klo 16:56 | 11.4.2014
Ihmettelen tässä vaan tuota kummaa juttua, kun nykyään ei mistään ystävänhaku-palstoilta saatikka mistään muualtakaan löydä tavallista, hellää, rehtiä ja kilttiä ihmistä, varsinkaan miestä.
Onko kaikilla vaan mielessä se "pimppeli" ja "pimppi", kun se on ensimmäisenä vaatimuksena ja/tai toiveissa, jos haetaan ystävää?
Toki se on tärkeä osa seurustelua ja suhdetta, mutta ei pitäisi ihan ykkösenä olla mielessä, niin että kaikki muu unohdetaan.
Minä ja mieheni olimme uskossa, ja minulle tuo edelleen merkitsee sivistystä ihmisessä. Eli ensin tutustutaan muulla tavoin, sitten vasta sen seksuaalisuuden kautta. Olenko ihan "seniili", kun ajattelen näin...???
Et ole seniili, meitä on vaikka kuinka paljon joille ystävyys ja kaveruus sekä luottamus toiseen on ensimmäinen asia sitten vasta muu. Toki pitää olla "tiettyä" kipinää välillä, muuten ei löydy tarpeeksi kiinnostusta alkaa suhteeseen. ja leikkiä, huumoria ja ei liian tiukkaa ja kaavoihin kangistunutta olemista. Tsemmpiä sinulle!
Kiitti, kiitti! ;)
Ei henkisyys ja tavallisuus, rehtiys y.m. yksistään uskovaisuudesta riipu. Voi yliseksuaalisuutta löytyä mistä tahansa ihmisryhmästä. Nykyisin sitä on löytynyt ehkä vähän liikaakin uskovaisiksi itseään sanovien ihmisten joukosta ja vielä alaikäisiin kohdistuneena.
Se vain on niin, että me täällä alamme olla ikäihmisiä ja näissä ikäluokissa miehet alkavat olla aika pahasti vähemmistönä. Papparaisia ei taida surffailu kauheasti kiinnostaa ja harrastusryhmiin osallistuminenkin on aika laimeaa varsinkin niillä miehillä, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta yksin.