Paasikiven aikaan, kun ensimmäistä kertaa yövyin kaverin kanssa teltassa (kuudensadan metrin päässä kotoa) meillä oli hyvin suunnitellut eväät. Puoli pussia makaroonia, tölkkiherneitä ja kotimaisen valmistajan "Sian- Ja Naudanlihaa" -säilykepurkki. Lisäksi tietysti teepussit ja kiven kovaa näkkäriä.
Se "Sian- Ja Naudanlihaa" oli herkku. Purkista avattiin linkkarilla molemmat pohjat ja sisältö työnnettiin ulos mukaan vartavasten otettuun voipaperiin. Aamuteellä leikattiin säilykkeestä ohuita viipaleita näkkäreille ja loppu lisättiin makaroonien ja herneiden joukkoon mustaan kattilaan lounasmössöksi. Orastavaa boheemielämää.
Viime syksynä löysin isojen poikien halpatavaratalosta tarjouksen: 5 purkkia Sian- Ja Naudanlihaa alle 2 euroa 400 gramman purkki. Nostalgiahuumassa ei tullut mietittyä, mihin tarkoitukseen - ei kun kiinni vaan ja purkit kassalle. Entisinä partiolaisina omat pojat veivät purkin per nenä, mutta puoliso ei kuunnellut vakuuttelujani tuotteen elintarvikekelpoisuudesta. Hän löysi tuoteselosteesta ruhon osia ja lisäaineita, jotka viittasivat roskaruokaan.
Joulun rääppiäisissä minä iskin takaisin. Jouluherkkujen jäljiltä pöytään oli katettu 32 euroa kilo maksanutta belgialaista maalaispateeta. Miniät vähän nyrpistelivät, kun väitin, ettei patee ollut hintansa väärtti, ei juuri "Sian- Ja Naudanlihaa" kummempaa. Avasin keittiössä viimeisen "herkkupurkkini". Poistin rasvat sisällyksen reunoilta ja asetin sen sopivan sävyiseen Kilta-kulhoon ja vein rääppiäispöytään. Naiset ne vain nyrpistelivät, kun me poikien kanssa pisteltiin virnistellen koko 400 grammaa tukevan punaviinin saattelemana. Ja oli siinä pihlajanmarjahyytelöäkin.
Makuasioista ei tietenkään kannata kiistellä. Avoimeksi jäi nitriittiongelma. Sian- Ja Naudanlihaa sisältää säilöbtäainetta, mutta niin sisältävät muutkin lihajalosteet. Belgialaistuotteen pakkauksessa ei ollut tuoteselostetta, vain hintalappu.
Olenko ymmärtänyt jonkin asian väärin, kun olen sitä mieltä, että Sian- Ja Naudanlihaa pärjäsi hyvin herrojen herkulle?
Näitä en enää muista, fikura liivit venyy ja paukkuu.
[IMG]http://i.imgur.com/DB1Jl6t.jpg[/IMG]
Sian- Ja Naudanlihaa en muistakaan. Me osettiin kesällä kyläkaupasta nötköttiä, mutta mössöt olivat hyvin saman tyylisiä. Ja kunnon näkkärit! Mihinkähän hävisi Ruutu-näkki. Partsikaleirillä kiellettiin yksittäisten ruutujen irroittelu (ja heittely kenttäruokapöydässä). Oi niitä aikoja!
Kun oikein mietin niin viimeiset säilykeliha purkit ostin juuri sieltä suomen suurimmasta kyläkaupasta.
Sinne Vesan kauppaan tehtiin niitä bussiretkiä aina kesäisin.Kyllä vieläkin säilykelihaa kaupoista löytyy,
ei taida olla ihan terveys-ystävällisin tuote kun vilkaisee niitä lisäaineita mitä purkki sisältää.
Noista retkieväistä palasi muistiin terästetty Vaarinkalja. Myytiinkö sitä 2 litran pullossa ja lautakorissa? Laitettiin sekaan puolikas pullahiiva, sokerin määrää en muista. Pari desiä varmaan. Muutaman päivän päästä soudettiin saareen nautiskelemaan. Seuraava sukupolvi kupli iloisesti Omppuviinistä.
Kyllä noita lihasäilykkeitä vielä saa kaupoista. Isännän herkkua on hirvenliha säilyke neljänviljan leivän päällä.
Itse voin kyllä olla ilmankin, mutta ei se pahaa ole.
Olen miettinyt pääni puhki erään espanjalaisen pataruoan nimeä. Äitini aikoinaan 60-luvulla toi reseptin Espanjasta. En muista edes kaikkia aineksia, mitä siihen laitetiin. Alkuperäisessä reseptissä oli ostereita sun muita ötököitä. Minä en niitä laittanut. Siinä oli juureksia ja vihanneksia ja oli todella hyvää. Mistähän saisin tietää ruoan nimen?
Et kai sentään paellaa jahtaa? Muistelussasi on sen aineksia, vaikka en ihan pataruokana sitä pidäkään.
Muistaako kukaan Suomi-makkaraa. Se oli lenkkiä, joka ei värissyt sinisenä ohuuttaan. Saako sitä vielä jostain? Toinen jota etsiskelen on hevosenlihaa sisältävä tujti Kyrön makkara. Nitriitillä terästettyjä ovat molemmat.
Meillä lähikaupassa on ainakin suomi-makkaraa, se käy moneen ruokaan ja tuoreena sellaisenaan Hyvää ! Pitkää irtokiekuraa...
- Kyrönmakkaran myös muistan. Joskus kun isä kävi asioillaan kaupungissa, niin toi sitä ja meille kakkaroille omenoita.
zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
Googlettamalla löytyi:
Hakala Suomimakkara 500g
Hakalan Lihavalmisteet Oy
Ainekset: Naudanliha, sianliha, kamara, vesi, perunajauho, naudan- ja sian sydän/munuainen,
suola (1,8%), glukoosi, mausteet (mm. mauste- ja valkopippuri, korianteri, kurkuma, inkivääri),
stabilointiaine (E450), hapettumisen estoaine (E300), säilöntäaine (E250)-
Lihapitoisuus 48%. Liha ja lihaan verrattavat valmistusaineet yhteensä 65%.
Säilytys alle +6°C. Ravintoarvo/100g: Energiaa 806kJ/188kcal, Proteiinia 10,8g, hiilihydraattia 9,8g,
rasvaa 12g. Laktoositon, gluteiiniton.
Alkuperämaa: Suomi
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Tykkään ja käytän muutenkin sisäelimiä ruuanlaitossa.
Saan metsästäviltä kavereilta maksaa ja muitakin.
Keitän ja teen vaikka "puttinkia" !
Lisä aineitahan on valmis ruuissa ja säilykkeissä siitä ei pääse mihinkään
ja minulle jäi mieleen kouluajoilta maininta ,että lihaliemikuutiot sisältävät runsaasti lisäaineita
ja sen vuoksi niiden käyttöä on hyvä rajoittaa.
21:39
Kiitoksia sinulle vastauksestasi. Kävin googlettamassa ja saattaa hyvinkin olla paellaa. Siinä oli kanaa, riisiä ja paprikaa, papuja jne. Hyvää ruokaa oli. Ei tullut paella mieleen, kun jokin muu nimi oli mielessä.
Hauskaa, että pääsit jäljille. Tässä yksi rehevä resepti:
http://www.olivialehti.fi/jenseninkiusaus/2010/10/perjantairesepti-55-al...
hakala valmistaa savu-suomi makkaraa. Ainakin täällä riihimäellä saa prismasta, k-marketista...
Meillä ja lihaliemikuutiot pannassa,taas jääneet jääkaappiin vanhenemaan,parasta ennen päivämäärät jo menneet.Ostin niitä korvasienikastikkeentekoa varten.
Kyrönmakkaran muistan lapsuudesta,sen mahtavan muodon ennenkaikkea.
Suomimakkaraa en kyllä muista,ehkä olen syönyt,nyt en voisi ruokarajoitteen takia sitäkään,sisäelimet pannassa.
Maksapihvit maistuisi kyllä samoin lapsuuden herkkuni veriletut,joita meillä sianteurastuspäivänä lähinnä sai.Sellaiset mustat ohueksi paistetut letut kera puolukkahillon.Einesletut ei ole kyllä koskaan maistuneet eikä muutkaan veripaltut.
Tämän ketjun aloittajana iloitsen siitä, että ronskin ruoan ystäviä löytyy: pienten lihajalostajien perinteisiä makkaroita, sisäelimiä, savupotkalla höystetty jernekeitto ja tietenkin kotimainen säiykeliha. Viime viikolla ostin pitkästä aikaa monen inhoaman naudan kielen. Keitin sen kolmen, nelinkerroin maustettuna keittokirjan ohjeeseen verrattuna. Nyljin ja jäähdytin keitinliemessä. Ravintolakokin rohkaisemana pistin ensi kertaa keitettyä kieltä parina palana pakkaseen. Loput siivutin ohuiksi leikkeleviipaleiksi, jotka katosivat ensimmäisella aamiaisella.
Viipaloidut munuaiset ovat upea ruoka sipulivoin alla 250 asteisessa uunissa 15 minuttia paahdettuina ja tilkassa madeiraa känneltyinä. Tarjoiluun mukaan höyrytettyjä pienen pieniä porkkanakuutioita. Mutta kuka osaisi neuvoa, mitä muutaman päivän säilyvää kokonaisesta maksasta voisi tehdä, kun ensimmäisen päivän pihvit on paistettu. Pateet ja maksalaatikko ovat herkkuja, mutta moneen kertaan koluttuja.
muistaako kukaan kievarimakkaran sai hakaniemen hallista se olii okeeta makkaraa
Bouillabaisse?