Vierailija

Olen eläkkeellä oleva energinen nainen. Mukava on elää yksin, mutta vielä mukavampaa jos olisi keskusteluseuraa toisesta sukupuolesta.

Mitäpä siis naisen tulisi tehdä löytääkseen rehellisen, mutkattoman suomalaisen miehen, jolla olisi aikaa keskustella naisen kanssa, ja kenties jotain muutakin?

Sivut

Kommentit (21)

Mitenkähän lienee tuon kunnollisen miehen löytäminen onnistua, kun on jo ikää kertynyt?
On vuosikymmenten elämän-kokemukset, päivittäiset tavat mukautuneet tiettyn malliin.
Epäilen, jotta vaikeampi ja pitkäkestoisempi tutustumisjakso vaaditaan tällöin?
Ainakin pitäisi ajatusmaailman, elintapojen ja mielenkiinnon olevan samansuuntaisia, jotta yhdessä olo onnistuisi?
Tietysti "vain" ystävien haussa pätee samat asiat, mutta ystävyydessähän ei ole tarkoitus mennä yhteis-asumiseen.
Itsellä ainakin huonoja kokemuksia kumppanin etsinnässä aikoinaan.
Mieluummin yksin, kuin kerätä pelkkiä pettymyskokemuksia.
Toivon aloittaja onnistuvan löytämään itselleen sopivan sielunkumppanin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä kunnon miehen löytää, kunhan ensin itse muuttaa luonnetta ettei ole liian kriittinen ja jo alunperinkin epäile ettei enää osaa olla toisen kanssa, kun "muka" ollaan opittu omia tapoja.
Asiahan on niin että tuo on jo vanha ja kulunut virsi (eikä pidä edes paikkaans) ettei muka vanhana opi toisia tapoja tai osaa sopeutua toisen kanssa elämään. Höpö, höpö, kyllä onnistuu kun on vain tahtoa, tahtoa pitää olla, ei mitään tunnehömpötyksiä vaan tahtoa että haluaa elää kumppanin kans. Ja se suhde minkä kaksi ihmistä tekee niin hehän sen päättävät mitä siihen sisältyy ja minkälainen se on. Ei siinä kolmansia pyöriä tarvita.
Kyllä etsivä löytää.
Ei muuta kuin virittelemään verkkoja vaikka eläkeläisten päivätansseihin tai johonkin juttutupaan!

Ensin täytyy olla rehellinen itselleen eli niinsanotusti katsoa peiliin. Onko itse niin kovin priima jne.
Ja vanhalla iälläkö vielä pitää yrittää, eikö voi tyytyä siihen että elämässä on monia vaiheita?
Hyviä kommentteja on jo tullut, en lisää mitään.
Onko niin että osalla naisista on pakottava tarve elää toisten kautta, sitä omaa elämää ei ole kyetty rakentamaan?
Onneksi en ole tuollaisessa tilanteessa, en ole kyllä sen paremmin eläkkeellä kuin yksinäinenkään (ei yksineläjä siis).

Harrastusten kautta löytää ystäviä. Samanhenkisyys yhdistää. Mutta jos ei ole koskaan harrastanut mitään, ei vanhemmalla iällä edes osaa mitään aloittaa.
Jos ei ole harrastuksia, menee sitten vaikka eläkeläisten päivähippoihin....

Miehiä kyllä löytyy,mutta?
Kun on elänyt hyvän ja pitkän liiton ja sitten jää yksin ei ole helppoa enää sitoutua lähemmin.
Löysin kyllä miehen,lämpimän ja rakastavan.Kaikki hyvin niin kauan kuin tanssi riitti.
Kun tajusin että minun pitäisi pystyä myös kaikkeen muuhun mitä kuuluu läheiseen parisuhteeseen
oli pakko peräytyä.Ei se ole enää vanhana niin helppoa ja mutkatonta kuin nuorena syöksyä suhteeseen.
Tajusin että en voi enkä haluakaan mitään sellaista.
Tai ,ei kai hän ollukaan se minun ritarini valkoisella ratsulla josta vielä olin uneksinut?

Lainaus:

Miehiä kyllä löytyy,mutta?
Kun on elänyt hyvän ja pitkän liiton ja sitten jää yksin ei ole helppoa enää sitoutua lähemmin.
Löysin kyllä miehen,lämpimän ja rakastavan.Kaikki hyvin niin kauan kuin tanssi riitti.
Kun tajusin että minun pitäisi pystyä myös kaikkeen muuhun mitä kuuluu läheiseen parisuhteeseen
oli pakko peräytyä.Ei se ole enää vanhana niin helppoa ja mutkatonta kuin nuorena syöksyä suhteeseen.
Tajusin että en voi enkä haluakaan mitään sellaista.
Tai ,ei kai hän ollukaan se minun ritarini valkoisella ratsulla josta vielä olin uneksinut?

Ei ne läheiset eli intiimit suhteet ole edes kovin luonnollisia vanhalla iällä. Elämä muuttuu ja siihen täyty yksilön sopeutua.
Läheiset välit eli niihin väkisin pyrkiminen on ehkä pelkoa jotain kohtaan.... voitte miettiä mitä. Jonkinlaisia epätoivon ilmaisuja ehkä...

Naisen on oltava ensiksikin itse ns. kunnon nainen jotta ansaitsee kunnon miehen.
Sarjassa Viinitilan kuningas (vai onko se Viinitarhan...) kuvataan mielestäni hienosti kahden vanhemman henkilön suhdetta. Se on toisen tukemista, pohjalla vanhaa ystävyyttä.

Ei kenenkään tarvitse kriittisyydestään luopua tahi luonnettaan muuttaa kenenkään mieliksi.
Jotkut vain ovat niin läheisriippuvia, jotta suostuvat kaikkiin kompromisseihin.
Olen kaikenlaisia kumppani-ehdokkaita tavannut, liian nopeasti on kaikilla vaan ollut seksin saanti mielessä.
Siihenpä ne suhteet sitten kariutunut. Eikä siinä vastapuolellakaan varmaan ole mitään pysyvää yhteis-elämää tarkoitus ollut hakeakaan? Jos on kovin viettiensä vietävänä, niin miten voi olettaa, ettei vastaisuudessakin jonkun toisen kanssa pelehtisi.

Lainaus:

Ensin täytyy olla rehellinen itselleen eli niinsanotusti katsoa peiliin. Onko itse niin kovin priima jne.
Ja vanhalla iälläkö vielä pitää yrittää, eikö voi tyytyä siihen että elämässä on monia vaiheita?
Hyviä kommentteja on jo tullut, en lisää mitään.
Onko niin että osalla naisista on pakottava tarve elää toisten kautta, sitä omaa elämää ei ole kyetty rakentamaan?
Onneksi en ole tuollaisessa tilanteessa, en ole kyllä sen paremmin eläkkeellä kuin yksinäinenkään (ei yksineläjä siis).

No joopa joo, Sinulla ei taida olla mitään hajua siitä, miltä tuntuu elää yhtäkkiä yksin, kun on esim. jäänyt leskeksi...?! Jos on jo vaikkapa yli 30 vuotta tottunut siihen, että se läheinen ihminen on aina läsnä, ja voidaan jakaa niin arjet kuin juhlatkin. On tosi vaikeaa, kun sitten toinen onkin lopullisesti poissa. Voin kertoa, että sellainen tilanne on ainakin minulle todella kauhea, ja siksi olen hakenutkin miehen, vaikka ei sitten yhteen muutettaisikaan. Mutta se tietoisuus, että on joku, jonka kanssa voi edes joskus viettää aikaa, se on tärkeää.

Yksinkertainen vastaus, ottamalla itse yhteyttä hakupalvelussa, siitä kun lähtee liikkeelle, odottamalla harvemmin asia korjaantuu.

[quote]
Ei kenenkään tarvitse kriittisyydestään luopua tahi luonnettaan muuttaa kenenkään mieliksi.
Jotkut vain ovat niin läheisriippuvia, jotta suostuvat kaikkiin kompromisseihin.
Olen kaikenlaisia kumppani-ehdokkaita tavannut, liian nopeasti on kaikilla vaan ollut seksin saanti mielessä.
Siihenpä ne suhteet sitten kariutunut. Eikä siinä vastapuolellakaan varmaan ole mitään pysyvää yhteis-elämää tarkoitus ollut hakeakaan? Jos on kovin viettiensä vietävänä, niin miten voi olettaa, ettei vastaisuudessakin jonkun toisen kanssa pelehtisi.

Toisissahan se vika aina on, ja omia päätelmiä tehdään vaikka ei olisi keskusteltukaan asiasta, omahyväisyys loistaa,

Lainaus:

Lainaus:

Miehiä kyllä löytyy,mutta?
Kun on elänyt hyvän ja pitkän liiton ja sitten jää yksin ei ole helppoa enää sitoutua lähemmin.
Löysin kyllä miehen,lämpimän ja rakastavan.Kaikki hyvin niin kauan kuin tanssi riitti.
Kun tajusin että minun pitäisi pystyä myös kaikkeen muuhun mitä kuuluu läheiseen parisuhteeseen
oli pakko peräytyä.Ei se ole enää vanhana niin helppoa ja mutkatonta kuin nuorena syöksyä suhteeseen.
Tajusin että en voi enkä haluakaan mitään sellaista.
Tai ,ei kai hän ollukaan se minun ritarini valkoisella ratsulla josta vielä olin uneksinut?

Ei ne läheiset eli intiimit suhteet ole edes kovin luonnollisia vanhalla iällä. Elämä muuttuu ja siihen täyty yksilön sopeutua.
Läheiset välit eli niihin väkisin pyrkiminen on ehkä pelkoa jotain kohtaan.... voitte miettiä mitä. Jonkinlaisia epätoivon ilmaisuja ehkä...

Läheiset intiimit suhteet on aina luonnollisia, missä metsässä olet oikein kasvanut jos et itseäsi naisena tuon vertaa tunne. Taidat olla se diakonissa joka on elänyt ilman miehiä elämänsä ja nyt onkin ihmeen edessä, kun kuitenkin taitas vähän tehdä mieli.
Se on yhtä mutkatonta kuin nuorena kun vastaan tulee hän joka on se vastakappale, sielunkumppani.
Silloin tunteet käy kuumina, eikä siinä ajatella mitä se oli nuorena, kun se ikälisä vain tuo nautittavuutta ja intoa. Mutta prusajatus on, että rakastuu tulisesti.

Lainaus:

Ei kenenkään tarvitse kriittisyydestään luopua tahi luonnettaan muuttaa kenenkään mieliksi.
Jotkut vain ovat niin läheisriippuvia, jotta suostuvat kaikkiin kompromisseihin.
Olen kaikenlaisia kumppani-ehdokkaita tavannut, liian nopeasti on kaikilla vaan ollut seksin saanti mielessä.
Siihenpä ne suhteet sitten kariutunut. Eikä siinä vastapuolellakaan varmaan ole mitään pysyvää yhteis-elämää tarkoitus ollut hakeakaan? Jos on kovin viettiensä vietävänä, niin miten voi olettaa, ettei vastaisuudessakin jonkun toisen kanssa pelehtisi.

Miten lienee, lieneekö kirjoittaja alle kuuskymppinen?
Minä olen yli kuuskymppinen ja kulkenut yksin yli kymmenen vuotta. En ole kertaakaan huomannut, että toisella osapuolella olisi ollut vain seksin saanti mielessä. Ei todellakaan. Täsä iässä ajan rajallisuus tulee tosiasiana vastaan, ei ole aikaa huuhailla siellä täällä......entistä enempi varttuneet haluavat löytää turvallisen ja luotettavan ystävän. Hyvässä ystävyydessä
saa heittäytyä viettien vietäväksi, se kuuluu vanhankin asiaan, rakkauteen.

Itse otsikon kysymys onkin vaikea. Tässä iässäkään en osaa neuvoa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat