Keskiviikko-Kerho

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Hei kaikille!
Toivottavasti teillä on menossa leppoisa vapaapäivä.
Ajattelin ehdottaa tänne tällaista "kerhoa", jossa olisi aina viikon ajan jokin aihe ja sitten keskiviikoisin vaihdettaisiin aihetta. Mitäs sanotte? Tämän viikon aihe voisi olla: JOKIN ASIA JONKA OLEN OPPINUT (MELKO) HYVIN, ja miten/mistä sen olen oppinut elämäni aikana. Joten, kertoilkaa vain tarinanne.
Jaa... että miksi nimenä on Keskiviikko-Kerho? Ihan muuten vaan, ja sehän vähän sointuukin.

Sivut

Kommentit (63)

Vierailija

Kiitos Biba kerhoajatuksesta. Mietin, että mikä vois olla asia, jonka olen oppinut hyvin. Ensimmäisenä tuli mieleen, että enhän minä osaa mitään hyvin. Mutta sitten ajttelin, että olisiko joku asia, josta toiset ovat minua kiittäneet. Silloinhan se voisi olla asia, jonka olen oppinut meko hyvin. Kun olin vielä työssä, asiakkaat usein kiittivät osaamistani. Siis olin ehkä n. 40 vuoden aikana oppinut tekemmän työni melko hyvin. Nyt eläkkeellä ollessani minusta on mukava leipoa ja tehdä mm. hyytelökakkuja. Omenapiirakka ja valkosuklaahyytelökakku ovat sellaisia, joista olen saanut erttäin paljon kiitoksia. Nehän ne on asioita, jotka olen oppinut hyvin. Kertokaapa muutkin omista oppimisistanne.

Vierailija

Melko hyvin olen oppinut olemaan mummona.Tosin ollessani ammatissa tein työtä lapsien kanssa ja erityislasten kanssa loopuvuodet. Auttaneeko se asiaa......?
Minulla on viisi lasten lasta 0....14 vuotiaita.
Nyt jo varhaismurkkuun yltäneiltä lapsilta sain viestin ,että ensimmäiseksi kesäloma matka seurakseen he tahtovat mummun. Vaikka minä olen nykyään vähän liikuntarajoitteinen.

Tuli mieleen näistä lapsista yksi juttu viimeiseltä kyläreissultani. Äitinsä on opettanut lapset sanomaan meille isovanhemmiileenkin toivotuksen hyvää: hyvää yötä ..rakastan sinua!
Elli 12v kavi toivottamassa minulle näillä sanoin ,mutta Heikki 14v ensi kerran sanoi vain Hyvää työtä muumu.
Minä leikillään sitten sanoin perään ,etteikö se Heikki enää rakastakaan mummua?!!
Vastaus kuului toisesta huoneesta ; "ihan sama!"

Toiset lapsen lapset ovatkin kaukana Kanadassa ja olemme yhteydessä Skypessä ja puhelimessa. Viikottain näissä tapaaminen ei ole kuitenkaan vieroittanut meitä toisistaan ja viime vuosina he ovat "jotuneet " olemaan viikojakin täällä mummun luona Suomessa.Suosiosta päätellen luulen onnistuneeni mummuna olosta

Vierailija

Kiva kun olette jo vastailleet tänne. Yksi osaa leipoa ja on onnistunut asiakaspalvelijana. Se onkin todella taitolaji, itsekin nautin jokus kun saa hyvää palvelua jossain. Joku taas on onnistunut mummona ja varmaan tätä kautta myös omien lastensa kasvattajana.
Itsestäni voin kertoa, että osaan myös leipoa, varsinkin erilaiset piirakat ovat bravuurinumeroni. Olen myös taiteellinen, mutta tämän taitoni uskalsin ilmaista vasta aikuisena, sillä olin epävarma taidoistani. Oli helpottavaa oppia, että ihminen saa olla sellainen kun on ja hyviä puoliaan voi myös kehittää, jokaisella niitä löytyy. :)

Vierailija

Täällä mummi joka on omasta mielestä oppinut:kuuntelemaan.En tuputa omia ajatuksiani joka saumaan ,vaan annan toisen puhua rauhassa.En tyrkytä neuvojani ,vaan jos joku kysyy mielipidettä,niin sanon.Eikös tämäkin ole hyvä taito?Yritän kuunnella myös murkku nuorisoa ,joita riittää omasta takaa.Muutoin en osaa sanoa ,mitä olen oppinut,sillä ikä tuo aina uutta oppimista.

Vierailija

Lainaus:

Täällä mummi joka on omasta mielestä oppinut:kuuntelemaan......

Kuuntelemisen taito on todella hyvä ja arvokas taito.
Hyviä kuuntelijoita on aika vähän, useimmiten on niin kiire ryhtyä kertomaan
omia ajatuksiaan ja ohjeitaan esim. ongelmatilanteissa. Hyvä Sinä!

Vierailija

Ahaa! Tämähän on mielenkiintoinen ketju. Hyvä Biba!

Mietin hetken uskallanko tänne kirjoittaa ollenkaan kun on hieman erilainen keskustelu.
Ja pitääkö olla eläkkellä? Tämä Keskiviikko- kerhon takia kannattaa eläkekepaperit laittaakin..:)

Minä olen tehnyt kaikkea mitä olen osannut ja Suurin KIITOS edesmenneelle rakkaalle
äidilleni: Tartun suurella innolla myös niihin töihin jotka on perinteisesti mielletty
naisten tehtäväksi. Tekemässäni vanhustyössä se on ollutkin välttämätöntä.
Työn laatua on vaikea itse arvioida mutta motto jota yritän noudattaa: Mitä teetkin, tee
se kunnolla.
Muistan varmaan lopun ikääni, nuorena ollessani, ne erään vanhan papan lausumat sanat,
kun hän söi valmistamaani ruokaa: "Etsie ainakkaa ruuvvanlaittoo varten eukkoo tarvihek..."
Kommentti jatkui vielä, mutta siihen sisältyvät sanat eivät kuulu sanavarastooni:)

Taiteet on myös yksi intohimoni että se haittaa työntekoa. Teen esim. halkopinoja jotka ovat
kuin oppikirjasta mutta niitä arvosteta, koska puu kuivuu kuulemma "vähemmälläkin taiteilulla."

Ehkä tarinan kertominen on se jonka osaan parhaiten. Kuitenkin:)

t.metsänpoika

Vierailija

Lainaus:

Ahaa! Tämähän on mielenkiintoinen ketju. Hyvä Biba!

Mietin hetken uskallanko tänne kirjoittaa ollenkaan kun on hieman erilainen keskustelu.
Ja pitääkö olla eläkkellä? Tämä Keskiviikko- kerhon takia kannattaa eläkekepaperit laittaakin..:)

t.metsänpoika


Kuinka niin eläkkeellä? Eihän Bibakaan ole eläkkeellä. On tähän kerhoon ilta-aikojakin :)

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Tämäpä on hauska aihe ja -kerho.Kaikki varmaan arvaa mitä minä vastaan,no tietenkin puutarhanhoito.
Aina ei ole ollut näin.Muistan,kun joskus nuorempana sanoin äidilleni,joka pyysi kukkia kastelemaan,
että minä en sitten ikinä vanhempana hommaa minkäänlaisia kukkia,kun niistä on niin kamalasti vaivaa.
Miten minä nyt olenkaan onnellinen,kun saan olla luonnon kanssa kasvotusten.
Esimerkiksi tänä aamuna aikaisin,ei kuulunut kun lintujen sirkutusta ja puiden lehtien hiljaista havinaa,kun tuuli niitä hiljalleen heilutteli.
Oli ihanaa kiertää puutarhassa ja huomata,että tomaattiin on tullut yksi kukka lisääja kiinalainen ruohosipuli on varmaankin kasvanut taas muutaman millin.
Omasta mielestäni minä jotenkin osaan tämän homman,mutta aina tulee uusia oppimisen aiheita,ei kai sitä voi koskaan sanoa,että no niin,nyt olen valmis,nyt tiedän kaiken.
Mitä iloa siitä olisi?

Vierailija

Jaa-a, varsin mielenkiintoinen ajatus tämä "keskiviikko-kerho", ja tämänkertainen kysymyskin siinä: asia jonka osaan ]hyvin!! Vaan mitä tuohon vastaisi, on se vähän vaikeaa ruveta osaamisiaan miettimään, kun onb vaatimattomaksi kasvatettu!
No, siinä mä olen ainakin hyvä, etten ole tippaakaan pahansuopa, ja tämä piirre on sen kuin lisääntynyt vanhempana! Minusta kenenkään, varsinkaan minun, ei pidä heittää sitä ensimmäistä kiveä, vaikka muita on joskus niin helppo arvostella. Mutta kun ihmisillä voi olla käytökseensä sellainen syy, mitä kukaan ei tiedä, vaikkapa suru, stressi, mielenterveyden häiriö yms. Samaten YRITÄN aina asettua ensin toisen asemaan, ennen kuin "tuomitsen".
Sitten olen mä myös melko luova, varsinkin kirjoittamisessa ja askartelussa. Ja nyt pyrin olemaan rohkaiseva ja rakastava isoäiti! Että sellaista... :)

Vierailija

No niin eipä muuta kuin ruveta itseään kehumaan! Leikki leikkinä , mutta sai vähän aikaa funtsata kun ei ole erityisen hyvä missään. Yksi asia tuli mieleen ja se on työ. Teen työni niin hyvin ja tunnollisest kuin voin ja olen muutaman kerran saanut työnantajaltani kannustuslisääkin palkan päälle. Toinen asia on tekemäni tilliliha jota mieheni kehuu maailman parhaaksi. Täytekakkuni saavat myös kehuja, varsinkin gluteenittomat.
Muistelen kun vanhempi tyttäreni lähti maailmalle, eli Ranskaan au-pairiksi. Jonkun ajan päästä häneltä tuli sieltä kirje jossa luki m.m. "Sinä, äiti olet maailman paras äiti". Tätä olen jäävi kommentoimaan mutta voin sanoa että se tuntui tosi hyvältä.
Että tälleen täällä.

Vierailija

Osaan leipoa suussasulavia herkkuja ja ihan tavallista känttyäkin,
arvaattehan mitä se on. Voileipäkakut olen opetellut tekemään vasta nyt
tällä varttuneella ikäkaudellani, mutta oppii sitä vielä eläkeläisenäkin uusia taitoja.

XBrinna
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Tämä onkin tosiaan kiva aihe, vaikka ensimmäinen ajatus on tietysti "etten mää mittään ossaa".
Se ompelukoneen käyttö nyt on lähinnä jota voi osaamiseksi sanoa itsekin. Kotona opittu taito kun seurasi äidin "vanhasta uudeksi" periaatteella perheelleen vaatteita tehden. En ole vaatturi, ja nykyään ompelu onkin lähinnä kankailla leikkimistä joista loppujenlopuksi muodostuu patalappu tai sängynpeite.

Yllättävin asia josta olen saanut kiitosta on KASTIKE, onkin tapahtunut aika usein.Se on niin huvittavaa kun vain kevyt-tuotteita käyttävä henkilö sanoo: älä sitten kaada pois sitä kastiketta ,minä haluan syödä sen lusikalla suoraan kattilasta! Kerroin kastikkeessa olevan kaikkea mitä ei saisi olla, siis voissa ruskistetut jauhot, mausteita monenlaisia, sattumia riittävästi ja paksuinta kermaa kruunaamassa herkkua. Hän kyllä sanoi reseptin kuulostavan rikosrekisteriltä, mutta syövänsä siltikin.

Brinna

Vierailija
Biba

Kiva kun olette jo vastailleet tänne. Yksi osaa leipoa ja on onnistunut asiakaspalvelijana. Se onkin todella taitolaji, itsekin nautin jokus kun saa hyvää palvelua jossain. Joku taas on onnistunut mummona ja varmaan tätä kautta myös omien lastensa kasvattajana.
Itsestäni voin kertoa, että osaan myös leipoa, varsinkin erilaiset piirakat ovat bravuurinumeroni. Olen myös taiteellinen, mutta tämän taitoni uskalsin ilmaista vasta aikuisena, sillä olin epävarma taidoistani. Oli helpottavaa oppia, että ihminen saa olla sellainen kun on ja hyviä puoliaan voi myös kehittää, jokaisella niitä löytyy. :)

Heippa,
Luin täältä, kun joku on oppinut kuuntelemaan toisia. Se onkin tavoittelimisen arvoinen taito. On tosi ikävää joskus, kun kertoo jotain toiselle ja tämä alkaa puhumaan päälle eikä jaksa kuunnella.
Täältä löytyi myös mieshenkilö, joka tarttuu myös "naisten töihin", hyvä juttu! Löytyy myös taitavia puutarhan hoitajia, kirjoittajia, askartelijoita, taitavia ruoan laittajia ja käsitöiden taitajia.
Tänään keskiviikkona voisi laittaa uuden aiheen. Mikähän se olisi, onko ehdotuksia?
t. Biba

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat