klo 8:25 | 18.3.2014
Lyhyilläkin reissuilla olen ihmetellyt, harvinaista tuttuuden tunnetta,
minkä kokee tuntemattoman kanssa. Uudella matkakaverilla ei ole väliä, onko mies tai nainen.
Jutellaan paljon ja tarinat jatkuu.
Sitten saatan sanoa, että ovatko juuresi Karjalasta? Oma äitini on syntyisin Impilahdelta,
Laatokankarjalasta.
Hyvin usein saan vastauksen:" Niin minullakin."
Mahottoman mukavoo kevättä siule ketturepolaine. A sielthä miekii oon rajan takkaa.
Juureni eivät ole ihan niin kaukaa idästä kuin sinun. Isäni oli kotoisin karjalankannakselta. Minä en ole löytänyt paikkaa jota voisin lämpimästi sanoa kodiksi.
Hyvää jatkoa sinulle, kirjoittele. toivoo tyttö karjalasta.
Ihanat sanat. Kieli. Murre.
Niillä saa toiselle
hyvää mieltä.
Koti, pesä on lähempänä kuin luuletkaan.
Mukavia kevään tuulia
Keväistä auringon kimaltelua ketturepolainen.
Kyllä se on niin kotoista,kun voi vennon vieraitten kanssa jutella kun sukulaisten kesken konsanaan,kun tapaa karjalaisen.Onkohan se jotain hengenheimolaisuutta vai mitä lie.Puheen aiheita riittää ja kaskunkerrontaa,kun karjalaiset tapaa toisensa.Kaikki ovat kuin suurta perhettä,eikä tartte itseään tuntea yksinäiseksi yhteisissä tapahtumissa.
Olen tavannut karjalaista sukujuuria olevia tuntemattomia ja jotenkin vain heti heidät tunnistaa.Sukujuureni ovat Laatokan Karjalasta.Aurinkoista kevättä siulle.
Samoin itsellesi.
Varmaan voi olla vastaavaa hengenheimolaisuutta savolaisten
ja vaikka pohjalaisten välillä. Mutta karjalaiset tarinoivat.
Aamuisinkin jo ihanaa valoa.
Hei!
Poikafrendini isä on syntyisin Jaakkimasta. Olemme suunnitelleet matkaa Karjalaan molemmat jo ennenkuin tavattiin. Nyt kysynkin onko kenelläkään tiedossa ns kotiseutumatkoja rajan taa. Muutama vuosi sitten täältäkinpäin sellainen tehtiin. Vaan ei silloin ollut ajankohtainen. Mielenkiinnolla jään odottamaan, jos jotain tietoa saisin.
Katselepa tästä, ole hyvä!
http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=2573
http://www.karjalanliitto.fi/