikymmenen, toista samanlaisessa tilanteessa. Ihan pieni asia sai minut järkiini. Ilmoitin, etten maksa aikuisten lasteni laskuja, en anna heille rahaa, jotka kuuluvat minulle. Tällä hetkellä minulla on varaa syödä hyvää ruokaa, voin ostaa vaatteita ja vähän matkustaakin. Aikuiset lapseni eläkööt omillaan. He ovat koulutettuja, pärjääviä ihmisiä. En alistu pelkäksi lompakoksi taikka täysihoitolan pyörittäjäksi. Piste. Voimia sinulle, kysyjä!

Vierailija

Lainaus:

Kertoisin, ettei yksipuolinen rahan lainaaminen, lue antaminen, enää onnistu. Sinulla ei ole halua, mahdollisuuksia eikä mitään muutakaan syytä mättää omia rahojasi kenellekään.

Elin vuosikymmenen, toista samanlaisessa tilanteessa. Ihan pieni asia sai minut järkiini. Ilmoitin, etten maksa aikuisten lasteni laskuja, en anna heille rahaa, jotka kuuluvat minulle. Tällä hetkellä minulla on varaa syödä hyvää ruokaa, voin ostaa vaatteita ja vähän matkustaakin. Aikuiset lapseni eläkööt omillaan. He ovat koulutettuja, pärjääviä ihmisiä. En alistu pelkäksi lompakoksi taikka täysihoitolan pyörittäjäksi. Piste. Voimia sinulle, kysyjä!


Kiitos! Voimia tarvitsen! Tiedän, että on muitakin hyväksikäytettyjä. Kun nyt sais sen painavan sanan sanotuksi...

Vierailija

Tsemppiä sinulle! Harjoittele vaikka yksiksesi noita lauseita ja kirjoita ensin paperille. Ovat sitten sinulle tuttuja, kun avaat suusi sanoaksesi asian rahaa haluaville.

Vierailija

En tiedä, onko sinulle apua, mutta itse ilmoitin ikuisesta rahapulasta kärsivälle sukulaiselle jo heti lähdössä, että minä en rahaa lainaile, että aikuisen pitää opetella elämään varojensa mukaan. Tämä on toiminut ja mielestäni reilua peliä, ei ole pyydellyt, eikä ole tarvinnut sen jälkeen kiellellä.

Vierailija

Jokaisella, myös kukkaron omistajalla on oikeus sanoa päättäväisesti, ettei raha riitä kaikkeen omassa elämässäkään. Tunteella kiristämistä on vaikea vastustaa: "Ei me tuoda lapsia sun luo, jos rahaa ei löydy". Jos sen kohteeksi joutuu, on parasta hakea keskusteluapua ulkopuoliselta taholta. Itse sain sitä ystäväpiiristä. Samalla hyväksyin, ettei minulla ole "oikeuksia" lastenlapsiini. Olen muka heidän hyväntekeväisyyden varassa.

Vierailija

Lainaus:

Sanon reilusti milloin olen käytettävissä ja kuinka paljon ja mihin. Rahaa ei tarvitse ainakaan aikuisille antaa jos ei tahdo antaa. Minä annan aikuisille lapsille rahaa aina silloin tällöin pyytämättäkin, he kun ovat minun perillisiä ja en tarvitse enää niin paljoa omaan käyttöön. Olen myös tarjoutunut, että siivoan ym. mutta eivät anna siivota eivätkä muutakaan tehdä, en tiedä missä vika, olenko niin huono vai heikoksiko luulevat vai ottaako kunnian päälle että vanhus tulee heille siivoamaan?

Eihän siinä mitään vikaa ole ,jos ihmiset haluavat siivota itse kotinsa eivätkä passauta itseään .Sehän on vaan kunnioitettavaa. Eivät he missään nimessä ajattele,että sinussa tässä suhteessa olisi mitään vikaa. Ole tyytyväinen,kun pärjäävät itse.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Kertoisin, ettei yksipuolinen rahan lainaaminen, lue antaminen, enää onnistu. Sinulla ei ole halua, mahdollisuuksia eikä mitään muutakaan syytä mättää omia rahojasi kenellekään.

Elin vuosikymmenen, toista samanlaisessa tilanteessa. Ihan pieni asia sai minut järkiini. Ilmoitin, etten maksa aikuisten lasteni laskuja, en anna heille rahaa, jotka kuuluvat minulle. Tällä hetkellä minulla on varaa syödä hyvää ruokaa, voin ostaa vaatteita ja vähän matkustaakin. Aikuiset lapseni eläkööt omillaan. He ovat koulutettuja, pärjääviä ihmisiä. En alistu pelkäksi lompakoksi taikka täysihoitolan pyörittäjäksi. Piste. Voimia sinulle, kysyjä!


Kiitos! Voimia tarvitsen! Tiedän, että on muitakin hyväksikäytettyjä. Kun nyt sais sen painavan sanan sanotuksi...

Sano ystävällisesti ja asiallisesti .Kyllä aikuisten täytyy se ymmärtää.

Vierailija

Muistelenpa omia lapsiani ja kun he olivat nuoria. Toinen ei tarvinnut koskaan mitään lainaan, eikä oikeasti ollut kait koskaan rahapulassa, päinvastoin taisi lainata muillekin. Mutta toinen, voi hyvät hyssykät, että jopa olikin erilainen lapsi, heti pienenä oli rahan käyttö hulvatonta. Ja kun meni ekaan parisuhteeseen, liian nuorena kylläkin, niin hän yritti alkaa rahan pyytämistä minulta, mutta kieltäydyin, sanoin että nyt hänen on osattava rahansa käyttää oikein ja jos ei ole rahaa niin hommata sitä työllä. Eipä rahan käyttö muuttuunut ja elivät yli varojensa ja joutuivat velkkierteeseen jota nyt makselevat.
Se on ihmeellistä miten samasta perheestä tulee niin erilaisia lapsia.
Nykysin jo annan rahaa lapsilleni, mutta ihan omasta vapaasta tahdosta ja useimmiten lahjoiksi, kun en osaa ostaa mitään mitä he haluaisivat.

valone
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

04.08.13 klo.08:29

On totta, että samoista vanhemmista tulee hyvinkin eriluonteisia lapsia. Toinen saattaa parivuotiaana kovasti kiinnostua ja innostua rahasta, eritoten sen keräämisestä, muunkin tavaran keräämisestä kuin rahan.
Toinen piu paut antaa rahalle, vaikka mitä lupaisi hänelle jonkun asian tekemisestä, ei, ei raha ei kiinnosta. Hänelle täytyy olla toisenlainen kiihoke, yleensä älyllinen.
Toinen haluaa uusia leluja joka kerta kun kauppaan mennään, vähän kieroileekin asian tähden, että saisi uuden lelun.
Toinen ei välitä, mutta pieni karkki olisi poikaa.
Lapsissakin pienestä pitäen on tahtolapsia ja heitä joita kiinnostaa kaikki tiedon haaliminen kirjoista, elokuvista, tv.stä..netistä. Kun vanhemmat ymmärtävät kuinka heidän kullannuppunsa ovat erilaisia, huomaavat myös mentelmät millä ohjata heitä oikeaan.

Vierailija

Minä maksan kerran pari vuodessa tyttäreni vaateostosreissun, muutoin en avusta. Hän on ollut välillä työttömänä ja tulot ovat olleet sen mukaiset. Omillaan on kuitenkin opeteltava tulemaan toimeen, vaikka tulot laskevatkin. On mukava käydä kaupungilla yhdessä, hankkia itsellekin jotain uutta ja käydä yhdessä syömässä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat