Vierailija

Pari päivää sitten kirjoitin kuinka olin tämän lehden sivujen kautta saanut ihanan vertaistukiystävän suuressa surussani.Sain myös tosi loukkaavaa,mutta myös kannustavaa palautetta.Kiitos siitä.Olin niin naiivi,etten käsittänyt,että myös nåillä sivuilla liikkuu todella ilkeitä ihmisiä.Surutyötä tekevä ihminen on usein niin ahdistunut surussaan ,ettei aina huomaa,mitä kirjoittelee.Onneksi suurin osa on asiallisia.Pahoitin kovin mieleni,mutta kaipa siitä toivutaan.Kirjoitan tämänkin anonyyminä,koska en halua sähköpostiini ilkeitä kommentteja.Sen kiitos viestin lähettämistä kadun todella,mutta tätä en.Hyvää kesän jatkoa kaikesta huolimatta teille kaikille.

Sivut

Kommentit (33)

Kokemuksesta voin sanoa että surun kohdanneena olin pitkään tosi haavottuvainen. Loukkaannuin ja masennuin aivan pienistäkin asioista. En yhtään ihmettele että loukkaannuit. Olen sen verran seurannut näitä palstoja, että arvaan mistä mielipiteestä loukkaannuit. Mutta norm. tilassa olevalta ihmiseltä se oli ajattelematon kommentti. Itse loukkaanuin ja masennuin monta kertaa suruni alkuaikoina esim. siittä kun kuulin jonkun nauravan. Nyt 1 v tapahtuneesta en onneksi enää ole siinä tilassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yritä antaa anteeksi ne loukkaukset, että et jää murehtimaan vielä sitäkin.
Rukoile sen ihmisen puolesta joka loukkaa sinua. Hänellä ei ole kaikki asiat hyvin.
Olen kokenut tämän parhaaksi keinoksi minun elämässä, en jää itse katkeruuden siteisiin.

Ihmiset on täynnä omaa itseään, eivät malta kuunnella toisten murheita.
Jaksamista.

Löysin ystävähaun kautta tosi ihanan vertaistukiystävän.Hän on suuresti auttanut minua suuressa surussani,toivoakseni minä myös häntä.Oikeastaan minä en löytänyt häntä,vaan hän löysi minut.Olen saanut paljon uutta sisältöä elämääni.Kiitos tästä ystävähakusivustosta,se pelasti minun elämäni.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Sinulle mielesi pahoittanut:
Lainasin tähän sen kiitos-keskustelusi aloituksen. Se on kaunis, ja ei sinun sitä
tarvitse katua. On hyvä kiittää silloin, kun kiitoksen aihetta on.
En silloin kommentoinut keskusteluun mitään, mutta ymmärrän kyllä mistä mielesi
pahoitit.

Kirjoitan tähän, Sinulle voimaksi tähän päivään, lainauksen Zörg Zink´n kirjasta

"Surussa on kantavaa voimaa"

"Ei hyödytä yhtään, vaikka käytät voimasi elääksesi niin kuin kaikki olisi jo selvää.
Kun Jeesus astui erään ystävänsä haudalle, hän itki koko kylän nähden.
Vain se selviää kyynelittä, joka ei rakasta.

Meidän aikanamme on erityisen vaikeaa elää läpi surun aikoja.
Päivittäin kuulemme eri tahoilla maailmaa sattuneista onnettomuuksista,
ihmisten kärsimyksistä ja kurjuudesta, ja me suojaudumme tältä kaikelta
unohtamalla sen niin nopeasti kuin suinkin.

Samaa odotamme sureviltakin, ja he itse pyytelevät anteeksi, ellei heille
vielä edes kuukauden perästä kuulu parempaa.
Ystävät eivät enää ota asiaa puheeksi. On paras olla kajoamatta siihen,
he sanovat.

Mutta aivan päinvastoin minä toivoisin, että löytäisimme sanoja puhuaksemme
poismenneestä, kaikista pitkistä ystävyyden, rakkauden ja onnen vuosista,
jotka ovat menneet ja jotka silti yhä ovat aivan lähellä."

t. Granny

Lainaus:
anonyymi 14.07 11:29
Ei tässä kulkaa rukoukset auta, jos auttais ei maailmassa olis mitään vastoinkäymisiä!

Minulle ainakin rukouksista on ollut suurta apua erilaisissa
elämäntilanteissa. Rohkenen sen kertoa ihan nikilläkin :)

Olen positiivisesti elämään suhtautuva ihminen ja olen sitä mieltä, että tuskin kukaan täällä tahallaan loukkaa ketään. Lähinnä ymmärtämättömyyttään sanavalinnat voivat olla huonoja. Toisen ihmisen pään sisään kun ei näe. Jokainen ihminen on itse vastuussa tunteistaan. On ymmärrettävää, jos itsetunto on pohjalukemissa, niin ihminen haavoittuu ja loukkaantuu vähemmästäkin joidenkin mielestä jopa tyhjästä. Mielenterveyden puolesta kannattaa taistella, masennuslääkityksestä saattaisi olla apua, jos muiden mielipiteet satuttavat liikaa, lääkitys kohentaa myös itsetuntoa. Elämässä on hyvää ja pahaa, se ei ole pelkkää päivänpaistetta se on hyvä oivaltaa, jokainen meistä joutuu kohtaamaan myös epämiellyttäviä asioita. Ruikutus ei johda mihinkään.

Ilkeät ihmiset ovat katkeria ja kateellisia, jopa toisen surulle. Enkä yhtään ihmettele! Heilläpä ei sitten ole ollut rakkautta osakseen. Voimia sinulle surussa elävä, ja toivottavasti elämä hymyilee ja löydät ihmisiä, jotka välittävät, eivät loukkaa.

Grandmother

anonyymi 14.07 11:29
Ei tässä kulkaa rukoukset auta, jos auttais ei maailmassa olis mitään vastoinkäymisiä!

Minulle ainakin rukouksista on ollut suurta apua erilaisissa
elämäntilanteissa. Rohkenen sen kertoa ihan nikilläkin :)

Millä ihmeen nikillä?

Tarviikos nimimerkillä kirjoittaminen mitään eritystä rohkeutta, jollain pallstoilla näihin nimimerkkien suojissa suolletaan sellaista sontaa, että hirvittää, eihän nimimerkki kerro kirjoittajan omaa henkillöllisyyttä toisille kiroittajille!

osalainaus keskustelun aloittajalta:
.......Kirjoitan tämänkin anonyyminä,koska en halua sähköpostiini ilkeitä kommentteja.......

Mielestäni sinä tässä tapauksessa teit ihan oikein kirjoittaessasi anonyyminä, kun
tämä keskustelu on sitä mitä on. Voimia ja kaikkea hyvää elämääsi.

http://www.youtube.com/watch?v=SuGtzbCWttI&feature=related
tässä Sinulle yksi lohdutuksen laulu
-----------------------------------------------------------------------------
Kyllä mielestäni nimimerkillä kirjoittaminen joskus vaatii rohkeutta,
esim. mielenpahoittamistapauksessa mahdollinen loukkaus tai väärin-
ymmärretyksi tuleminen sattuu enemmän, jos se kohdistuu omaan
nimimerkkiin. Miksi sitten lähes kaikki kirjoittavat nykyisin anonyymeinä?
- Karpalo -

Lainaus:
14.07. 13:59
Tarviikos nimimerkillä kirjoittaminen mitään eritystä rohkeutta, jollain pallstoilla näihin nimimerkkien suojissa suolletaan sellaista sontaa, että hirvittää, eihän nimimerkki kerro kirjoittajan omaa henkillöllisyyttä toisille kiroittajille!

Miksi et itse kirjoita nimimerkillä? Enemmän anonyymiyden suojissa.....jne.

On TODELLA P...STA loukata ketään, jonka kohdalle on osunut suuri suru, mutta ikävä kyllä sellaisia P...SIA on näilläkin sivuilla ihan kylliksi!!! Olen todella pahoillani Sinun puolestasi, joka aloitit tämän keskustelun. Itsekin menetin puolisoni runsas vuosi sitten, ja olen yhä aivan "eksyksissä". Ei siinä enää ketään ilkeitä ihmisiä tarvittaisi kommenttejaan jakamaan. VOIMIA SINULLE!!!

Valitettavaa on myös se ettei tiedetä kuka anonyymeistä on luokkauksen takana, kun on ties kuinka monta anonyymiä?
ehkäpä loukkausta ei olisi tapahtunut jos olisi pakko rekistöröidyttyä, silloin voisi jättää ko. nimimerkin kommentit omaan arvoonsa!

Minusta on hienoa sinulle aloittaja, että tuot omat tuntemuksesi esiin.
Näinhän näillä palstoilla on, että tulee tunne loukkauksesta ja näinhän sinäkin olet kokenut.

Suru ja suruaika on äärimmäisen raskasta ja hyvin monenlaiset tunteet nousee pintaan.
Ehkäpä surun keskellä kokee erilaiset ajatukset ja mielipiteet kovin henkilökohtaisesti näillä palstoilla.

Kirjoittajia on hyvin monenlaisia ja kukin hyvinkin erilaisessa elämän/ mielialan tilanteessa.

Uskon ja tiedän, että joukossa on ilkeilijöitäkin ja toisaalta on olemassa kirjoittajia, joilla ei ole kykyä myötäelämiseen. Näin se vaan on ja tämäkin on hyväksyttävä, niukalla tunneskaalalla eläviä ihmisiä on oikeasti olemassa.

Minusta jokaisen loukkaantuneen tullee keskittyäkkin ihan omien tuntemusten tutkiskeluun, kun toisille kirjoittajille me emme voi mitään.

Lainaus:

Minusta on hienoa sinulle aloittaja, että tuot omat tuntemuksesi esiin.
Näinhän näillä palstoilla on, että tulee tunne loukkauksesta ja näinhän sinäkin olet kokenut.

Suru ja suruaika on äärimmäisen raskasta ja hyvin monenlaiset tunteet nousee pintaan.
Ehkäpä surun keskellä kokee erilaiset ajatukset ja mielipiteet kovin henkilökohtaisesti näillä palstoilla.

Kirjoittajia on hyvin monenlaisia ja kukin hyvinkin erilaisessa elämän/ mielialan tilanteessa.

Uskon ja tiedän, että joukossa on ilkeilijöitäkin ja toisaalta on olemassa kirjoittajia, joilla ei ole kykyä myötäelämiseen. Näin se vaan on ja tämäkin on hyväksyttävä, niukalla tunneskaalalla eläviä ihmisiä on oikeasti olemassa.

Minusta jokaisen loukkaantuneen tullee keskittyäkkin ihan omien tuntemusten tutkiskeluun, kun toisille kirjoittajille me emme voi mitään.


Hyvin kirjoitettu. Meitä on tosiaan hyvin monenlaisia kirjoittajia, eri luonteisia ja erilainen taustansa itsekullakin.
Jos joutuu lukemaan töksäytyksen, kannattaa vain asettua sen yläpuolelle ja todeta että se ei ole huomion arvoinen kommentti. Onneksi se ei tavallaan ole henkilökohtaista, kun eihän töksäyttäjä minua tunne ollenkaan. Kunhan tuntee tarvetta ilkeillä, se on hänen ongelmansa.
Jos "oikeassa elämässä" joku sanoo minulle loukkaavasti, en ole ymmärtävinäni sitä loukkaukseksi. Vastaan vain kohteliaasti ja hymyilen kuin puuhevonen kuutamolla. Silloin menee toiselta puhti pois - eihän yksinään voi riidellä.
Toivottavasti löydät kesällä paljon ilonaiheita ja lievitystä suruusi, sekä myötätuntoisia ihmisiä ympäriltäsi.

Lainaus:
12:25
.... Jokainen ihminen on itse vastuussa tunteistaan. On ymmärrettävää, jos itsetunto on pohjalukemissa, niin ihminen haavoittuu ja loukkaantuu vähemmästäkin joidenkin mielestä jopa tyhjästä. Mielenterveyden puolesta kannattaa taistella, masennuslääkityksestä saattaisi olla apua, jos muiden mielipiteet satuttavat liikaa, lääkitys kohentaa myös itsetuntoa...

Sanot, että jokainen ihminen on itse vastuussa tunteistaan. Kannattaa ottaa
huomioon, että jokainen ihminen on myös vastuussa epäystävällisistä
sanoistaan ja teoistaan.
Mielenterveyden horjumisesta ei ole kysymys, jos
ilkeät kommentit pahoittavat mielen.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat