Seuraa 

Hei.
Etsin saman henkistä naiskaveria, Köyliö,Eura Kokemäki suunnalta. Olisi kivaa Pyöräillä nyt kun ilmat alkavat lämmetä. Taikka ihan lähtee pienelle kävelylenkille kaverin kanssa ettei aina yksin. Kesällä kivaa käydä uimassa ja vesijuoksemassa. Vaikka vain käydä kaverin luona kahvilla ja jutella maailman menosta, lapsista,lastenlapsista, käsitöistä, puutarhanhoidosta,,,,kun mies ei välttämättä halua naisten juttuja kuunnella. Olen siis parisuhteessa miehen kanssa, ja asumme omakotitalossa.

Sivut

Kommentit (22)

iida58 Hyvä,
olipa kiva lukea viestisi. Minä olen ollut tuollaista seuraa vailla pitkään, mutta on tuntunut, ettei muita samanlaisia olekaan. En tosin ole millään palstalla asiasta huudellut, mutta missä vain olenkin liikkunut, niin ihmisillä yleensä on kaveri mukana joko mies tai ystävätär. Harmi, että olet siellä kaukana minun kotipaikastani Helsingistä. Toivotan onnea kaverin etsinnässäsi ja hyvää kevättä Sinulle!

Juttuseuraa noin extempore-kävelylenkille ei taida olla järkevästi saatavilla etäisyyksien takia.
Vaikka nyt asuu Köyliössä tai Kokemäellä, onhan siellä etäisyyttä savusta toiseen.
Eikö maaseudulla olla tekemisissä lainkaan toistensa kannssa vai onko tuo alue sellaista että ihmiset ovat omissa oloissaan pyöriviä, ei mitenkään seurallisia?
mitä tiedän Suomen muilta alueilta maaseusulla, siellä on monenlaista toimintaa myös eläkeläisten kesken. Eli sellaisestahan löytää myös kaverin kävelylenkille, pyöräilemään ja muuhun vastaavaan.
Isossa kaupungissa on vähän toinen tilanne, siellähän ei tunneta toisiaan samalla tapaa kuin maalla. Toki harrastuksia löytää mutta ne ovat aktiivisille ihmisille luontevia eli liittyvät joihinkin asioihin.
Jos on elämänsä varrella harrastanut jotain, sitä kautta on yhteyksiä varmaan edelleen.
Se että etsii kaveria on ilman muuta myönteinen asia.
Tällaisia mietteitä aloitus herätti minussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

iida58 Hyvä,
olipa kiva lukea viestisi. Minä olen ollut tuollaista seuraa vailla pitkään, mutta on tuntunut, ettei muita samanlaisia olekaan. En tosin ole millään palstalla asiasta huudellut, mutta missä vain olenkin liikkunut, niin ihmisillä yleensä on kaveri mukana joko mies tai ystävätär. Harmi, että olet siellä kaukana minun kotipaikastani Helsingistä. Toivotan onnea kaverin etsinnässäsi ja hyvää kevättä Sinulle!

Minusta oli myös kiva lukea tuo aloitusviesti, ihan kuin olisin itse sen kirjottanut. Olen myös itse ollut usein vailla hiihto- tai kävely tai shoppailuseuraa, mutta sen löytäminen vain ei ole ihan helppoa. Asun itä-suomessa joten ei minustakaan ole tässä tapauksessa jälleen iloa!

Tämä on tavallaan uusi versio kahvilatapaamisesta. Siinähän idea on lähes sama. Sovitaan kahvipaikka, istutaan jutellaan ja siinähän on mahdollisuusa uudestaan tavata ulkoilun, harrastuksen tai vaikkapa vain ostoskeskuksessa ikkuna-shoppailun merkeissä. Määrätty viikonpäivä ja kellonaika, ei tarvitse olla edes joka viikko,miten sovitaan. kaikki ovat tervetulleita. Olisihan ainakin yksi yhtein keskustelu aihe aluksi, nettiet vaikkapa.
Aloitteita vain omilla asuinalueillanne.

Juuri siksi minäkin kirjoitin tänne,olen 44v nainen ja vailla naispuolista ystävätärtä.
Asun itse Lahdessa ja minulla on miesystävä,mutta ei se ole sama kuin naispuolinen kaveri.
Olen ihan tavallinen tallaaja ja esim. voisihan kirjoitella s.postitse t. boxin(vasemassa kulmassa)kautta pääsee keskustelemaan kahden reaaliaikaisesti.
Jos esim. asuu maalla tämä on kiva vaihtoehto(ennen oli kirjeenvaihto).
Olisi todella mukava tutustua johonkin ymmärtäväiseen/empaattiseen ihmiseen ja vaihtaa ajatuksia.Olen aina ajatellut että olisi mielenkiintoista tutustua muilla paikkakunnilla asuviin ja kuulla millaista elämä siellä on(oma elämä ns.vaiheessa).

Hyvää kevättä ja toivottavasti me kaikki löydämme ystävän.

Ihan mukavaa on tuo kirjottelukin. Itselläni on ollut kirjekaveri jo parikymmentä vuotta, mutta ei se kuitenkaan korvaa ihan aitoa ihmissuhdetta, olis mukava käydä jossain yhdessä ja jutella aivan tavallisista asioista.

Minulla on ollut muutamia nettiystäviä, vaan kirjoittelut jäi, kun sähköposti-osoite ei enää toiminut.
Olisi pitänyt johonkin muistikirjaan ihmisten nimet/osoitteet laittaa.
Yksinäisyydestä pitäisi päästä eroon, vaan en rohkene mihinkään toimintaan/harrastukseen mennä.
Pettymysten pelosta se kait johtuu? eli kyllä ahdistaa tällainen saamattomuus.
Itse olen rehellinen ja myötätuntoinen muita kohtaan, mutta itseäni kohdeltu elämän varrella lapsuudesta
lähtien epäoikeudemukaisesti.
Omaa syytä tietysti nuo vastoinkäymiset ihmis-suhteissa siten, että pitänyt aina vetää sitä kiltti luonne-roolia.
Ehkä ei olisi aina kannattanut kääntää sitä toistakin poskea lyötäväksi? (siis noin kuvaannollisesti.)
Iän myötä tosin on alkanut suopeammin suhtautua ikäviinkin ihmisiin. Jokaisella on joitakin taakkoja, joiden
olemassaolosta en voi tietää mitään.
Masentaa myös se, että fyysinenkin puoli oireilee eri tavoin ja työelämästä putoaminen turhauttaa.
Olen vajaa 60v. etelä-savossa asustelen.
Jos jotain yksinäisyys vaivaa, voisimme yhdessä olla vertaistukena toisillemme.
Tosin ihan arkisista asioistakin voisimme keskustella ja vaikka tsempata toista löytämään motivaatio liikuntaan.
Yksin kun ei paljon jaksa kuntoaankaan hoitaa, vaikka nyt jo kevätilmat ois mitä parhaimmillaan.

Täälläkin kaipaus löytää mukavaa juttuseuraa.
Ilmoitus ystävähaussa ei ole vielä tulosta tuottanut.
Taitaa ne empaattisemmat ihmiset kaikonneet tältä foorumilta, kun nämä keskustelut menneet välillä överiksi.
Olisi täydellinen uudistuksen paikka tällekin sivustolle tehtävä!

Tällaista tämä meno on ollut täällä.Kävin läpi useimmat keskustelupalstat alkuvuodesta ja totesin, ettei mitään
ihmeempää edelliseen vuoteen ole tapahtunut. Välillä roiskitaan ja sitten taas ollan tyvenessä.

Miten muuten vietätte pääsiäistä? Itse olen maannut sängyn pohjalla flunssassa. Tänään ensimmäinen päivä, kun olen ylhäällä. Yskimisestä on kroppa kipeänä,mutta kyllä nyt näyttää jo vihreätä valoa.

Moi Piiku!
Olen 42- vuotias nainen Hollolan puolelta. Lueskelin tossa ihan ensimmäistä kertaa tällaista ystäväpalstaa.
Ehkäpä siksi että tunnen myös jonkinasteisesta yksinäisyyttä, nimen omaan ystävien suhteen. Perhe minulla on ja muutenkin elämä on mallillaan.
Olisi kuitenkin kiva löytää joku saman henkinen ihminen, ihan vaan joskus kävelylenkille, leffaseuraksi , ostoksille yms.

Terve. Ansku

Kiitos Iidalle tämän ketjun aloittamisesta ja kaikille siihen osallistuneista.

Seuraa kaipaan minäkin ja ymmärrän, että minun pitää tehdä jotakin asian hyväksi. Siksi päätin tänään tutustua nettiet:n tarjoamiin mahdollisuuksiin. Valitsin minua kiinnostavia keskustelun otsikoita. Hämmästyin ja hämmennyin keskustelun tasosta ja ajattelinkin jo luopua ystävän/seuran etsimisestä tällä foorumilla. Onneksi tämä ketju osui silmiini. Luin kaikki viestit ja ne olivat kaikki asiallisia.

Ihmettelen sitä, että monet kirjoittavat anonyyminä. Minä valitsin kompromissin, jossa suojaan yksityisyyttäni, mutta antaa mahdollisuuden suunnata julkista keskustelua minulle.

Minulla on harrastuksia ja seuraakin joihinkin rientoihin. Mutta useimmille tuttavilleni pyörä- ja maastolenkkini ovat liian pitkiä, laskettelun ja luistelun he ovat jättäneet nuoremmille sukupolville. Geokätköilystä he eivät ole kuulleetkaan eikä uuden oppiminen kiinnosta. Matkaseuralaisen paikkakin olisi vapaana. Haluan liikkua itsenäisesti ja tutustua paikkoihin kävellen eikä se sovi kaikille.

Monilla tuttavillani on alle kouluikäisiä lapsenlapsia, joiden kanssa touhutessa päivät kuluvat mukavasti. Aikaa ja voimia jää rajoitetusti muuta toimintaa varten. Omat lapsenlapseni ovat jo siinä iässä, jossa mummua ei tarvita päivitäiseksi seuralaiseksi.

Keskustelu netinkin kautta piristää, kuluihan tätäkin kirjoittaessa mukavasti tuokio!

Tämä on jatkoa edelliseen.

Hämmästys, hämmästys! Olenkin Anonyymi.

En huomannut viestin dintointi- tai poistomahdollisuutta, joten kirjoitin tämän lisäyksen. Otan selvää asiasta.

Terveisin janski

Sain nimimerkkini lähettäjäksi, kun kirjauduin uudestaan. Olin jostain syystä pullahtanut ulos. Nyt pääsin myös editoimaan kirjoitustani. Ymmärränkin nyt, että Anonyymin kirjoituksia en voi päästä käsittelemään.

Moi janski! Tervetuloa vaan palstoille. Täytyi hieraista silmiä kun näin nikkisi. On se janski! Minulla oli kauan sitten Päijät-Hämeessä ystävä, mutta se ystävyys kariutui, kun olin aivan hajalla, eikä minulla ollut silloin rohkeutta sitä tunnustaa itselleni, saatikka sitten hakea apua.
Kun ystäväni äiti oli raskaana ja odotti juuri Häntä, pappa oli sanonut että se on poikavauva ja hänen nimeksi pitää laittaa Janne. Vauva olikin sitten tyttö, ja vaikka hän sai kasteessa tytön nimen, niin lähipiiri oli muokannut Janne-nimestä "janskin", ikäänkuin lempinimeksi.
Tällainen muisto nuoruudesta hauska yhteensattuma:-)

Olisi mukava tietää, jotta onko sitä juttuseuraa löytynyt? tai kahvittelukaveria?
Harkinnassa on, jotta laittaisin itsekin ystävähakuun ilmoituksen.
Kellekkään en ole vastaillut tuolla haussa, kun enin osa hakee sitä elämänkumppania.
Enää ei parisuhde-asiat kiinnosta, vaan enempi sellainen henkinen yhteenkuuluvuus.
Eihän sitä samoja asioita tarvitse harrastaa, mutta ajatusmaailma ja elämänarvot jos olisi samansuuntaiset olisi helpompi sille pohjalle ystävyyttä rakentaa.

Ei se onnistunut tuo ABC-kahvila tapaamisetkaan, enkä yhtään pinssiä ole kellään rintapielessä nähnyt.
Suomi24:ssä oleva yhteisökin on aika vaikeasti toimiva, kun ei ole varsinaisia aihe-yhteisöjä sielläkään.

Toivon kaikille juttu/harrastus seuraa kaipaaville, jotta jonain päivänä sellainen sopiva ystävä teille jokaiselle löytyy. Hyvää kevään jatkoa myös niille, joilta ei ystäviä puutu.

Mitenkäs nyt tuollaiselle vastaa, vaikka olisi kuin sopivia ajatuksia. Kun vaikenee itsestään ihan tykkänään. Oo yksin sitte?

Tuskinpa täältä ystävää löytää,mutta juttuseura olisi ihan paikallaan täällä netissäkin. Jumalan etsintä-palsta on kait siksi suosittu,koska siellä löytyy välillä hyviäkin keskustelu aiheita ja välillä pidetään hauskaa. Joku aloittaa ja muut jatkavat.
Jumalan etsintä-palstalla aiheena ovat yleensä uskon asiat.Niistä ei pahemmin voi poiketa.Jos näin tapahtuu, saattaa joutua vaikkapa arestiin joksikin aikaa, jotkut herkemmin.Täällä ei keskustelu aiheet ole rajoitettuja tiettyyn aiheeseen.

Lainaus:

Tuskinpa täältä ystävää löytää,mutta juttuseura olisi ihan paikallaan täällä netissäkin. Jumalan etsintä-palsta on kait siksi suosittu,koska siellä löytyy välillä hyviäkin keskustelu aiheita ja välillä pidetään hauskaa. Joku aloittaa ja muut jatkavat.
Jumalan etsintä-palstalla aiheena ovat yleensä uskon asiat.Niistä ei pahemmin voi poiketa.Jos näin tapahtuu, saattaa joutua vaikkapa arestiin joksikin aikaa, jotkut herkemmin.Täällä ei keskustelu aiheet ole rajoitettuja tiettyyn aiheeseen.


Et ole kovin innokkaasti seurannut etsintäpalstaa. Aiheet lentelevät eikä ketään ole arestiin pantu. Jotkut vähän kukkoilee.

Hei Iida! Olen piakkoin 47 täyttävä nainen, ja asustelen Säkylässä, joten Köyliö, Eura, Kokemäki ovat tuttuja kuntia. Olen sairastanut Fibromyalgiaa jotakuinkin 12 vuotta. Eivätkä ne vuodet tosiaankaan ole olleet helppoja. Sairauteni on aika äkäinen, eli jatkuvasti on jotain oireita. Vuosien varrella olen kokemuksen kautta oppinut, miten mihinkin oireeseen saan edes vähän helpotusta. Mutta kaikkein vaikeinta minulle on ollut se, etteivät tk lääkärit noteraa mitenkään tähän sairauteen. Kunnon yöunet vaan, niin kyllä se siitä. Ja myöskin se etteivät edes lähimmät ihmiset ymmärrä mitä välillä joutuu kestämään, kun esim. oikein kunnolla särkee. Useasti on uupumukseni lueteltu viitsimisen piikkiin. Ja se jos joku tuntuu todella pahalta. Mutta niin kun useasti on mainittu, pitäisi vaan yrittää pitää mieli korkealla. Olen myöskin vailla ystävää, joka todella ymmärtäisi tämän sairauden koukeroita.

PIIKU. OLEN LUKOSSA .En tiedä mitä ajatella.Älä pelästy ,olen ihan sympaattinen tunne rikas mies.Naimisissa yksi, lapsi, tyttö.Isäni puolelta suku on hollolasta.Elämäni ei vaan mene ihan niinkuin strömsöössä.Olen tällä hetkellä hieman hutikassa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat