klo 17:15 | 25.12.2013
Eron myötä joulut ym pyhät menivät uusiksi. Toisten hehkuttaessa pitkiä vapaita, lomia perheen ja ystävien kanssa, yksinäisen sydän käpertyy tuskasta. Media hehkuttaa lämmintä yhdessäoloa. Yksinäinen katsoo kelloa ja odottaa jo yötä, uni vie hetkeksi pois todellisuudesta. Tämän joulun sää on ollut aivan yhtä ankea kuin yksinäisen mieli.
Sivut
Minä en ole yksinäinen vaikka olenkin yksin elävä. Olen odottanut näitä joulunpyhiä, en sen vuoksi että olisin jouluihminen, vaan sen vuoksi että saan olla 9 päivää töistä vapaalla. Nytkin olen ollut jouluaaton ja tämän päivän niin etten ole puhunut kenenkään kansaa. Käynyt molempina päivinä lenkillä ja sen jälkeen lueskellu, katsellu teeveetä, kuunnellu CD levyjä , pelannu pasianssia netissä ja nyt olen lueskellu tätä ET:n nettipalstaa. Siis suoraan sanottuna, nauttinut elämästä.
Olen ollut monta päivää yksin, mutta en ole yksinäinen. Tiedän että minulla on lapset, lapsenlapset, paljon ystäviä. Voin soittaa tai mennä käymään.
Olenkin nauttinut yksinolosta, kun tämä on vapauttavaa, kaiken passaamisen ja kiireen kokenelle, työssäkäyneelle perheenäidille.
Eipä tarvi ainakaan exää enää ottaa huomioon !
Lapset on aina tervetulleita, mutta heistä ei ole mitään vaivaa. Kivalta tuntuu, kun tulla tupsahtavat aattona perheineen piipahtamaan. Ainakin joku käy....
Olen viettänyt niin monet joulut ja arjetkin itekseni. Erosta on yli 20 vuotta.
Onko sinulla, ketjun aloittaja, ketään muita - kuin se entinen puoliso ?
ehkä lapsia, ystäviä tai kenties joku tuttukin on yksin...?
Ystävät on paljon enemmän tuoneet iloa ja hyviä hetkiä, kuin puoliso aikoinaan. Olin niin yksinäinen avioliitossa... ja alistettu. Nyt elän henkisesti rikasta elämää, vaikka en taloudellisesti. Toki olen oppinut tulemaan toimeen eläkkeelläni. Menoista karsinut kaiken mahdollisen pois..
Sanoisin niinkuin positiivarit, että omasta asenteesta paljon riippuu, kuinka suhtaudumme asioihin ja uuteen tilanteeseen.
Katso ympärillesi, mitä mahdollisuuksia on, Tsemppiä eteenpäin !
samantyylistä täällä minullakin on kuin klo 18.34 kirjoittaneella. Töistä saan olla kokonaista kuusi vuorokautta vapaalla. Kirjastosta lainaamaani mahtavaa elämänkerta-kirjaa olen lukenut ja siinä saa peilata omia mietteitään samalla. Ulkoillut en ole paljon kun siellä on niin nyt liin liukkaita jäätiköitä. Vuosi sitten jouluna oli aivan erilainen sää, lunta ja pakkasta riitti.
Olipa viisaita ajatuksia Valmattarella, ja lohdullista luettavaa.
Noin se asia varmaankin on.
Kerran kesällä kuulin, kun yksi vanhempi rouva jutteli bussissa:
"Minä niin tykkään tällaisista sateisista kesäpäivistä. Nyt ei ole
maalla kenelläkään kivaa, kun ei MULLAKAAN mitään mökkiä ole."
Ei oikein liity joulunvietto-aiheeseen.Mutta sateestakin voi siis
ottaa ilon irti. Talviset vesisateet: vähemmän lunta ja jäätä -
vähemmän liukastumisia ja kaatumisia - vähemmän luunmurtumia
ja poliklinikkakäyntejä.
Oikein hyvää pyhää kaikille - kohtahan se jo arjeksi muuttuukin!
http://www.youtube.com/watch?v=gKB8-muXY2A
Voi jeesus, sus siunakkoon, mitä teatraalisuutta, nyyhkylinkki! Yksinäisyyden tyhjyys on alkuisin korvien välistä. Maailma, media, esim. netti pursuaa viestejä ja virikkeitä. Jo se, että valittaa nettikeskustelussa eikä korvessa puun juurella, kertoo että ihminen pystyy parempaan jos haluaa. Ulos vain nynnyn kuoresta.
[/quote]
Mutta toisaalta (ääriesimerkin mainitakseni): todelliseen masennukseen sairastunutta ei voi parantaa vain kehottamalla ottamaan itseään niskasta kiinni. En tietenkään tarkoita, että tässä olisi sellaisesta kyse. Mutta aina ei ole niin helppo piristyä, vaikka virikkeitä löytyykin. Tsemppiä kuitenkin toivotan, kyllä se siitä kirkastuu, ja Tapanina on jo oikeastaan arki. Ainakin on enemmän ihmisiä liikkeellä, ja menopaikat auki.
Kuinka mukavaa!
Olen ollut kymmenen vuotta leskenä, muuttanut uudelle paikkakunnalle jossa ei ole ollut ketään tuttua. Sain monta hyvääkin ystävää. Niin vain on käynyt että yhtä lukuunottamatta ovat kuolleet tai niin dementoituneet etteivät enää tunne.
Viihdyn kuitenkin yksikseni. Luen, työskentelen tietokoneella ja yhtä ja toista puuhaa löytyy. Ei ehdi ikävystyä. Pasianssikaan ei ole hullumpaa!
Mikä estäisi elämästä nauttimasta? :)
Just noin.
Mikä enempi suututtaisi kuin tekopyhä "kyllä se siitä kirkastuu."
http://www.youtube.com/watch?v=rQsaprRCNpw
Kiitos linkistä. Kuulin ensimmäistä kertaa tuon Kari Tapion upean joululaulun "yksinäiselle".
Anile
Hyvä tarkoitukseni sen pyhittää.
Voi kun saisi olla joskus joulun aivan yksin.
Sitä minäkin olen välillä toivonut. Näin anonyymina sen kehtaa sanoa, kun ei kukaan loukkaannu.
Itsestä ja asenteesta on kiinni, miten yksinäisyyden kokee.
Jos asennoituu valittaen, voi voi kun on yksin kurjaa niin
silloin on todella kurjaa.
Jos asennoituu toisin, ihanaa, saan olla yksin, niin silloin
yksinolo on kivaa ja vapauttavaa.
Jos on kovasti sairas ja yksin, silloin varmaankin se kurjuus
voittaa.
Voin kuvitella että yksinäisyys joka ei johdu omasta valinnasta voi olla raastavaa.
Varsinkin joulu joka on lämpimän perhejuhlan ja yhdessäolon aikaa korostaa yksinäisyyden tunnetta.
Siksi on julmaa sanoa yksinäiselle jotta se on asennekysymys, älä valita vaan ota itseäsi niskasta kiinni.
Aloittajaa en osaa muuten lohduttaa kuin että aika parantaa ja elämä kantaa....vaikka sitä vaikeimpina hetkinä on miltei mahdotonta uskoa...
Meikäläisen joulu on aina samanlainen; "hotellin" pitoa ja passaamista. Sitä ennen on joululahjojen hankkimista ja siivoamista. En uskalla ajatellakaan miten paljon rahaa menee.
Kohta en enää jaksa tätä rumbaa, kun ikääkin alkaa olemaan. Ehkä jo ensi jouluna pyyhkäisen etelään.
Niinpä niin, leskelle ei ainakaan kannata sanoa, että se on asennekysymys. Hän voi olla hyvin yksinäinen, eikä siihen pelkästään lasten näkeminen auta, vaikkakin se tietysti tuo hetkeksi tunteen, että elämä jatkuu...
Minä en ole koskaan ollut jouluna yksin.Enkä ole koskaan edes halunnut olla jouluna yksin.Nyt pakosta.Yllättäen ,äkisti.
Sivut