Yksinäisyys.

Vierailija

Aloin miettiä valitanko turhaan että olen yksinäinen ja kärsin siitä? En ääneen sitä kenellekään sano, vaan vain mielessäni sitä vatvon ja haikailen jotain mitä minulta puuttuu.
Jo lapsena koin yksinäisyyttä, vaikka elin suurperheessä. eikä ollut ketään jonka kanssa jutella omista asioista. Ja olin sekä koti- että koulukiusattu, joten ehkä sekin sai minut niin estyneeksi etten uskaltanut puhua.
Mutta aikuisena olen ollut töissä ihmisten parissa, ja tulin hyvin toimeen, sekä perustin perheen ja olin myös naapureiden kanssa tekemisissä, enkä silloin enää kokenut yksinäisyyttä. Kaikki muuttui kun lapset lähti pois kotoa ja jouduin eläkkeelle, jotenkin jäin syrjään kaikesta. Ehkä se oli omaa syytäkin, ehkä häpesin kun olin eläkkeellä, kun en ollut vielä eläke-ikäinen.
Olen yrittänyt kovasti olla mukana kaikenlaisessa missä tykkään olla, mutta edelleen nyt on sellainen ulkopuolisuuden tunne, on kuin en kuuluisi mihinkään, enkä tiedä onko olemassakaan sellaista tunnetta että olis tunne että kuulun tähän, täällä on ystäviä täällä on kavereita.
Kertokaa te, onko muilla tunnetta että on kuin kotonaan jossain ja siellä kokee olevansa ystävien ympäröimänä?

Kommentit (14)

Vierailija

Seurakunnassani koen että olen ystävien parissa.
Itsekin täytyy kyllä mennä kyselemään kuulumisia tai lenkkikaveria.
Usein kun kotona tunnen yksinäisyyttä alan katsoa TV7. Jotenkin sieluni lepää silloin.

Kyllä minä viihdyn myös kuin ystävien seurassa harrastuksissa,
mutta olen myös hieman erakohko, ne kaverit jää sinne.

Luulen että ihminen on pohjimmiltaan aika erakko ja yksinäinen.
Ehkä se on parempikin. Haluaa sitten seuraa/tukea Jumalalta/Jeesukselta.
Kuitenkin meillä on kuoleman jälkeen ikuisuus, taivaassa vai helvetissä.

Vierailija

tiedä noista taivaista ja helveteistä, kunhan selviäisi täällä missä on. Yksinäisyyttä koen minäkin ja ilmeisesti sadat tuhannet muutkin vanhuusikäiset, eikös yhteisvastuukeräyksessäkin muistutettu tästä.
En ole koskaan osannut jakaa asioitani vapautuneesti ja pitänyt jonkunmoista etäisyyttä muihin ihmisiin, kai pettymysten ehkäisemiseksi ja vähäisen itsetunnon ylläpitämiseksi. Ihmisten seurassa on hankalaa olla, jos on tottunut vaan itekseen asioita miettimään, eikä osaa jakaa ajatuksiaan.
Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin......

Vierailija

Olen matkani varrella kokenut erilaisia tunteita eri tilanteissa. Esim isossa joukossa olen hyvin erillinen ja voin tuntea itseni yksinäiseksi. Mitä pienempi porukka ympärillä, sitä tutummalta tuntuu, ja voin tuntea itseni yhdeksi heistä.
Olen kokenut erilaisia harrastepiirejä, ja niissä olen aivan yksikseni. Nytkin on menossa raamatunlukupiiri ja siellä olen yksinäinen.
Mutta, kun asun yksin - en tunne itseäni lainkaan yksinäiseksi! Tämä onkin ilonaihe elämässäni. Aikanaan oli kuusihenkinen perhe ympärillä. Nyt olen vapautunut siitä ja omasta halusta elelen yksin. Tunnen suurta vapaudenriemua.
Kun haluan seuraa lähden "kylille" ihmisiä katsomaan. Ja onhan minulla muutama ystävä, joihin voin ottaa yhteyttä tarvittaessa.
Mutta. . . porukassa tunnen itseni yksinäiseksi. Ka-Ka

Vierailija

Edelliseen vielä lisään, että radio Dei on auki koko ajan, ei tarvi lähteä mihinkään tilaisuuksiinkaan, kaikki on kotona kuultavana. Suljen vain silmäni, ja kuvittelen olevani mukana paikan päällä. Ka-Ka

Vierailija

Luonto, metsä ja eläimet ovat voimavara, joita ilman en omaa yksinäisyyttä jaksaisi kantaa.
Tietysti myös usko Korkeimman Voiman olemassaoloon on auttanut selviytymään.-päivä kerrallaan.
Olen myös suurperheen lapsi ja koulukiusattu. Ei ollut henkistä turvaa kotona tai koulussa.
Kyllä ihmisen sosiaaliset taidot pitää kehittyä jo lapsuus aikoina, muutoin jää tällaiseksi "ikiorvoksi".
Onhan tämä ajoittain kärsimystä, masennusta ja turhautumistakin, kun ei sellaisia syvällisiä tunteita rohkene kenellekkään jutella. Kun luottamus ihmisten vilpittömyyteen menetetty jo lapsena, oppii varmasti vaikenemaan.

Vierailija

Nyt en tunne itseäni enää yhtään yksinäiseksi, kun huomaan että löytyy samoin ajattelevia. Mikä ilo onkaan tulla harrastuksista tai muista menoista rauhalliseen kotiin ja hemmotella itseään! Tietokone odottaa surffaajaa ja nettikilpailuihin osallistujaa, YouTube musiikin kuuntelijaa, elokuvat katselijaa, kirjat lukijaa ja iltapala nauttijaansa!
Mukavaa iltaa kaikille, yksin tai kaksin tai porukassa! (Nyt treffaan aikamiespoikaa kaupungilla, sitten suunnistan kotiin omaan hyvään seuraani.)
Terv: yksi sosiaalinen erakko

Vierailija

On se vaan totta, että aina itsessämme olemme yksin, se vain on hyväksyttävä.
Mutta kun kohtaa ihmisen, pitkän kaipaamisen ja yksinäisyyden jälkeen, jonka kanssa ajatukset ja tunteet käyvät yksiin. Se on niin uskomattoman kannustava ja parantava, ajatukset kertakaikkiaan valtaava ja yksinäisen elämän mullistava uusi vaihe elämän ehtoossa, että ei enää ehdi eikä ole tarvetta ajatella muuta kuin tuota ihmeellistä kohtaamista ja sen loppuelämän rikastuttavaa antia.
nim. onnellinen 69v.

Vierailija

Onnea onnelliselle. Luin kaksi kertaa kirjoittamasi tekstin ja olin puolestasi onnellinen.
Hyvä! Pidän tänäänkin silmät auki, jos noin onnistaisi.

Vierailija

Yksinäisyyttäkin näyttää olevan monenlaatuista.
Vaikeinta lienee sopeutua yksinäisyyteen silloin, jos rajoitteena on sosiaalisten tilanteiden pelko.
Lapsuusajan negatiiviset kokemukset jättävät pysyvän jäljen ihmismieleen.
Luonteestahan se paljon on kiinni miten sitä oppii itsensä hyväksymään, vaikka muilta ei myötätuntoa saisikaan.
Toinen on herkempi toista. Vaan kyllä ikäkin vaikuttanut, niin ettei enää välitä mitä muut minusta ajattelevat
tai miten missäkin tilanteessa on "sopivaa" käyttäytyä.
Vaan ei se tuo yhteisvastuu-keräys yksinäisyys teemalla oikeasti kosketa juuri niitä, jotka sitä apua eniten tarvitsisi.
Sillä kaikkein syrjäytyneimmät kun ei edes pääse neljän seinän sisältä mihinkään. Nykynuoristahan sitä on alettu tuotakin termiä enimmäkseen käyttämään. Surullista miten välinpitämättömäksi tämä elämänmeno mennyt.
Kunhan saisi kuolla suorilta jaloilta, jotta ei joudu ajastaan mihinkään laitoshoitoon. Se olisikin traagisin kohtaloiva joutua muiden armoille, kun on jo elämässä kohtuuttomasti kärsinyt.
Elämäntarkoitusta on tullut pohdittua monelta kantilta. Sitä ns. valaistumista odottelen, jotta en olisi ollut vain pelkkä tähdenlento maailmankaikkeudessa.
Kuten huomaatte, olen ikävä ihminen. Toivon kuitenkin kaikille yksinäisille valoisampaa tulevaisuutta.
Ajatusten muuttaminen ja asennemuokkaus kait ois paikallaan?

Vierailija

Lainaus:
Onnea onnelliselle. Luin kaksi kertaa kirjoittamasi tekstin ja olin puolestasi onnellinen.
Hyvä! Pidän tänäänkin silmät auki, jos noin onnistaisi.

Sama täällä :) Toivotaan... toivotaan..... katsellaan...

Vierailija

Kyllä elämä alkaa tuntua yksinäiseltä,kun työelästä jää pois sairauden vuoksi,joutuu eläkkeelle!!!työkaverit jäävät pikkuhiljaa pois,yhteityö loppuu syrjäytyy!Itse pitää olla aktiivinen hakeutua kaikenlaisiin toimintoihin.esim.yhdistys tms..tulee tunne ei kuulu mihkään,se on aivan totta.Talvisaikaan iskee masennus,kesällä taas enemmän ulkoilumahdollisuuksia ,pyöräilyä,ihailla luontoa istua toviksi puiston penkille jne...

Vierailija

klo.10:52
Jokainen voi vain ensin itse..muuttaa asennettaan. Jos ei saa tsemppiä muilta ihmisiltä, sitä tärkeämpi on muuttaa asennettaan ja imeä itseensä kaikkea positiivista ajatusmallia elämästä.

Myös varjelemalla itseään kaikelta saastuttavalta, koska mieli on hyvin herkkä ympäristön paineille. Jopa valitsemalla mitä katsoo, mitä kuuntelee ja lukee. Nämä on näitä vanhoja yksinkertaisia tapoja ihmisen itseään kehittää. Kun tietää olevansa kehityskelpoinen se antaa uutta voimaa ja toivoa elämään, positiivisesti.Tsemppiä yksinäisille!:)

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:
Onnea onnelliselle. Luin kaksi kertaa kirjoittamasi tekstin ja olin puolestasi onnellinen.
Hyvä! Pidän tänäänkin silmät auki, jos noin onnistaisi.

Sama täällä :) Toivotaan... toivotaan..... katsellaan...

Toivotaan, rakastetaan, toivotaan ;)))

Vierailija

Toivoisin minäkin,kunhan sais kuollasuorilta jaloilta. Kyllä on tullut pohdittua elämän tarkoitusta,mutta kaikella on kait jokin tarkoituksensa. Kyllä on tullut kärsittyä tarpeeksi saisi jo riittää.Täytyy vain oppia hyväksyy sairauksia ja edelleenkin. Posiitiivinen olen luenteeltani, mutta kyllä joskus ilosemmankin ihmisen mieli menee maahan ja taas noustava.Sellaista tämä elämä on!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat