Itsestäänselvyys

Vierailija

Miksi jotkut ihmiset alkavat pitämään uutta ystäväänsä/rakastettuaan itsestäänselvyytenä vielä näin vanhemmallakin iällä? Puhutaan ilkeitä, halutaan valaa toinen johonkin tiettyyn muottiin jne.
Se kaikki on aivan älytöntä, sillä iäkästä ihmistä on aivan turha yrittää muuttaa!
Sitten puhutaan exästä jopa hellästi ja ollaan edelleen ilmeisen kiintyneitä häneen, eikä välitetä siitä, jos tällainen käytös saa uuden ystävän surulliseksi.
Onko joku törmännyt tällaiseen ilmiöön?

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Lainaus:

Miksi jotkut ihmiset alkavat pitämään uutta ystäväänsä/rakastettuaan itsestäänselvyytenä vielä näin vanhemmallakin iällä? Puhutaan ilkeitä, halutaan valaa toinen johonkin tiettyyn muottiin jne.
Se kaikki on aivan älytöntä, sillä iäkästä ihmistä on aivan turha yrittää muuttaa!
Sitten puhutaan exästä jopa hellästi ja ollaan edelleen ilmeisen kiintyneitä häneen, eikä välitetä siitä, jos tällainen käytös saa uuden ystävän surulliseksi.
Onko joku törmännyt tällaiseen ilmiöön?

Tuo ei ole mikään ilmiö, vaan noiden kahden keskinäinen asia, eikä kuulu tänne. Tuskin tämä palsta on mikään Leelian pepotuoli, missä ratkotaan juoruja.

Vierailija

No ei tuossa voi puhua mistään rakastetusta, korkeintaan hyvänpäiväntutusta tai noh, ehkä jonkinsorttisesta ystävästä. Ei rakastettuaan käytä vanhan suhteensa terapeuttina. Entine n suhde ei selvästikään ole käsitelty. Ei kyse ole itsestäänselvyytenä pitämisestä vaan siitä ettei mitään oikeaa suhdetta, toisen kunnioituksineen ole edes olemassa.

Vierailija

Kun luen lehdistä ja palstoilta parisuhde-ohjeita, vahvistuu uskoni siitä että minua ei ole luotu sellaiseen ihmissuhteeseen. Perheen perustin aikanaan, nyt olen iloinen kun lapset ovat omillaan, mutta elelen mielelläni
itsekseni. Jos jonkun mukavan miehen vielä tapaisin, en varmaan juoksisi karkuun. Tapasihan tätinikin vielä eläkeläisten kerhosta toisen miehensä. Mutta että yhteen muuttaisin näillä ikävuosilla, en ikinä sopeutuisi.
Eipä ole kukaan tullut ehdottamaankaan, ymmärtävät paremmin!
Tuntuu olevan suuret vaatimukset parisuhteessa, miten pitää olla ja sopeutua. Ja koko ajan pitää itseään kaunistaa ja jännittää, kelpaako vielä, vai katseleeko kumppani nuorempia. Tuttu pariskunta on siitä esimerkki, seitsenkymppinen mies luulee, että vaimo yhä katselee muita miehiä. Siinä saa vaimo olla varpaillaan, ettei vain vahingossa anna aihetta mustasukkaisuuteen.

Vierailija

Niin, parisuhde-asiat ovat hyvin mutkikkaita, ja todellakin erittäin tapauskohtaisia ja yksilöllisiä nuo tilanteet niissä.
Mutta esim. kun eronneet yrittävät solmia uutta suhdetta, niin jopas tuleekin yhtäläisiä piirteitä:
Esim: monet ruotivat entistä suhdettaan "uuden" rakastetun kanssa ja käyttävät tätä "terapeuttinaan".
Toisekseen ei haluta sitoutua uuteen suhteeseen, vaikka on saatu toinen jo rakastumaan ja kaipaamaan tiiviimpää yhdessäoloa.
Voidaan myös olla ylenpalttisen mustasukkaisia uudesta naisesta/miehestä.

Vierailija

Tuota mustasukkaisuutta voi hoitaa uudessa suhteessa kun uskaltaa aukaista suunsa ja puhua peloistaan.
Jos on esim. joutunut petetyksi ja jätetyksi, tai muutoin kärsinyt epäluotettavan ihmisen kaltoikohtelun seurauksista niin ei muuta kuin puhua koska tulee sellainen olo ja mistä se kumpuaa. Kyllä täyspäinen ihminen kykenee ymmärtämään ja auttamaan siitä että pääsee yli sen asian. Meinaan että nyt on menossa omakohtainen kokemus miten olen parantumassa mustasukkaisuudesta ymmärtävän ihmisen seurassa, mutta minun on puhuttava ja oltava rehellinen. sitä vartenhan me ihmiset ollaan ja eletään maan päällä että ollaan toisillemme tuki ja turva, ei aina tartte mennä terapiaan. ja toiseksi, kävin terapiassa puhumassa asiasta, sain "työkaluja" mutta työ on tehtävä tässä arjessa realistisesti ei se parane henkeviä juttelemalla.
Mielestäni olisi enemmän ihmisten uskallettava alkaa taas olemaan toinen toistensa kanssa, yhdessä eteenpäin, eikä jokainen omassa luukussa yksinään.
Tekeekö tämä hyvinvointi sitä ettei tartte enää olla saman katon alla kenenkään?

Vierailija

Joillekin ystävän löytäminen on heti rakkauden ilmaus ja syntyy hassu mielikuva, että ystävä noin vai pyyhkii menneisyytensä. Yksinäisyys luo niin suuria odotuksia, ette ehkä kenelläkään ole mahdollisuuksia vastata niihin. Surullisinta on kun eteen tulee ihminen, joka pursuaa elämää, eikä ymmärrä, miten niukaksi toisen elämä on kutistunut. Harva 60-kymppinen jaksaa ottaa sellaista epäsuhtaa kantaakseen.

Kuka kertoo miten toinen pitäisi osata kohdata?

valone
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Puuttumista ihmisten omiin asioihin! Yrittääkö täällä joku vaikuttaa kaverinsa mieleen. Nämä täällä käsillä olevat asiat ovat jokaisen parin henkilökohtaiset, eikä niihin voi täti tietäväinen sotkea lusikkaansa.

valone
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Lainaus:

Joillekin ystävän löytäminen on heti rakkauden ilmaus ja syntyy hassu mielikuva, että ystävä noin vai pyyhkii menneisyytensä. Yksinäisyys luo niin suuria odotuksia, ette ehkä kenelläkään ole mahdollisuuksia vastata niihin. Surullisinta on kun eteen tulee ihminen, joka pursuaa elämää, eikä ymmärrä, miten niukaksi toisen elämä on kutistunut.

Kuka kertoo miten toinen pitäisi osata kohdata?

Se vanha konsti ja hyväksi havaittu! Puhukaa, puhukaa, puhumalla asiat selviää. Turha täällä on valittaa, jokaisen tulee omat suhteensa hoitaa.

Vierailija

Lainaus:

Puuttumista ihmisten omiin asioihin! Yrittääkö täällä joku vaikuttaa kaverinsa mieleen. Nämä täällä käsillä olevat asiat ovat jokaisen parin henkilökohtaiset, eikä niihin voi täti tietäväinen sotkea lusikkaansa.

Luulisi, että keskustelu-palstalla saa puhua muustakin kuin kukista ja Jumalasta, mutta taitaa olla jo niin vanhoja tämä väki täällä, että ei heitä enää kiinnosta ihmissuhdeasiat? Puhuminen on hyvä asia parisuhteessakin, mutta entäs jos se toinen osapuoli purkaa kyllä omat murheensa puhumalla, mutta ei anna toisen tehdä vastaavaa, tai ei ainakaan reagoi siihen ollenkaan?
Ja oli miten oli, minusta ainakin se entinen suhde, avioliitto tai mikä on ollutkaan, pitäisi olla jo käsitelty loppuun, ennen kuin alkaa uuden seurustelu-suhteen. Ei kai sellainen ihminen voi edes rakastua tai kiintyä uudestaan, joka vaan jatkuvasti pohtii entisiä aikoja. Ja se on sitä paitsi epäreilua uutta ihmistä kohtaan! Enkä tarkoita, etteikö voisi aina joskus jotain jutella menneistäkin, mutta ei se saa olla ihan päivittäistä!

Vierailija

Kattaako noin ajattelemattoman, kypsymättömän kaverin kanssa lähteä aamuuroaan jakamaan?
Tulossa on pelkkää harmia.

Vierailija

Olen kohta vuoden tuntenut leskimiehen,itsekin olen leski.
Meidän suhteemme on muuttumassa ystävyydestä rakkaudeksi.
Puhumme myös entisestä elämästämme,tuntematta mustasukkaisuutta.
Tätäkin suhdetta pitää hoitaa/vaalia,kunnioittaa toista ihmistä.
Olemme kiitollisia kun olemme "löytäneet"toisemme.
Joskus näinkin

Vierailija

Lainaus:

Olen kohta vuoden tuntenut leskimiehen,itsekin olen leski.
Meidän suhteemme on muuttumassa ystävyydestä rakkaudeksi.
Puhumme myös entisestä elämästämme,tuntematta mustasukkaisuutta.
Tätäkin suhdetta pitää hoitaa/vaalia,kunnioittaa toista ihmistä.
Olemme kiitollisia kun olemme "löytäneet"toisemme.
Joskus näinkin

Hienoa, paljon onnea teille!! Niinhän sen pitäisikin olla, että leski löytää toisen lesken elämänkumppanikseen. Jos leski ja eronnut yrittävät yhdessä jotakin enemmän kuin vain ystävyyttä, ei se kovin helpolla onnistu. Nimittäin sen takia, kun se eronnut on katkera ja haikailee mennyttä elämää edelleen.
Leskillä tuo haikailu on "terveemmällä" pohjalla, siinä ei ole niin paljon katkeruutta mukana.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Olen kohta vuoden tuntenut leskimiehen,itsekin olen leski.
Meidän suhteemme on muuttumassa ystävyydestä rakkaudeksi.
Puhumme myös entisestä elämästämme,tuntematta mustasukkaisuutta.
Tätäkin suhdetta pitää hoitaa/vaalia,kunnioittaa toista ihmistä.
Olemme kiitollisia kun olemme "löytäneet"toisemme.
Joskus näinkin

Hienoa, paljon onnea teille!! Niinhän sen pitäisikin olla, että leski löytää toisen lesken elämänkumppanikseen. Jos leski ja eronnut yrittävät yhdessä jotakin enemmän kuin vain ystävyyttä, ei se kovin helpolla onnistu. Nimittäin sen takia, kun se eronnut on katkera ja haikailee mennyttä elämää edelleen.
Leskillä tuo haikailu on "terveemmällä" pohjalla, siinä ei ole niin paljon katkeruutta mukana.

Kylläpäs taas yleistät.Eivät lesket ole sen vähemmän katkeria tai haikaile mennyttä elämää kuin eronneetkaan, se on persoonasta kiinni. Tuollainen loukkaa meitä retkusta eroon päässeitä aika pahasti. Pitäisi vähän miettiä. Toisaalta onhan tuo sama asenne tullut täällä monesti aiemminkin esille. lesket kuvittelevat olevansa jotenkin parempia ihmisinä, ystävinä jne.

Minulla oli kerran pientä suhteen poikasta lesken kanssa ja se se vasta muistoissa rypemistä oli. Kaikki mitä tein tai tehtiin, esim. keittössä, verrattiin vaimovainajan tekemisiin. Loukkaavaa.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Olen kohta vuoden tuntenut leskimiehen,itsekin olen leski.
Meidän suhteemme on muuttumassa ystävyydestä rakkaudeksi.
Puhumme myös entisestä elämästämme,tuntematta mustasukkaisuutta.
Tätäkin suhdetta pitää hoitaa/vaalia,kunnioittaa toista ihmistä.
Olemme kiitollisia kun olemme "löytäneet"toisemme.
Joskus näinkin

Hienoa, paljon onnea teille!! Niinhän sen pitäisikin olla, että leski löytää toisen lesken elämänkumppanikseen. Jos leski ja eronnut yrittävät yhdessä jotakin enemmän kuin vain ystävyyttä, ei se kovin helpolla onnistu. Nimittäin sen takia, kun se eronnut on katkera ja haikailee mennyttä elämää edelleen.
Leskillä tuo haikailu on "terveemmällä" pohjalla, siinä ei ole niin paljon katkeruutta mukana.

Kylläpäs taas yleistät.Eivät lesket ole sen vähemmän katkeria tai haikaile mennyttä elämää kuin eronneetkaan, se on persoonasta kiinni. Tuollainen loukkaa meitä retkusta eroon päässeitä aika pahasti. Pitäisi vähän miettiä. Toisaalta onhan tuo sama asenne tullut täällä monesti aiemminkin esille. lesket kuvittelevat olevansa jotenkin parempia ihmisinä, ystävinä jne.

Minulla oli kerran pientä suhteen poikasta lesken kanssa ja se se vasta muistoissa rypemistä oli. Kaikki mitä tein tai tehtiin, esim. keittössä, verrattiin vaimovainajan tekemisiin. Loukkaavaa.


19:21
Noin minäkin olen kerran joutunut kokemaan. Vertasi kaiken minkä tein vaimonsa tekemiseen, jo heti alusta asti. ja vielä sekin, että ei olisi saanut lapsillensa vuotaa meistä tietoa. Riitti minulle muutama tapaaminen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat