Koska alkuperäisen Sienihullun päiväkirjan keskustelualue on lukittu niin avataanpa sitten uusi.

Tässä se on, tämän vuoden ensimmäinen korvasieni.Hiekkakasan vieressä, tiiviisti kiven kylkeen liimautuneena se yritti välttää sienihullun haukankatseen. Vaikka on ollut näin kylmää ja kuivaa niin huhu kertoo jotta tämä kevät olisi ennätyksellinen huhtasieni kevät, itse en ole löytänyt vielä niin ensimmäistäkään. Saa nähdä millainen vuosi se korvasienirintamalla onkaan.

Mitenkäs onkaan La mer, huhu kertoo myös jotta Nurmijärvellä olisi kerätty korviksia koritolkulla, etkö sinä asu niillä seuduilla vai muistanko vallan väärin..

Sivut

Kommentit (35)

On tuo MökinMuori tempramenttinen. Ykskaks pistää passikuvani  näytille  ei korjaa vaikka myssynreuhka on tippumassa.

Sienet on kelpo kamaa. Eräät helppoja toiset työläämpiä  pistää herkuttelukuntoon.  Sienisalaatit eri versioina on oma mieltymykseni.  Sitä kun sivaltaa pari senttiä voileivän päälle niin unohtaa jopa lukemisen.  

En ole pohtinut terveysvaikutelmia, herkku herkkuna, sillä sipuli.  Sitäkin voi sekaan silputa.

Odotellaas rauhassa millainen naama sieltä myssynreuhkan alta paljastuu... vitsi, vitsi...

Paljon on sienikirjoja julkaistu ja tänä keväänä ilmestyy ainakin yksi uusi, Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan sienikirja Sieniä ja ihmisiä. Siinä intohimoisten sieniihmisten kautta tutustutaan sieniin ja sieniresepteihin. Ehdottomasti saatava kirjahyllyyn.

Tiesittekö muuten että Saimi Hoyer on Metsähallituksen Kansallispuistokummi? En ole aikaisemmin tuollaisesta arvonimestä kuullut. On niitä varmasti pöllömpiäkin arvonimiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirja on hyvä lisä.  Alkuunsa tuli puolet jätettyä metsään kun  oli varoteltu että myrkyllisiä. Sitten otettiin  lunttilappua völiin  ja taas löytyi.  Mutta ei ollut riittävän kattava.  Oudoille  piti varattu oma kori jotka joutuivat kotona syyniin  kirjaa tutkimalla.

Jos löytyy pieni sirokokoinen , kovakantinen ja selkeästi kuvattu niin kiini kuin sika limppuun.

Olisvat  sitte lukinneet nuo jumalan etsintä  ja murteet.  Mikä niissä kiehtoo.  Puutarha on tärkeämpi minusta kuin hakea Jumalaa nettipalstoilla.

Taitaapi se tämä sienihullun päiväkirja kuivua kasaan kuten muorin sienisaaliskin tänä vuonna.

Sieniseuran facebook sivuilta luin jotta Evolla joku oli kerännyt kanttarelleja ämpäritolkulla. Kun toinen vielä kirjoitti löytäneensä meidänkin paikkakunnalta kanttarellisoossin ainekset niin minulle tuli kiire metsään tarkistamaan tilanne.

Tyhjän saa pyytämättäkin, ainoastaan lämpöhalvaus oli saatavilla. Metsä oli rutikuiva, yksi ainoa harmaahapero pönötti sammalikossa. Eivät enää rankkasateetkaan taida pelastaa sienirihmastoa. Onneksi viimevuotisia kuivattuja sieniä on vielä jemikassa hyllyn perällä.

Kotiin tultua kävin kasvimaalla ja sieltä löytyi tälläisiä valkoisia sieniä, en kuitenkaan taida niistä kastiketta tehdä.....

Elä luovuta Mökin muori.....jospa niitä sieniä kuitenkin...ainakin torilla.

On niin mahtavat helteet, ettei kyllä uskalla edes haaveilla sienimettään menosta.Harmillinen juttu, metsällä on mieltä rauhoittava ja hoitava vaikutus

Tässä yksi sienihullu, lapseni sanoivat pieninä, että meidän äiti on ihan metsähullu. Arvonimeksi sen tunsin.

Keräsin heinäkuun puolella kantarelleja n. 15 litraa, viimeiset viime torstaina, kun oli vähän vettä rivauttanut. Nyt niitä ei nouse. Metsät ovat ihan rutikuivat. Viikon, parin sateet muuttaisivat tilanteen paremmaksi ihan varmasti, tosin viiveellä, ei ihan heti. Tosin pakastimessa on monta litraa talven varalle tuota metsän kultaa. Nauratti, kun pieni mies täällä ollessaan söi kantarellikastiketta ruokalusikalla. - Jäikö, mummo tätä vielä, hän kysyi lautasen tyhjennettyään. Jäihän sitä pieneen suuhun vielä runsaasti.

Pari hyvää mustikkametsää tiedän, vähän metsähulluuttani hoitavat marikotkin.

Sienihullun silmää hivelee Sarmuusan sienisaalis, onnittelut siitä.

Sieni ja marjahulluudet liittyvät tiiviisti metsähulluuteen joka kohdallani alkoi jo peräti vaippaiässä. Itselläni ei luonnollisestikaan ole asiasta muistikuvaa mutta minulle on kerrottu että puolivuotiaana minut on kannettu pärekorissa marjastajien mukana metsään missä olin uinaillut tyytyväisenä.

Mummo opetti kunnioittamaan metsää. Hän sanoi ettei metsässä saanut huutaa, metsänväkeä ei saanut häiritä meluamalla, siksi en vielä tänäpäivänäkään laula metsässä. Liikun mielelläni metsässä yksinäni, omien ajatusteni kanssa, hyvin usein myös myllertävälle mielelle löytyy sieltä rauha.

Metsänomistajana olen surkea, rahankaan vuoksi en puita raaskisi kaataa enkä metsää harventaa, niinpä minulla on kohta lähes yli-ikäistä metsää.

Täällä sataa, sienihullun toivo viriää....

Tyttärenpoika on tulossa viikonlopuksi, lähden tästä väsäämään hänelle tattipiirakkaa kuivatuista sienistä ja kesäkurpitsasta.

Tässä tämän vuoden ensimmäinen, kuvassa myös aivan neves sieniveitseni. Ei vielä ainoatakaan tattia näkynyt mutta tästä se alkaa.

Tänään syödään jauhelihapihvejä, oman maan perunoita, raikasta salaattia sekä kanttarellikastiketta.

Tätä sieniveistä en ole vielä tänä kesänä käyttänyt.

Ajellessamme mökkitietä,huomasin tienvarsilla männyn punikki-ja voitatteja.Nykyisin en niitä enää keräile.

Palatessa maalta poikkesimme lähimarkettiin ja törmäsin siellä intohimoiseen kalastajaa,marjastajaan ja sienestäjään.Hän opasti meille kanttarellipaikan sanoen siellä olleen viime syksynä niitä aivan ´mattona´.Täytyy tarkistaa ensi viikolla.

Puolukkaa on samaseen paikkaan hyvin paljon tulossa.

samettiruusu

Tätä sieniveistä en ole vielä tänä kesänä käyttänyt.

Ajellessamme mökkitietä,huomasin tienvarsilla männyn punikki-ja voitatteja.Nykyisin en niitä enää keräile.

Palatessa maalta poikkesimme lähimarkettiin ja törmäsin siellä intohimoiseen kalastajaa,marjastajaan ja sienestäjään.Hän opasti meille kanttarellipaikan sanoen siellä olleen viime syksynä niitä aivan ´mattona´.Täytyy tarkistaa ensi viikolla.

Puolukkaa on samaseen paikkaan hyvin paljon tulossa.

Tälläinen alkaa olla jo sienestäjän toiveunta, minulla oli vaikeuksia kantaa saalis kotiin.Rouskutkin ovat nousemassa ja ensi viikoksi on  luvattu kaunista ja lämmintä sienestys-säätä. Siinä tulee sienikuivuri olemaan kovilla.

Eikö täällä ole sienestäjiä kun melkein yksin saan ketjua täyttää? Vai sienestättekö vain Marketin herkkusienihyllyssä?

Ihana sienisaalis!

Kävisin kyllä mielelläni sienestämässä,mutta kun tuota ikää on jo tullut reilusti eikä ihan lähellä ole metsää ei ole omaa autoa ,eikä edes polkupyörää niin sieniretki on vain haave.

Noita kaikkia sieniä olen syönyt ja kerännyt koko ikäni.Etenkin mustat torvisienet voissa paistettuna olivat kuin karkkeja.Ja ovat tietenkin edelleen mutta kerääminen on muisto vain.

Mutta hienoa Mökin muori ettäjaksat kerätä ja touhuta sienien kanssa.

Sienirikasta jatkoa lukijoille toivottaa isomummo

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat