Hyväksikäyttö ystävyyden varjolla

Vierailija

Onko joku teistä kokenut ystävänne taholta hyväksikäyttöä? Minkälaista se on? Kuinka se ilmeni? Oletko tehnyt itse asian eteen mitään?
Tilanne on minulle ajankohtainen siksi, että vuosikymmenien ajan jaksoin olla kahden voimakstahtoisen ihmisen ystävä
toimien lähinnä roskakorina.
Keskustelua voisi laajentaa myös puolisoihin sekä lapsiin.

Toivon sopuisaa ajatusten vaihtoa. aikusten ihmisten kesken.

Sivut

Kommentit (42)

Vierailija

Täytyy myöntää että sellaista on ollut minunkin elämässä. Miehestäni tuli ajan kanssa narsisti ja Alko ongelmainen. Se loppui lyhyeen.
Eronkin jälkeenkin haukkui lapsiamme minulle. Lopulta sanoin että en suostu kuuntelemaan tuollaista. Tiedän kyllä heidän hyvät ja huonot puolet. Ne ei moittimalla muutu miksikään. Kielsin myös moittimasta heitä itseäänkin. Olivat ihan hyviä lapsia, mitä paniikkihäiriö oli toisella kova. Isä ei ymmärtänyt sitä.

Pahimmalle ystävyyden hyväksikäyttäjälle jouduin sanomaan että ystävyys loppuu tähän.
Hän oli jotenkin sairas henkisesti.
Kaksi viikkoa oli aivan ihana ja normaali, sitten ykskaks muuttui ilkeäksi puheissaan ja viesteissään.

Toinen aikoinaan halusi vipata rahaa. Ikinä en saanut mitään takaisin. Sitten sanoin että mene Sossuun. Mies joi kuin sieni, aina kosteutta piti olla. Pikkuhiljaa hän jäi pois tuttavistani. Jälkikäteen kuulin hänen eronneen.

Kerran lapseni kysyi: onko sinun ystävissä ollenkaan täyspäisiä, onneksi on.
Ne psykiatriset näköjään takertuu minuun, olen kai niin pitkävieterinen. Nykyisin laitan helpommin rajoja heille.
Minulle ei esim. puhuta rumasti, muuten ystävyys ja avunantosopimus loppuu.

Vierailija

Useesti sitä huomaa, että suostuu pyyntöihin, kun toivoo saavansa toisesta ystävän. Sitten totuus paljastuu, että vain minä olen toivonut ystävyyttä ja toinen vain sitä muuta. Äiti opetti, ettei rahalla hankita ystäviä. En tiedä onko se oikein. Jossain vaiheessa oppii, että viina, raha ja seksi ovat vaihtotavaraa. Sitten oppii, ettei seksi olekaan ja viina on paras juoda itse. Sen jälkeen voi laskea, onko rahaa enää jäljellä edes ruokaan ja lääkkeisiin. Hyväksikäyttö loppuu siihen, kun elämä ei anna toista kertaa aloittaa alusta.

Vierailija

Minun työssäni henkisenä auttajana joudun aina välillä tilanteeseen jossa ystävä tai tuttava odottaa minun aina ja joka kerta auttavan heitä ilman korvausta... ennen en kehdannut sanoa ei ja tein jatkuvasti töitä ilmaisesti vapaa-ajallanikin.
Nyt sanon suoraan että jos tilaa minulta ajan keskustelua ja tulkintaa varten niin se on työtäni ja sillä on hinta... ei kukaan mene kampaajaystävänsäkään työpaikalle odottaen että tämä tekisi jotain hiuksille ilman korvausta... miksi siis minun pitäisi tehdä työtäni ilmaiseksi "ystävyydenkään" varjolla?

Eri asia on sitten tietenkin ystävien väliset keskustelut ilman mitään tulkintoja ja terapiaraportteja... ne kuuluvat ystävyyteen.

Kannattaa opetella sanomaan EI, nätisti mutta jämptisti... ein sanominen on rehellisyyttä itseään sekä toista kohtaan. Omat rajat saa ja pitääkin tehdä selväksi ympäristölleen niin työssä kuin kotona, kuin myös harrastuspiireissä. Asiat kun voi sanoa ihan nätisti... ei tarvitse riidellä eikä rikkoa välejään, mutta kunnioitusta omaa elämäänsä ja itseään kohtaan saa olettaa myös toisten osoittavan .

Vierailija

Kiitos keskustelun avaajalle!
Minusta tuntuu, että nyt kun maailma pyörii enenevässä määrin materian ja rahan ympärillä niin ystävyydestäkin on tullut kauppatavaraa. Hyväksikäyttö on yleistynyt arvomaailman muuttuessa.

Henkilökohtaisesti aihe on minulle ajankohtainen. Lopetin vuosikymmeniä jatkuneen ns. ystävyyssuhteen hyväksikäytön takia. Olen lapsirakas ja otin ystäviemme lapset kotiimme viikoiksi lomien ja juhlapyhien ajaksi ympäri vuoden. Vastenmielistä se ei minulle ollut, ei tietenkään.
Lapset kasvoivat, nykyisin he pistäytyvät meillä silloin tällöin.
Heidän äitinsä kanssa soittelimme viikottain edelleenkin. Puhelut olivat yksipuolista vuodatusta hänen asioistaan, minun kuulumiseni eivät häntä kiinnostaneet. Viime kesänä kiltteyteni petti. Ex - ystäväni soitti päihtyneeltä kuulostavalla äänellä jaaritellen tunnin. Kyllähän itsensä kehumisessa tuo aika helposti hurahtaa!
Pari pientä loukkaavaa lausahdusta ikäänkuin loppuhuipennukseksi:
- Emme me teille tule siellä päin käydessämme. Menemme hotelliin ja illastamme paikkakunnan kerman kanssa.
- Kyllä se sinun kuopuksesi on täysi luuseri. Ei siitä tule enää mitään, paska mikä paska. Tappaisi itsensä.

Silloin napsahti! Lapseni on parantumattomasti sairas, ei luuseri.
Soitin "ystävälleni" seuraavana päivänä. Sanelin vastaajaan:
"Arvoisa rouva. Kaikkea hyvää elämääsi, minä en siihen enää kuulu. Lienemme tasoissa, sinä järjestelit häitäni, tosin korvasin kaikki kulusi. Minä hoidin lapsiasi yli vuosikymmenen lomien aikana täysin korvauksetta. Palautan mielelläni lahjoittamasi Aalto- maljakon."

Näin ikävä ihminen olen minä, mustikkasuu!

Vierailija

Onnittelen Sinua vahvuudestasi! Minä olen jättänyt myös ystävän kun en enää jaksanut sitä että pitää tehdä niinkuin hän haluaa ja sanoo, pitää jopa ajatella ja olla kaikesta samaa mieltä kuin hän, vaikka ajattelen itse ihan toisin. "Sinun pitää tehdä niin ja näin,..." Ei ymmärtänyt ei-sanaa. Jos halusi minut mukaansa, ei saanut olla mitään esteitä minulla. Olen sitä mieltä että kyllä oma mielenterveys ja oma elämä ja rauha on tärkeämpää kuin muiden elämä. Olen kyllä joutunut syrjityksikin tuon takia, kun en tee niinkuin muut tahtovat. Joku luulee tietävänsä mitä ajattelenkin, levittävät sitä toisille. Nyt on elämäni rauhallista, tosin yksinäistä tällä hetkellä mutta saan olla ja elää ihan niinkuin itse tahdon. Ja jos ihminen on hiljainen, ei suunapäänä kaikessa, häntä käytetään enemmän hyväksi, ainakin yritetään, niin sukulaiset kuin vieraatkin.

Vierailija

Jonkinlaista ystävyyden varjolla tehtyä hyväksikäyttöä on joskus sattunut kohdalle. Kukapa nyt ihan sataprosenttisesti sellaiselta välttyisikään, en usko.
Eräs ystäväni opiskeli aikuisena kauppaoppilaitoksessa yksityisoppilaana. Piti tehdä essee määrätystä aiheesta. Kun ei ole mitenkään erikoisemmin sanataituri, pyysi että tekisin tehtävän puolestaan. En todellakaan sellaiseen ryhtynyt, sanoin ettei se oli silloin sinun tekeleesi vaan minun kirjoittamani, josta en arvosanaa saa!En tiedä miten selvisi asiasta, mutta tuon on kyllä kohdallani ainoa tapaus jolloin taitojani on yritetty hyväksikäyttää.
Olemme tuttavia edelleen, ymmärsi kait asian...
Saila

Vierailija

Ystävyys voi saada kummallisia muotoja.

Huomaatkin yht`äkkiä olevasi alibi.
Kuvittelin tuntevani tämän ystävän hyvin, tapasin hänet synnytyslaitoksella melkein kymmenen vuotta aikaisemmin.
Lastemme ollessa koululaisia, aloin saada puheluja, joissa kyseinen ystävä kyseli, voisinko kertoa hänen aviomiehelleen, että hän yöpyy luonani.
En luvannut, mutta saman sisältöiset soitot jatkuivat vuosia.

Näimme toisiamme silloin tällöin ja vietimme myös tosi mukavia hetkiä. Usein hän kuitenkin kertoili miehistä, joita hän tapailee.
Viime kesänä osallistuimme luottamushenkilöiden seminaariin, jonka osanottajista suurin osa oli miespuolisia.
Niukkaa tervehdystä lukuun ottamatta ystäväksi luulemani henkilö ei ollut minua näkevinäänkään.
Vedin asiasta omat johtopäätökseni. En vastannut hänen soittoihinsa.
Kerran kävi niin, etten nähnyt kuka soittaa. Vastasin ja tämä ystävänihän siellä soitteli. Olin melkoisen vaisu ensin, mutta keräsin rohkeutta ja sanoin mielipiteeni.
Luitte ne juuri.

Vierailija

Mielestäni normaali, ihmisten hyväksymä kulttuurimme perustuu hyväksikäytölle. Ystävien kanssa ollaan tekemisissä kun itse halutaan jotain. Ja melko onnekas taitaa olla se, jonka lapsuuden ystävä on ystävä vielä keski-iän jälkeenkin. Ihmiset odottavat ystävyyden olevan samojen arvojen täyellistä jakamista toisensa kesken ja tietynlainen samaistumisen paine on aina läsnä. Ei oteta ihmistä ihmisenä ilman, että kaveruus muuttuu herjasuhteeksi, jossa toinen tuntee olevansa toista parempi.

Tästä syystä olen päättänyt elää onnellisempana ilman ystäviä =)
Tai ainakin valitsen tarkaan ne, joihin luotan ja jotka elämäni sisärinkiin otan.

Muilla toki voi olla parempia kokemuksia ja silti yhtä todellisia kuin omani.

Hyvää alkavaa kevättä kaikille.

lumihuntu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

On niin hirveän paljon ihmisiä, jotka ystäväksi pyrkiessään ovat fiksuja, empaattisia ja omilla jaloillaan olevia tai ainakin siltä vaikuttaa.. Kun olen alkanut tarkemmin em.tyylisten kanssa yhteyksiin, varsin pian on ääni kellossa muuttunut. Ystäväkokelaat ovatkin vailla "kanavaa", jonne voi purkaa mieltään monta kertaa päivässä, ja jotenkin tuntuu ettei persoona ole yhtään se sama, joksi olin luullut. Liian monesti olen haksahtanut fiksuuden harhaan, minusta on tullut torjuva ja epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan. Olen opettelemassa sitä, että osaisin tulla pintapuolisesti toimeen ihmisten kanssa. Tyly en halua olla, mutta en myöskään voi olla tukihenkilö tai palveleva puhelin.

t."vanha sielu"

Vierailija

Mitä kuvaa se, että ei ole yhtään ystävää? Kaikki elämäni varrella ns. ystäväni ovat pettäneet kuka rankemmin, kuka vähän kevyemmin, mutta rikkoneet kuitenkin luottamuksen ja sitähän on mahdotonta rakentaa uudelleen. Onko siis minun oma syyni, että olen yksin. Pitäisikö aina uudestaan altistua pettämiselle ja sille, että selkääsi isketään puukko. Kun tuntuu ettei jaksa enää yhtään kertaa. Enkä nyt tarkoita pelkästään miesystäviä. Myös naiset ovat olleet samanlaisia, omaa sisartani myöten.

Sarmuusa1
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Tänään mietin samaa asiaa. Silloin, kun oli terve ja "pinnalla", eli tein työtäni vähintäänkin kymmenen tuntia vuorokaudessa, minulla oli ns. ystäviä pilvenään. Sairastuin vakavasti eikä kukaan heistä tullut katsomaan sairaalaan, vaikka kaikki he tiesivät tilanteeni.
Ei ole oma syysi, että olet yksin. Myös hylkääminen on puukon iskemistä selkään. Olet hyödytön, jos sairastut. Arvokasta aikaa on turha sinuun tuhlata.
Hah, siinähän makaat puolittain tajuttomana, kun puhelin piipittää tekstaria ns. ystävältä:
- Voisitko vipata viissatasen?
Onneksi pari kanssakulkijaani jakavat elämääni vilpittöminä ystävinäni.
Ei sinun tarvitse alistua ystävyyden nimissä epäoikeudenmukaisuudelle!!

Vierailija

On todella tärkeää osata sanoa ei tai ainakin harkita tarkasti ennenkuin sanoo kyllä.

Itselleni kävi niin, että aiemmin vain ulkoillessani silloin tällöin tapaamani ikäihminen soitti ja pyysi käymään luonaan. Mentyäni hän kertoi olleensa leikkauksessa ja pyysi apua, koska ei keksinyt ketään muutakaan, jolta sitä pyytää. Ja niin lupauduin auttamaan häntä tässä hankalassa ja akuutissa tilanteessa. Toimin sitten useamman viikon ilmaisena kodinhoitajana leikkaushaavaa suihkutellen, pukien, kaupassa käyden, ruokaa tehden, siivoten eli toimin täysin vieraan hekilön omaishoitajana. Alkuun kävin useamman kerran päivässä ja toipuminen sujuikin hyvin. Matkan varrella selvisi, että hänellä oli kyllä lähiomaisiakin, joista hän ei minulta apua pyytäessään maininnut mitään. Lisäksi tämä autettava suorastaan ripustautui minuun ja alkoi pitää tätä hoitamistilannetta molemminpuolisena ystävyytenä. Minä näin sen puhtaasti auttamisena. Jossakin vaiheessa myös eräs hänen sukulaisensa kehotti pyytämään minua esim. kaupassakäyntiin, jos se ei itselle sopinut. Minä sitten jatkoin tavaran kantamista kaupasta, vaikka ko. sukulaisella olisi ollut siinä hommassa auto apunaan. Aloin tuntea itseni todellakin hyväksikäytetyksi. Tilanne alkoi olla kannaltani liian sitova ja kiusallinenkin, koska itse olin halunnut auttaa häntä vain akuuttitilanteen yli. Eikä siinä sitten auttanut muu kuin kertoa autettavalle, että nyt hänen on aika etsiä muuta apua, minun osuuteni päättyy nyt. Pitkään ja useasti hän vielä soitteli perään ja pyyteli käymään.

Sen verran opin tästä auttamiskokemuksesta, että seuraavan kerran mahdollisessa vastaavassa tilanteessa kerron selvästi etukäteen missä autan ja kuinka kauan, niin että pelisäännöt ovat molemmille osapuolille selvät. Ei saa olla liian kiltti tai tulee hyväksikäytetyksi.

Vierailija

Näinhän se on, että joiltakin ammattiryhmiltä odotetaan ilmaisia palveluita: "tulethan meille kahville? samalla voit sitten katsoa miksei tietoliikenteemme toimi, ja asennathan sen uuden ohjelmankin kun olet niin näppärä...", "tulethan sitten syntymäpäivilleni... ja esitäthän muutaman laulun bändisi kanssa siellä, kun kerran olet valmiiksi jo paikan päällä... voisit harjoitella sen ja sen biisin, tarjoan sitten ruuat koko bändille..." Jostakin syystä putkireiskoilta ei odoteta ilmaispalveluita, eikä S-marketkaan jaa ilmaisia ostoksia, miksi sitten muut? Arvostakaa itseänne, ja tehkää näille ilmaisen inujille vastakysymys tyyliin: "joo, voinhan mä tehdä ilmaisduunia sulle kakskymmentä tuntia ylitöinä, jos tuut remontoimaan mun keittiöni vastapalvelukseksi!"

Vierailija

Onpas teillä kummallisia ystäviä. Mistähän syystä? Lika barn leker bäst.... näin on sanottu. Olisko tuossa jotain ajatuksnepoikasta?
Pummeja ei kuulu ystävä-eikä tuttavapiiriini. En ole pummi itsekään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat