Olipa kerran, kauan kauan sitten maa, jossa asui vain onnellisia ihmisiä.
Tuota vehmasta maata ympäröi tummat turvallisen jykevät vuoret.
Aamuaurinko loisti vuorien lomasta heleän ystävällisenä, ihmiset hymyilivät toisilleen iloisina.
Eräänä tuollaisena aamuna asukkaat ikkunoistaan katsottuaan kiirehtivät ulos.
Sillä vuoren takaa lensi luudallaan ilkeä noita.
Siellä lähestyi kateudestaan kuuluisa noita Koukkunokka.
Ja asukkaiden onneksi lensikin kauas pilviverhon taa.
Noita lensi luudallaan kohti pientä punaista mökkiä.
Mökissään muori keitteli pahaa aavistamatta hillojaan ja sieniään.
Muori hyräili onnellisena katsoessaan lisääntyviä mustikka-ja vadelmahillopurkkeja ja päätti lahjoittaa niistä muutamia ensimmäiseksi kylään tulevalle, olkoonpa hän kuka tahansa.
Ovelta kuului koputus, muori ajattelee edelleen hillopurkkiensa paljoutta , kun kynnyksen yli lehahtaa jotakin hopeista, enenkuin muori huomaakaan, kaikki hillopurkit räsähtelevät rikki kuin ilotulitusraketit.
Mökissään muori keitteli pahaa aavistamatta hillojaan ja sieniään.
Muori hyräili onnellisena katsoessaan lisääntyviä mustikka-ja vadelmahillopurkkeja ja päätti lahjoittaa niistä muutamia ensimmäiseksi kylään tulevalle, olkoonpa hän kuka tahansa.
Valtiovarainministeriön lähettämänä paikalle ratsasti myös Sixten Korkman.
Hän rauhoitteli hevostaan ja virkkoi hyväntuulisesti paikalle kerääntyneille ihmisille: "Rauhoittukaa tekin. Olen vain eläkkeellä oleva virkamies, vaikka virassa olenkin".
Sivut
Tuota vehmasta maata ympäröi tummat turvallisen jykevät vuoret.
Aamuaurinko loisti vuorien lomasta heleän ystävällisenä, ihmiset hymyilivät toisilleen iloisina.
Eräänä tuollaisena aamuna asukkaat ikkunoistaan katsottuaan kiirehtivät ulos.
Sillä vuoren takaa lensi luudallaan ilkeä noita.
Siellä lähestyi kateudestaan kuuluisa noita Koukkunokka.
Ja asukkaiden onneksi lensikin kauas pilviverhon taa.
Noita lensi luudallaan kohti pientä punaista mökkiä.
Kooste tähän astisista lauseista:
Olipa kerran, kauan kauan sitten maa, jossa asui vain onnellisia ihmisiä.
Tuota vehmasta maata ympäröi tummat turvallisen jykevät vuoret.
Aamuaurinko loisti vuorien lomasta heleän ystävällisenä, ihmiset hymyilivät toisilleen iloisina.
Eräänä tuollaisena aamuna asukkaat ikkunoistaan katsottuaan kiirehtivät ulos.
Sillä vuoren takaa lensi luudallaan ilkeä noita.
Siellä lähestyi kateudestaan kuuluisa noita Koukkunokka.
Ja asukkaiden onneksi lensikin kauas pilviverhon taa.
Noita lensi luudallaan kohti pientä punaista mökkiä.
Noita Koukkunokka oli saanut kuulla kuka mökissä asusti.
Nyt hänen piti ehtiä ennen noita Nättiä varmistamaan asia.
Ei kestänyt Koukkunokka maan asukkaiden onnea, vaan päätti tuhota mökissä asuvan hyvän haltijan joka oli huolehtinut maan asukkaista.
Mökissään muori keitteli pahaa aavistamatta hillojaan ja sieniään.
Muori hyräili onnellisena katsoessaan lisääntyviä mustikka-ja vadelmahillopurkkeja ja päätti lahjoittaa niistä muutamia ensimmäiseksi kylään tulevalle, olkoonpa hän kuka tahansa.
Ovelta kuului koputus, muori ajattelee edelleen hillopurkkiensa paljoutta , kun kynnyksen yli lehahtaa jotakin hopeista, enenkuin muori huomaakaan, kaikki hillopurkit räsähtelevät rikki kuin ilotulitusraketit.
Valtiovarainministeriön lähettämänä paikalle ratsasti myös Sixten Korkman.
Hän rauhoitteli hevostaan ja virkkoi hyväntuulisesti paikalle kerääntyneille ihmisille: "Rauhoittukaa tekin. Olen vain eläkkeellä oleva virkamies, vaikka virassa olenkin".
Kansa remahti iloisesti hersyilevään nauruun, kun virkamies ikään kuin riisui naamionsa.
"Onko joku vielä noitien ystävä", kysyi Sixten Korkman ja tarkoitti pahaa, jota ihmiselle voidaan aiheuttaa hänen omista pyrkimyksistään riippumatta
Sixten Korkman oli myös hyvin persu hilloille,varsinkin riikunahillolle.
Oli??? Kyllähän valtiotiteen tohtori on yhä hyvissä voimissa. Kysäisepä Aalto-yliopistosta pitääkö Sixten riikunoista. Mulle kyllä kelpaisi.
Sivut