ikävä....

Vierailija

On haikeaa katsela Herule Poirotia Areenasta...muistan kuinka katsoin sitä puolisoni kanssa ensimmäisen kerran..
Reinikainen..
Tankki täyteen....
Kyllä isä osaa...
nauraa rätkätimme ääneen...kun hän oli vielä elossa...

Voi miten kiva tarjous lehdessä, soitanpa Ystävättärelle....ja sitten iskee tajuntaan että Ystävättären hautajaiset olivat kesäkuussa....
Ystävät kuolee kuin kärpäset ympäriltä..kohta ei ole ketään kenen kanssa jutella minulle tutuista asioista,
paikoista ja ihmisistä......

uusia ystävyyksiä en osaa enää solmia.
Joutaisin kuolla pois minäkin...
"Muinaismuisto"

Kommentit (13)

Vierailija

Joo nämä reinikaiset ja isä osaa on aika leppoisaa huvia, ei ole mitään räiskimistä eikä seksiä.. olikos se niin että siitä reinikaisistakin on moni näytteliä jo kuollut. Heikki ja Kaija on kans hyvä. Kasvatatkos kukkia "muinaismuisto" minä otin pionista siemeniä , ja kun ne kestää vuosia ennen kuin kukkii, niin ajattelin sitten elää ainakin kolmekymmetä vuotta.. Täytyy keksiä jotain tavotteita, kyllä ne ystävät sieltä seurailee,ja joutavat kyllä oottelemaan siellä.

Vierailija

Hei.Jaan tunteen kanssasi.Samoja ohjelmia mekin mieheni kanssa katsoimme ja nauropimme.Hän kuoli nyt toukokuussa,ja mikään ei tunnu enää miltään.Tätä ikävää ei millään saa häviämään.Ystäviä minulla ei olekaan,ei edes puhekavereita.

Vierailija

Lainaus:

Hei.Jaan tunteen kanssasi.Samoja ohjelmia mekin mieheni kanssa katsoimme ja nauropimme.Hän kuoli nyt toukokuussa,ja mikään ei tunnu enää miltään.Tätä ikävää ei millään saa häviämään.Ystäviä minulla ei olekaan,ei edes puhekavereita.

Hei! Minullakin on tuo tilanne ollut nyt jo vuoden, että mieheni kanssa katsomiamme ohjelmia en pysty enää seuraamaan, kun ikävä iskee yleensä aina, jos yrittää - vieläkin!! :(
Minullakaan ei ole ystäviä kuin kirjeystävät, tosin he ovat varsin pitkältä ajalta. Tässä iässä ei enää saa uusia ystäviä, jos ei itse ole oikea "räpätäti", eli aina puhumassa ja puhumassa... Tilanne on kaamea, ja ymmärrän teitä muita leskiä todella hyvin tässä suhteessa... T. Surusilmä

Vierailija

Hei,minäkään en pidä mistään väkivalta-enkä riitelyohjelmista niinkuin nämä kotimaiset sarjatkin ovat.Mieheni kuoli maaliskuussa,kyllä näitä kyyneleitä ja ikävää riittää!Paljon olen yksin.On lapsia ja lapsenlapsia mutta itsestä tuntuu ettei aina viitsi heitä "vaivata".Eipä juuri entiset tutut pidä yhteyttä,vähän pitävät yhteyttä miehen sukulaisetkaan,mutta kyllä minä pärjään..

Vierailija

Hei.!
Ei se noin saa mennä.? Tuohan nyt on ihan "höpöpuhetta".! Ystävä hyvä.? Jokaiselle,minullekin on sattunut nyt lyhyelleaikaa,hyvin samanlaista,(vaimoni kuoleman jälkeen)on kymmeniä (yli10)poistunut tuttavapiiristä ja hyvistä ystävistä,naapureista,matkakavereista,harrastusporukasta,jne. ja Hautajaisia on riittänyt.Asenne kysymys.? Me jokainen teemme "samantempun" postumme sanaakaan sanomatta,yllättäen,mutta tänään taas suunnitellaan kauniinapäivänä vaikka mitä uutta ja elämä jatkuu,ainakin toistaiseksi,ainakin tänään.kyllä siellä haudassa keritään olla "kyllästymiseen asti".Vai mitä.?

Hyvää kesän jatkoa ja iloisempaa mieltä.
trv.-ejr.-

Vierailija

Melkein 40 v. mekin yhdessä oltiin, eikä olisi arvannut että sitä onkin yhtäkkiä yksin. Mutta näin se aina jossakin vaiheessa käy, että toinen otetaan pois. Jokaiselle parisuhteelle tulee väistämätön loppu. Lohduttaa se ajatus, että nyt pahin on ohi. Viime vuonna tähän aikaan oli vallan toista kun mieheni hautajaiset olivat edessä. Kaikkea hyvää teille saman kokeneille. Aika on armelias.

Vierailija

Lainaus:

On haikeaa katsela Herule Poirotia Areenasta...muistan kuinka katsoin sitä puolisoni kanssa ensimmäisen kerran..
Reinikainen..
Tankki täyteen....
Kyllä isä osaa...
nauraa rätkätimme ääneen...kun hän oli vielä elossa...

Voi miten kiva tarjous lehdessä, soitanpa Ystävättärelle....ja sitten iskee tajuntaan että Ystävättären hautajaiset olivat kesäkuussa....
Ystävät kuolee kuin kärpäset ympäriltä..kohta ei ole ketään kenen kanssa jutella minulle tutuista asioista,
paikoista ja ihmisistä......

uusia ystävyyksiä en osaa enää solmia.
Joutaisin kuolla pois minäkin...
"Muinaismuisto"


Aivan mitään tekemätön ohjelma rahan haaskausta tuollaista tallentaa filmille.

Vierailija

Niinpä, aika on armollinen, mutta nyt on yli vuosi jo kulunut puolisoni kuolemasta, ja minulle on sanottu, että ensimmäiset KAKSI vuotta saattavat olla ne kaikkein pahimmat. Ilmeisesti niin on myös minun kohdallani, sillä ikävä ei ole oikeastaan paljonkaan hellittänyt vielä, ja alan taas näemmä käymään läpi niitä suruun kuuluvia eri vaiheita uudestaan...
Ja tosiaankin tuntuu siltä, että se elämä, mitä kesti yli 30 vuotta mieheni kanssa, on ikään kuin väkivalloin riistetty minulta - sitä ei vaan ENÄÄ OLE!! :(
Toki minullakin on lapsia ja lapsenlapsia, jotka auttavat kyllä suunnattomasti yksinäisyyden tunteen lievittämisessä, kun asuvatkin samassa kaupungissa. Mutta silti: aika mennyt ei koskaan enää palaa...
Surusilmä

Vierailija

[quote]
Niinpä, aika on armollinen, mutta nyt on yli vuosi jo kulunut puolisoni kuolemasta, ja minulle on sanottu, että ensimmäiset KAKSI vuotta saattavat olla ne kaikkein pahimmat.

Tämä kyllä pitää ihan paikkansa kun 1½ v on mennyt, joten jos tuon ½ vuotta saisin vielä jotenkin sinniteltyä. On tapahtunut yhtä jos toistakin tällä aikaa. Lapsemme avioitui ja heidän esikoisensa syntyi miltei tasan vuoden kuluttua häistä, viime kuussa. Sain korotuksen suvussamme ja tittelin isoisä..

Sain itsekin tietää varmennuksen omaan vakavaan sairauteen viime maanantaina 4.7.-11. Sain olla omakohtaisesti katsomassa miten varjoaineen virtaus näkyi tutkimuslaiteen näytöltä. Kardiologin kohtelias pyyntö oli seurata näytöltä miten yksi tärkeä verisuoni oli täysin (100)tukossa. Kyllä piti uskoa vielä moinenkin kohdalleni sattunut vastoinkäyminen. Asia oli kyllä sikäli hyvä tietää, että tuostako olikin johtuneet jo miltei 20 v olleet rintakivut joten nyt asialle on saatu täydellinen varmuus. Luvassa on piakkoin syksymmällä tapahtuva suonen "sisäputkella" korjaaminen kun vain suonen avaus onnistuisi.

Olisi kyllä mukava seurata miten lapsen lapsen kasvaminen lähtisi sujumaan ja minkälaisia uudempia kasvattimiskeinoja nuori perhe soveltaisi esikoiseensa. Kyllä syntymä on ihmeellinen tapahtuma ja siinä samalla täytyy muistaa myös elämän rajallisuus joka on kullekin tietyn mittainen. Se on myös hyvin koskettava tapahtuma missä ihmisen elonkaari tulee päätepisteeseensä.

Vierailija

Näin minuakin on "lohdutettu" että menee ainakin 2v,ennenkuin toisen poismenosta alkaa toipumaan.Syntymä on ihmeellinen tapahtuma,mieheni ehti juuri nähdä pienen pojan tyttären ennen kuolemaansa.Se oli liikuttava hetki,toinen poistuu ja uusi elämä tulee tilalle.Toivottavasti Kardiologi voi sinua auttaa.Hyvää kesää

Vierailija

Hei,oletko kauankin ollut leskenä?Minä vielä totuttelen tähän yksinoloon ja tunteet ovat pinnalla.Toivon että elämä voi jotain hyviäkin hetkiä antaa

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat