Leskenä

Vierailija

Hei, haluaako kukaan tai osaako vastata, miten täällä voi tai pystyy elämään järjellisesti, jos on jäänyt leskeksi 50-kymppisenä? Minusta ainakin tuntuu, että on ihan saman tekevää, vaikka kuolisin nyt, tähän paikkaan... Ei kiinnosta sitten mikään!!

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Lainaus:

Hei, haluaako kukaan tai osaako vastata, miten täällä voi tai pystyy elämään järjellisesti, jos on jäänyt leskeksi 50-kymppisenä? Minusta ainakin tuntuu, että on ihan saman tekevää, vaikka kuolisin nyt, tähän paikkaan... Ei kiinnosta sitten mikään!!

Kaalimato com:ista saa hyvää kamaa itselläni on vaikka vallan mitä!

Vierailija

Hei, samat ovat tuntemukset täälläkin. Ja sitten vielä yksinäinen joulu saa olon tuntumaan entistä kurjemmalta. Ehkä pohjattoman surun ja ikävän kokenut ystävä helpottaisi tai sitten ei. Leski 50+

Vierailija

Teitähän on jo ainakin kaksi leskeä ja yksin, miksette ala kirjoittelemaan joko tänne nimimerkillä tms. niin saatte vertaistukea kokemuksiinne. kannattaa ottaa nimimerkki ja asiallisesti kirjoittaa, niin uskon että on moniakin jotka haluaisi kirjoitella.

Vierailija

Leskeksi jääneet,kyllä eläma kantaa eteenkinpäin.
Hyvä musiikki auttaa,kuunnelkaa niitä kappaleita joissa on yhteisiä muistoja.
Jos puolisonne on saisastellut ennen kuolemaansa on surutyö jo osittain tehty.
Äkillinen,saappaat jalassa lähtö on pahempi kestää.
Ei silti pidä käpertyä omaan kurjuuteensa,ulos vain ja ystävien pariin.
Ei tuo kaalimatokaan ole aivan pilaa,antaa ainakin hyvän unen.
Ei jokainen,en ainakaan minä pystynyt uuteen läheiseen suhteeseen.
Nyt olen kaksitoista vuotta ollut yksin,tietenkin minulla on perhe ympärillä ja paljon ystäviä..
Ei aina pidä miehiäkään verrata siihen omaan rakkaaseen.
Näin elämä on vieläkin ihanaa..

Vierailija

Jospa on eletty viimeajat vain toisillemme,ystävät häipyneet maailman tuuliin jo aiemmin.
Tai kuolleet.
Niin on se elämä vaikeaa.
Lapset asuu kaukana.
Niin mitäpä sitä sitten.
Itsesääliin tulee vaivuttua väkisinkin.
Musiikkia ei voi kuunnella ,pelkkää melankoliaa.

lahdenpoika
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Jäin leskeksi 1996 53 vuotiaana. Olihan se uusi tilanne elämässä kun jää yksin 30 avioliittovuoden jälkeen. Menee aikansa siihen, että edes tajuaa ja hyväksyy mitä on tapahtunut. Mutta aika kuluu ja elämässä tapahtuu kaikenlaista vuosien mittaan, ei se elämä saa omalta kohdalta siihen loppua. Mutta vieläkin vuosien jälkeen tulee niitä ikävän puuskia ja millaista olisi ollut vanheta yhdessä, se jäi kokematta. Aloittajalle, kyllä se elämä siitä lähtee sujumaan, on pakko.

Vierailija

Mitä sellainen pariskunta on elämänsä aikana tehnyt että muistot eivät kanna.
Onko kauniimpaa laulua kuin esimerkiksi Matin ja Tepon ..MINÄ RAKASTAN SINUA.
Monta kertaa sitä puolisoni kävi pyytämässä kun oltiin tanssimassa.
Eikä YÖ-yhtyeen Rakkaus on lumivalkoinen ole kovin melakooninen,sehän on rokkia.
Rakastan elämää.

Vierailija

Lainaus:

Mitä sellainen pariskunta on elämänsä aikana tehnyt että muistot eivät kanna.
Onko kauniimpaa laulua kuin esimerkiksi Matin ja Tepon ..MINÄ RAKASTAN SINUA.
Monta kertaa sitä puolisoni kävi pyytämässä kun oltiin tanssimassa.
Eikä YÖ-yhtyeen Rakkaus on lumivalkoinen ole kovin melakooninen,sehän on rokkia.
Rakastan elämää.

Kyllä ne muistot kantaa ,myöhemmin,nyt ei kärsi muistella mitään,pelkkää kyyneltulvaa,yhdessä on tehty monenmoista.Yöyhtyeen laulu tuo mieleeni nuoruuden,viattomuudenkin.

Vierailija

Tottakai suru on suuri kun menettää puolison kuoleman kautta, mutta suru voi olla vielä suurempi kun puolison menettää eron kautta. Kuolemalle ei voi mitään ja se on vain hyväksyttävä ja se on luonnollinen tapahtuma. Siinä tilanteessa on tukena sukulaiset,ystävät,työkaverit. Kun tapahtuu ero ilman omaa syytä olet yksin, kuka antaa tukea?
Minäkin sain kuulla: on se kiva ihminen vaikka se on eronnut. Ero vielä 80-luvulla ei ollut yleistä.
Ei kukaan anna tukea, ei tule lohdutuksia,ei kutsuja vierailuille, ei kukaan tule enää käymään, ei leskeneläkettä.
Olin alle neljäkymppien eron sattuessa ja arvaa montako joulua ja muuta juhlapyhää olen viettänyt yksin tämän 25 vuoden aikana. Kaksikymmentä vuotta oli "harrastus" tehdä päätyön ohella toista työtä, että sain maksettua asuntolainan ja kouluttaa lapseni.
Olen useamman eroon joutuneen kanssa keskustelleet tästä ja olemme todenneet, että puolison kuolema olisi ollut paljon helpompi tapahtuma kuin ero ja olen edelleen sitä mieltä vaikka olen menettänyt kuoleman kautta varhain isän (55v), pikkuveljen auto-onnettumuudessa (19v) ja isoveljen sydänkohtaukseen (45 v). Kaikki on niin suhteellista.

Vierailija

Sitä minäkin olen miettinyt että vaikeampi on tilanne jos jätetään.
Kuolema on kaikilla kyllä joskus edessä,se pitää vain hyväksyä.Mutta ero,varsinkin jos on se häviäjä että joutuu antamaan rakkaansa toisen syliin.Silloin on varmaan itsetunto kovilla,miksi minä en ollut se kelvollinen miksi toinen on parempi.

Vierailija

Lainaus:

Sitä minäkin olen miettinyt että vaikeampi on tilanne jos jätetään.
Kuolema on kaikilla kyllä joskus edessä,se pitää vain hyväksyä.Mutta ero,varsinkin jos on se häviäjä että joutuu antamaan rakkaansa toisen syliin.Silloin on varmaan itsetunto kovilla,miksi minä en ollut se kelvollinen miksi toinen on parempi.

Ymmärrän kyllä, että eronneillakin on vaikeaa, ja voi olla ihan tosi kamalaa, jos kumppani on jättänyt - mutta tässä keskustelussa pohditaan kuitenkin leskeksi jäämistä ja sen ongelmia, älkää siis eronneet kommentoiko tähän, kiitos!

Vierailija

Ero ja kuolema ovat niin eri asioita. Puolison kuoleman jälkeen käydään läpi erilainen tunne- ja toipumisprosessi kuin eron.

Vierailija

Lainaus:

Ero ja kuolema ovat niin eri asioita. Puolison kuoleman jälkeen käydään läpi erilainen tunne- ja toipumisprosessi kuin eron.

Ihmettelen kans et aina kun puhutaan puolison kuolemasta ja leskeksi jäämisestä, eronneet ovat heti tyrkyttämässä omia huoliaan samaan soppaan. Kuolema on lopullista ja lohdutonta. Ero on vaan ihmisten sopeutumisongelmista johtuva tilanne.

Vierailija

Eronnutta sanotaan "elävä leski". Mistähän sekin johtunee.
Jokainen suree tavallaan, kuolema on aina lopullinen, mutta niin on erotkin joskus.
Miksi pitää olla leski, ihmisiä on ympärillä joilla on myös surua, yksinäisyyttä ja ahdistusta, ihan hyvin voi jakaa heidän kanssaan surua, ei siihen tarvita toista leskeä, vaikka tietenkin vertaistuki olis ehkä parasta. toisaalta en tiedä, ettei käy niin että tekee leskeydestä "verhon" itsensä ympärille, tai marttyyrihunnun. Parasta olisi olla sellaisen ihmisen kanssa joka on selvinnyt surusta eteenpäin.

Vierailija

Jäin lekeksi nelisen kuukautta sitten. Yksinäinen ja turta olo ollut jo mieheni vaikean sairauden viimeisen puolen vuoden aikana, kun ei enää toiveita paranemisesta annettu. Pakko vaan ollut hyväksyä tämä fakta ja mennä jotenkin eteenpäin. Surun lisäksi tulevaisuus ahdistaa, myydäkö koti, muuttaako muualle jne.
Musiikki kyllä lohduttaa etenkin hengellinen ja klassinenkin tässä tilanteessa. Ei voi ajatellakaan jotain "säkkijärven polkkaa" tai muutakaan hömppää korvien kuunneltavaksi. Hyvää pääsiäisen aikaa!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat