Vierailija

Onpa mukava yhteensattuma, selailen tässä uutta Terveiset ulapalta- risteilyesitettä, radiosta kuuluu juuri Esko Rahkosen laulamana Syvä kuin meri ja on lämmintä.
Yritän säästää pennosia sukanvarteen, jos pääsis syksyllä viikoksi Välimerelle. Olin muutama vuosi sitten Punaisen meren risteilyllä. Siitä jäi mukavat muistot, matkustajista pidettiin hyvää huolta enkä ollut ainoa yksin matkustava seniorikansalainen.

Sivut

Kommentit (24)

Jotkut sanoo vähän niinkuin kademielin, että mikäs sulla on ollessa, ei me pienestä eläkkeestä voi matkustella. Täytyy olla jotakin sukanvarressa.
Mutta sehän on vähän niin että kuka mihinkäkin rahansa käyttää. En tupakoi, en kapakoi, en osta olutta, enkä seiso hedelmäpeli jonossa marketin eteisessä vaan matkustan kaikilla sieltäkin säästyneillä rahoilla niin kauan kun terveyttä piisaa. En tosin joka vuosi mutta kumminkin.

Minä taas laitan kaiken ylimääräisen kodin kunnostamiseen, voin sanoa, että melko siisti koti meillä onkin, emme matkaile vaimoni kanssa lainkaan, autonkin myin pojalleni, kaikki palvelut on muutaman sadan metrin päässä.
Että kyllä nyt passaa, vaikkei eläke olekkaan kuin ehkä keskitasoinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näin se on, jokainen käyttää rahansa aivan omalla laillaan. Kaikki tavat on yhtä hyväksyttäviä kun ne vain itselle sopii. Minä asun yksin ja minullakin on aivan siisti koti, ainakin omasta mielestäni. Rahat riittää ja jää muutama euro ylikin kun malttaa olla tuhlaamatta. Jälkikasvulle ei ole aikomus säästää vaan itselle vanhuuden varalle.

Näin sujuvasti päästiin takaisin laulun lähteille, eikös Unto Mononen ollutkin Somerolta kotoisin ja jos oikein muistan niin hän oli myös Esko Rahkosen kaveri.

Kyllä ja kyllä. Esko piti huolta Unto Monosesta. Someron miehestä tehtiin radioon
kuunnelma, Satumaata tunti kerrallaan. Elokuvakin olisi paikallaan.

Pitäis toivoa radiosta, että lähettävät uusintana sen Satumaa-kuunnelman. Kultaisella 60-luvulla Esko Rahkonen oli tanssilavojen vetonaula, varsinkin tango Hiljainen kylätie tuo iki-ihanat nuoruusmuistot mieleen.

Mutta tuohon toiseen keskustelun aloittajan teemaan mennäkseni. Meillä on paljon yksinäisiä vasta eläköityneitä ja vanhempiakin ihmisiä, joiden elämää piristää matkustaminen samanhenkisessä seurassa jonnekin, oli se sitten Somero tai ulkomaat tai lähikaupunki tai terveyskylpylä tai mikä vain. Eikä välttämättä maksa paljon. Sieltä löytää seuraa, uusia asioita ja ajatuksia elämään, ja jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita luodaan. Sama koskee myös pariskuntia. Onhan tietysti ihmisiä, jotka viihtyvät samoilla paikoilla, samojen ihmisten ja samojen sasioiden parissa, mutta kaikille se ei vain riitä.

Sekaanunpas minäkin tähän soppaan.

Jos on pariskunta niin heillä on tietysti seuraa toisistaan - jos on.

Muuten, kuinkahan siellä risteilyllä pärjää kun tulee myrsky. Löytää varmasti samanlaista seuraa kun kaikkien maha kiertää samalla lailla nurinpäin.

Lainaus:

Mukava otsikko sulla, syvä kuin meri. Keskustelusta en sanois samaa.

Meinaakko että se paranee sun kommentilla?

Lainaus:

No,eikös tässä ollut kyse matkustamisesta,eikä kodin kunnostamisesta?

Niinpä. Jotkut vain hakee vähän kaukaa syitä miksi ei matkailu kiinnosta. Todellinen syy saattaa kuitenkin olla vaikkapa rohkeuden puute. Olen tavannut ihmisiä jotka pelkää lähteä jopa naapurimaihin, kun ei ole kielitaitoa. Sehän vasta olis varsinainen katastrofi jos ei ymmärrä mitä sanotaan, eli menettää pian kasvonsa.

Jos ilman seuralaista, ihan "yksin", vaikkakin jonkin suomalaisen matkanjärjestäjän toimesta lähtee ns. seuramatkalle, puhumattakaan, että ihan oikeasti yksin lähtisi ulkomaille, niin kyllä siinä aika rohkea ja aloitekykyinen saa olla! Ilman ns. omaa seuraa voipi ujolle ihmiselle käydä niin, ettei paljon saa seuraa matkalla - ja yksin on tylsä olla, matkallakin!

Jos olis paljon rahaa, matkustaisin......
en minnekään.
Kotona on hyvä olla ja vähemmän pelkoa lentokonekaappareista ja terroristeista jotka iskee turistikohteissa kahviloihin...

Somerolle voisin kyllä matkustaa, en ole koskaan käynyt ;)
pitääkin katsoa mitä googlettamalla löyty... vierailen useinkin jossain kohteessa "netin avulla"...
Paikallisradio, paikallislehti...kaikenlaista kivaa kuvaa ja tapahtumaa...
Kun ei liikuntarajoitteisena pääse paljon liikkumaan, luulevat jotkut etten mistään mitään tiedä...

lapsenlapsi kyllä sanoi topakasti:
"Me surffataan mummon koneella ihan mihin vaan!" ;D
pitää paikkansa, surffailkaa tekin!

Auringonpaisteella istun kyllä pihalla varjossa ja katselen mitä ötököitä pihalla kulkee..
mukelot niitä kiikuttavat suurennuslasin kanssa tutkittavaksi ja tunnistettavaksi..
ollaan "safarilla" ja eväätkin on mukana ;)

Lainaus:

Jos ilman seuralaista, ihan "yksin", vaikkakin jonkin suomalaisen matkanjärjestäjän toimesta lähtee ns. seuramatkalle, puhumattakaan, että ihan oikeasti yksin lähtisi ulkomaille, niin kyllä siinä aika rohkea ja aloitekykyinen saa olla! Ilman ns. omaa seuraa voipi ujolle ihmiselle käydä niin, ettei paljon saa seuraa matkalla - ja yksin on tylsä olla, matkallakin!

Kyllä yksin voipi aivan hyvin lähteä matkalle mutta tällöin pitää kyllä ollakin aloitekykyinen ihminen. Mutta ihmissuhteet ovat kaksin puolin - oma aloitekyky ei riitä vaan täytyy olla toisellakin otetta ja aloitetta. Vaikka seuraa ei matkalle / matkalla löytyisikään, kuitenkin matkasta saa paljon irti eri kulttuureihin perehtymällä ja yleensä paikalliset ovat avoimempia kuin sulkeutuneet suomalaiset. Olin keväällä omatoimimatkalla pienen porukan kanssa Sri lankassa ja syksyllä ajattelen saada halvan äkkilähdön Turkkiin tai Kreikkaan jonkun matkatoimiston kautta. Vaikka seuraa ei ole tiedossa, sinne aion suunnata. Vuodet menee vilkkaan. Kun vielä saa olla terve, sitä pitää hyödyntää. Jippii !

Yksi mies siellä kehaisi että mepä ei vaimoni kanssa reissata lainkaan... Oletko kysynyt vaimoltasi haluaisiks hän vaähän reissata.. monesti menee vanhemmiten siihen että .. me tykätään maksalaatikosta, me tykätään rassata vanhoja autoja, me mennään illalla kahdeksalta nukkumaan ym.me. eikä toinen viiti sanoa että haluaisi vähän muutakin.

Lainaus:

Yksi mies siellä kehaisi että mepä ei vaimoni kanssa reissata lainkaan... Oletko kysynyt vaimoltasi haluaisiks hän vaähän reissata.. monesti menee vanhemmiten siihen että .. me tykätään maksalaatikosta, me tykätään rassata vanhoja autoja, me mennään illalla kahdeksalta nukkumaan ym.me. eikä toinen viiti sanoa että haluaisi vähän muutakin.

Totta puhut. Mies on monesti mukavuudenhaluisempi ja hänelle riittää kaukosäätimen räplääminen kotisohvalla. Hän on vähemmän kiinnostunut uusista asioista ja varsinkin vanhemmista pariskunnista löytyy sellaisia, joissa mies hoitaa kaikki perheen raha-asiat ja samalla määrää mihin varoja käytetään ja vaimo kotirauhan nimissä luopuu omista haaveistaan. Mies ei välttämättä tule koskaan edes tietämään paremman puoliskonsa matkustushaluista. Mies päättää "meidän" puolesta asiat ja luulee että kaikki on hyvin ja oikein.
t. nimim. kokemusta on

Lainaus:

Jotkut sanoo vähän niinkuin kademielin, että mikäs sulla on ollessa, ei me pienestä eläkkeestä voi matkustella. Täytyy olla jotakin sukanvarressa.
Mutta sehän on vähän niin, että kuka mihinkäkin rahansa käyttää.
En tupakoi, en kapakoi, en osta olutta, enkä seiso hedelmäpeli jonossa marketin eteisessä vaan matkustan kaikilla sieltäkin säästyneillä rahoilla niin kauan kun terveyttä piisaa. En tosin joka vuosi mutta kumminkin.

Hyvä kannanotto!

Näinhän se on ! Jokaisella on oikeus käyttää rahansa niin kuin parhaaksi näkee. Kun laittaa vähän sivuun tuloistaan, niin saavuttaa jonkin unelmansa. Se tuntuu arvokkaammaltakin !

On tämä kummaa miten aina eksytään otsikon aiheesta.
Matkustamisesta tässä taitaa olla kyse,mutta täälä kirjoitellaan kaikkea muuta.Eikö se rönsylinja ole noita asioita varten.

Minä lähden etelään meren äärelle ja tulin otsikon vuoksi katsomaan,että onko joillakin samanlaiset suunnitelmat.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat