Majava ja muut kotieläimeni

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Keväällä vesi järvessä alkoi nousta ja kun kasvimaakin alkoi olla vaarassa veden huuhdellessa jo raparperipuskan varpaita niin hälytyskellot alkoivat soida.
Tutkimusretken tuloksena löytyi syy ja syyllinenkin, majava oli padonnut järven laskuojan ja rakentanut itselleen komean pesän.
Eihän siinä auttanut muu kuin purkaa tuo taidokkaasti tehty pato jotta vesi laskisi normaaliin korkeuteen.
Itse majavaa näkee harvemmin ja silloinkin vain iltahämärissä.
Joskus järvellä liikkuessa kuuluu kova läsähdys, majava varoittaa omiaan paukauttamalla vettä hännällään.
Luultavasti joudun metsänomistajien kanssa napit vastakkain sillä he tulevat vaatimaan sen päätä vadille mutta minä puolustan majavaani viimeiseen asti.

Muusta vedenalaisesta elämästä minulla ei ole tietoa, mutta ukkohauen kanssa minulla on avoin sotatila koska se napsii minulta sorsanpoikasia ja vielä röyhkeästi aivan silmieni edessä.
Toistaiseksi hauki on voitolla 6-0.

Sorsat ovatkin sitten aivan oma lukunsa.
Viime kesän ennätys oli kymmenen poikuetta, nyt niitä on toistaiseksi vielä vain kaksi.
Niillä on oma ruokintapaikkansa rannassa missä syötän niille jyviä.
Suurta draamaa on rannalla nähty sillä emot pitävät raivokkaasti kukin omien poikasiensa puolia.
Joskus olen joutunut jopa erotuomariksi joukkotappeluihinkin.
Myös koirat ovat saaneet maistaa raivostuneen sorsaemon nokkaa, siksi ne katselevat ruokinta-aikana ihaillen terassilta rantaan jotta miten tuo äiti onkaan rohkea...

Viljo Variksen ilmestyminen pihapiiriin saa räksien keskuudessa aikaan kiihtymystä ja pääskyset ovat antaneet närhelle niin kylmää kyytiä että taivaalta satoi höyheniä pitkän tovin.
Olen useasti aprikoinut mitä närhi selitti kotonaan kun palasi retkeltään puolialastoma ja verissä päin.

Kerran olen melkein menettänyt koiranpentuni.
Se nuokkui istuallaan auringonpaisteessa minun puuhastellessa omiani takavasemmalla.
Yhtäkkiä huomasin varjon lähestyvän taivaalta ja kun katsoin ylös niin haukka oli jo syöksykiidossa.
Karjaisin keuhkojeni täydeltä ja silloin haukka korjasi lentosuuntansa, sillä kertaa se jäi ilman aamiaista.
Tarvittaessa minusta lähtee ääntä kuin pienen kylän sekakuorosta.

Suurpetoja en laske omikseni.
Sieniretkellä olen kerran nähnyt susipariskunnan, geenimuisti tunnisti suden ja nosti ihon kananlihalle.
Viime syksynä karhu kävi verottomassa naapurin mehiläistarhaa.
Minä ehdotin että laitetaan haaska ja kiivetään riihen vintille kytikseen, sieltä kun on suora näkymä mehiläistarhaan ja minulla on uusi kamerakin.
Jostain syystä eivät suostuneet vaan tarhan ympärille on ilmestynyt sähköpaimen.

Olisihan näitä juttuja loputtomiin, mutta sitä te ette halua kuulla mitä minä sanoin silloin kun sorsanmetsästäjä ilmestyi laiturillemme luullen mökkiä tyhjäksi mutta huomasikin kohdanneensa raivottaren...

Tuossa kuvassa oleva rytökasa on se majavanpesä.
Vaan minkäslainen se on teidän faunanne?

Kommentit (10)

Vierailija

No kiitos tärkeästä tiedosta!
Minähän en tuohon purkamisoperaatioon osallistunut ja se tapahtui jo noin kuukausi sitten, eli oli laiton teko.
Sitten jos alkavat haaveilla tappoluvasta niin saatanpa hieman vaikka kiristää tuolla tiedolla.

Vierailija

Olipa mukava eläintarina mökinmuorilta, mikäs on eläessä tuollaisen eläinlauman läheisyydessä. Tosin susiin ja karhuun en haluaisi törmätä.
Itse asun kerrostalossa esikaupunkialueella mutta löytyy niitä eläimiä täälläkin. Pihapuiden oraville syötämme pähkinöitä, tosin siitä on kissanhännänvetoa onko se sallittua. Joskus aamulla aikaisin voi tavata pihalla rusakon ja kerran on pihan poikki jolkuttanut citykettukin.

Vierailija

Ei meillä vaan majavaa ole kotieläimenä ollut ikinä, mutta muistan lapsuudessani nähneeni majavan. Oli aika lähellä silloista kotiani eli tilan metsässä.
Jo kauan sitten on kaivettu metsäojia ja kostea alue on kuivunut, majavat hävinneet.

Vierailija

Voe yhen kerran tuota mökinmuoria.Minä olin viime kesänä oekeen sota tilanne tuon majavan kanssa.Kävin padon purkamassa 2kertaa viikossa .ja joka kerta se ryökäle oli kaatanu verekset pato värkit metästä.minkähän takia sielle ei siitä joesta vejetyt puut kelevannu.Mutta ei arvannu majavan lättä häntä kuinka oli sisukas purkukone vastassa.mutta ei ollu myöskään kalenteria kahtonu kun luovutti viimesellä viikolla.Niin kyllä aattelin että kompastun aevan kiusallakin siihen pattooon purku ajan jäläkeenkin jos ei älyä vaehtaa maesemaa.Mutta lähtihän se viimein.Minulta oli mennä kokonaenen metsänistutus alue,ja osa ennätti jo taimikosta hukkua .Minua ei sureta vaekka niitä vähennetään reilusti.
Se on näillä seuduilla pahempi kun hirvi tekemään tuhojaan.

Vierailija

Ootpa sinä ollut sitkeä sissi kun majavakin sinulle hävisi ja muutti maisemaa.
Onneksi et sentään alkanut torrakolla sen perään sohimaan.
Meillä näyttäisi myös siltä että lattahäntä on kerännyt kimpsunsa ja kampsunsa, ottanut sukunsa ja muuttanut muualle.
Uutta patoa ei ole ilmestynyt eikä ole itse elukkaakaan näkynyt aikoihin.

Tässähän kohtaa kaksi eri näkökantaa, keskustelua syntyy ja ihan ilman riitaa.
Mitenkäs muuten on, korvaako mikään taho majavan aiheuttamia vahinkoja vai menevätkö ne omaan piikkiin?

Vierailija

siitä korvaus asiasta en tiedä,mutta luulisin ettei siitä ainakaan sitä vaivaa ja rahallista korvausta saa minkä mekin tuo alueen istutukseen laitetiin.Näinpä se on että asioista voi olla erimieltä.Toinen paikka jossa majavat asuu on sen verran syvässä joen uomassa ettei siitä oo mittä haittaa, saavat kyllä siellä olla ja rakentaa pesät ja padot.
Että jos niitä alkaa olla haitalle asti ei sureta vaikka joku niitä vähentäskin, iteltäni se ei onnistu.

Vierailija

Tämä ei kuulu varsinaisiin kotieläimiin mutta joku tälläinen iso elukka oli yöllä pihassamme käynyt, jäljet vain jälkeensä jättänyt.
Onko sinulla mitään hajua siitä kuka kulkija lieneekään?

Vierailija
mökinmuori

Tämä ei kuulu varsinaisiin kotieläimiin mutta joku tälläinen iso elukka oli yöllä pihassamme käynyt, jäljet vain jälkeensä jättänyt.
Onko sinulla mitään hajua siitä kuka kulkija lieneekään?

En tiedä, mikä, mutta ei ainakaan susi. Sudella varpaidenjäljet jäävät eri puolelle, jos vedetään viima varpaiden ja anturan välille poikittain.

Minkähän kokoinen jälki mahtoi olla?

Vierailija

Suomen Luonnonvalokuvaajien sivulla kuva herätti runsaasti polemiikkia ja arvailuja koirasta lumimieheen.
Minä itse olisin Baskervillen koiran kannalla, se olisi elämys jos sellainen takapihalla tepsuttelisi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat