Leskeä ei kukaan ymmärrä

Vierailija

Hei, miksi on niin kovin vaikeaa ymmärtää ihmistä, joka on jäänyt leskeksi? Miksi lesken pitäisi jo muutaman kuukauden päästä "päästä yli" tuon suruvaiheensa?
Itse olen sitä mieltä, että mikään muu maailmassa, paitsi toki oman lapsen menettäminen, ei ole yhtä karmeaa ja rankkaa kuin leskeys.
MIKSI tätä ei ymmärretä???

Sivut

Kommentit (58)

Vierailija

Minulla on aivan toisenlaisia kokemuksia.
Leskestä pidetään huolta, muistetaan yksinäisyyttään, eikä kukaan vaadi yhtään mitään, vaan kuunnellaan ja myötäeletään.

Vierailija

Kyllä leskiä paapotaan, mutta kuka ymmärtää eronnutta ja lasten kanssa yksin jäänyttä naista. Ei kukaan. Ero on kuitenkin tasan yhtä rankkaa kuin leskeytyminen, ehkä jopa rankemapaa.
Leski voi avoimesti surra ja kaikki ovat tukemassa jne., mutta voiko eronnut - ei, monet ajattelevat jopa syylliseksi eroon, kevytkenkäiseksi jne ja se tuska ei lopu koskaan niin kauan kuin on isättömyydestä oireilevia ja kärsiviä lapsia ja lapsilta isän tekemiset eivät unohdu koko elinaikana, eli eronnut ei koskaa pääse eroon entisestä miehestään. leski voi tehdä surutyön loppuun ja jatkaa elämäänsä.
Ja siten leskeneläkkeet ym. yhteiskunnan tuet, joita vaille eronnut aina jää.

Vierailija

Lainaus:

Kyllä leskiä paapotaan, mutta kuka ymmärtää eronnutta ja lasten kanssa yksin jäänyttä naista. Ei kukaan. Ero on kuitenkin tasan yhtä rankkaa kuin leskeytyminen, ehkä jopa rankemapaa.
Leski voi avoimesti surra ja kaikki ovat tukemassa jne., mutta voiko eronnut - ei, monet ajattelevat jopa syylliseksi eroon, kevytkenkäiseksi jne ja se tuska ei lopu koskaan niin kauan kuin on isättömyydestä oireilevia ja kärsiviä lapsia ja lapsilta isän tekemiset eivät unohdu koko elinaikana, eli eronnut ei koskaa pääse eroon entisestä miehestään. leski voi tehdä surutyön loppuun ja jatkaa elämäänsä.
Ja siten leskeneläkkeet ym. yhteiskunnan tuet, joita vaille eronnut aina jää.

Voi höpö, höpö. Elatusmaksut ovat olemassa. Isättömyydestä ne leskenkin lapset oireilevat. Eronneiden lapsilla on kuitenkin olemassa molemmat vanhemmat.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Kyllä leskiä paapotaan, mutta kuka ymmärtää eronnutta ja lasten kanssa yksin jäänyttä naista. Ei kukaan. Ero on kuitenkin tasan yhtä rankkaa kuin leskeytyminen, ehkä jopa rankemapaa.
Leski voi avoimesti surra ja kaikki ovat tukemassa jne., mutta voiko eronnut - ei, monet ajattelevat jopa syylliseksi eroon, kevytkenkäiseksi jne ja se tuska ei lopu koskaan niin kauan kuin on isättömyydestä oireilevia ja kärsiviä lapsia ja lapsilta isän tekemiset eivät unohdu koko elinaikana, eli eronnut ei koskaa pääse eroon entisestä miehestään. leski voi tehdä surutyön loppuun ja jatkaa elämäänsä.
Ja siten leskeneläkkeet ym. yhteiskunnan tuet, joita vaille eronnut aina jää.

Voi höpö, höpö. Elatusmaksut ovat olemassa. Isättömyydestä ne leskenkin lapset oireilevat. Eronneiden lapsilla on kuitenkin olemassa molemmat vanhemmat.


Hyvät lapsilisät, asumistuet, tukia on vaikka kuinka paljon, ei kukaan ihminen joudu "hunnigolle" muuta kuin ihan itse tekemästä syystään. Pitäisi ihmisen omata harkintakykyä hiukkasen enemmän, että ei kenen tahansa kanssa aleta lapsia rustaamaan vaan sentähden, että tekotapa on niin mukavaa. Harkintaa! Ei olisi niin paljon kärsiviä ja onnettomia lapsia.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Kyllä leskiä paapotaan, mutta kuka ymmärtää eronnutta ja lasten kanssa yksin jäänyttä naista. Ei kukaan. Ero on kuitenkin tasan yhtä rankkaa kuin leskeytyminen, ehkä jopa rankemapaa.
Leski voi avoimesti surra ja kaikki ovat tukemassa jne., mutta voiko eronnut - ei, monet ajattelevat jopa syylliseksi eroon, kevytkenkäiseksi jne ja se tuska ei lopu koskaan niin kauan kuin on isättömyydestä oireilevia ja kärsiviä lapsia ja lapsilta isän tekemiset eivät unohdu koko elinaikana, eli eronnut ei koskaa pääse eroon entisestä miehestään. leski voi tehdä surutyön loppuun ja jatkaa elämäänsä.
Ja siten leskeneläkkeet ym. yhteiskunnan tuet, joita vaille eronnut aina jää.

Voi höpö, höpö. Elatusmaksut ovat olemassa. Isättömyydestä ne leskenkin lapset oireilevat. Eronneiden lapsilla on kuitenkin olemassa molemmat vanhemmat.


Hyvät lapsilisät, asumistuet, tukia on vaikka kuinka paljon, ei kukaan ihminen joudu "hunnigolle" muuta kuin ihan itse tekemästä syystään. Pitäisi ihmisen omata harkintakykyä hiukkasen enemmän, että ei kenen tahansa kanssa aleta lapsia rustaamaan vaan sentähden, että tekotapa on niin mukavaa. Harkintaa! Ei olisi niin paljon kärsiviä ja onnettomia lapsia.

No mutta ! Itse olen leski ja kyllä meitä paapotaan, mutta eronneen kohdalla vaietaan ja katsotaan vain, kuinka hän selviytyy/mitä oikein puuhastelee. Tuosta höpö, höpö-kirjoituksesta ilmeni selkeästi, kuinka ala-arvoisesti voidaan eronneesta ajatella. Onneksi kaikki eivät ajattele näin.

Vierailija

Ei kaikkia leskiä paapota, sanotaan että nythän sinulla on helppoa kun ei ole miestä passattavana. Pahinta on kun oma sukukaan ei välitä. Ei ole tullut myötätuntoa mistään.

Vierailija

Lainaus:

Ei kaikkia leskiä paapota, sanotaan että nythän sinulla on helppoa kun ei ole miestä passattavana. Pahinta on kun oma sukukaan ei välitä. Ei ole tullut myötätuntoa mistään.

Ettekö ymmärrä että leskeys on luonnollista?
Jompikumpi kuolee ensin, ei se tule yllättäen puun takaa.
Vai oletteko ripustautujia ja sellaisia joilla ei ole ollut koskaan omaa elämää, ei harrasteita.
Mieskö määrää mitä vaimo tekee? Se ei ole oikeata elämää.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Ei kaikkia leskiä paapota, sanotaan että nythän sinulla on helppoa kun ei ole miestä passattavana. Pahinta on kun oma sukukaan ei välitä. Ei ole tullut myötätuntoa mistään.

Ettekö ymmärrä että leskeys on luonnollista?
Jompikumpi kuolee ensin, ei se tule yllättäen puun takaa.
Vai oletteko ripustautujia ja sellaisia joilla ei ole ollut koskaan omaa elämää, ei harrasteita.
Mieskö määrää mitä vaimo tekee? Se ei ole oikeata elämää.

Minä katsoin läheltä tuonlaista leskeyttä. Mies oli järjestänyt ja tehnyt kaiken. Kuolemansa jälkeen selvisi, että leski ei osannut edes käydä pankissa ei maksaa laskuja, kaikki "langat" oli ollut miehen käsissä. Osasi vaimo laittaa ruokaa, että olivat lopulta todella lihavia. Onneksi löytyi omaisia jotka auttoivat, takivät nuo jokapäiväiset maksuasiat ja pankin käytön hänelle tutuiksi, kuljetuksia myöten ja lopulta oppi itsekin jotakin, mitä ei halunnut sen hoiti perheellinen poika.
Minusta ei koskaan toiselle saisi antaa tuollaista valtaa. Kummankin täytyy tietää missä yhteiselämässä mennään ja hoitaa asiat yhteistuumin.

Vierailija

Tässä ketjussa esitetyt tapaukset ovat kaikki yksittäisiä tapauksia. Niistä ei voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä puoleen eikä toiseen. Kaikki avioliitot ovat erilaisia, ihmiset myös. Surun tai murheen määrää ei voi mitata. Jäin leskeksi nuorena, oli kaksi alaikäistä lasta, en kokenut saaneeni mitään erityiskohtelua tai apua mistään. Kukkia tuli ensin paljon ja adresseja, mutta hautajaisten jälkeen kaikki hiljeni ja oli enemmänkin sellainen olo, että ihmiset vältteli, ehkä siksi, etteivät tienneet mitä olisi pitänyt puhua kanssani.

Vierailija

Olen tuo klo 7.57 kirjoittaja. Meillä oli niinpäin asioiden hoito että minä hoidin laskut, opin hoitamaan vuosien aikaan asiat ja itseni, en ollut riippuvainen miehestä, mutta kodista pidin kiinni.

Vierailija

Koen, että me suomalaiset, härmäläiset olemme kovin tunneköyhiä, tai emme halua ja uskalla näyttää välittämistä edes kotoa pois jo lähteneille lapsille. Että emme vain häiritse elämäänsä. Näin ainakin minulla. Tunnenkin yksin elämisen taakkana, mutta jokaiseen päivään kuitenkin herään positiivisella ja iloisella mielellä. Olenhan itse valinnut osani ja elämä on lahja jota tulee vaalia.

Vierailija

Tuttavani totesi, kun hänen miehensä muutti toisen naisen luokse asumaan,jättäen vaimonsa ja kolme pientä lastaan
keskenään pärjäilemään:Tämä ero on pahempi kuin kuolema. Jäi siis elävän leskeksi.
Oli vähän aiemmin saattanut isänsä hautaan.

Vierailija

Kyllä se leskeys tuli "puun takaa".Ensin oli suru kun mies sairasti ja toinen suru kun hän kuoli.
Vaikka sen tietää että tiet eroaa,toinen ilmeisesti kuolee ensin,mutta rankkaa on elämä ollut.
Tasavertaisia olimme,kumpikaan ei alistanut toistaan.
Ei tule lesken eläkettä ja miehen suku onhylännyt-eivät käy kylässä ,hyvin harvoin joku soittaa.
Siitä olen kiitollinen että olimme yhdessä niin kauan kun kuolema meidät erotti.
Yksi leski

Vierailija

Leskeydyttyäni(huh olipa vaikea) olen ihmetellyt olenko muuttunut näkymättömäksi.No empä kyllä kaikkien tuttujen kanssa jaksaisikaan,että oikeastaan hyvä niin.Kohtalotovereilta sentään saa myötätuntoa ym.

Vierailija

Jokaisen oma asia "miten on puolisonsa valinnut", kunnia kaikille leskille kun ovat pysyneet yhdessä rakkaansa kanssa. Suru on kuitenkin aina olemassa, ja lopullista. Mutta onneksi ihanat muistot elää.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat