MINUN OLIVAT LINNUT

Vierailija

MINUN OLIVAT LINNUT
 
Soita minulle Helena.
 
Yksinäisyys. Hiljaisuus. Le silence de la mer.
The sound of silence. Minun elämäni on
John Cagen sävellys 4*33, sillä erolla vain, että
sävellys ei kestä neljää minuuttia ja kolmea-
kymmentäkolmea sekuntia vaan koko elämän.
Elämänmittainen tauko, hiljaisuus. Ja täällä he
ovat kaikki, Berliinin Filharmonikot, Duke Ellingtonin
jazzorkesteri, gregoriaanimunkkien kuoro, kaikki
esittämässä John Cagen hiljaisuutta.
Vain sinä voit katkaista sen, vain sinä puhelin, siis soi,
soi, soi, soi, soi, soi,
 
Soita minulle Helena.
 
Popliinitakkinen mies. Omituinen, kaljupäinen,
popliinitakkinen mies. Mies ja appelsiinitee ja keksi.
Mies, jolla on popliinitakki päällä keväällä,
popliinitakki päällä kesällä, popliinitakki päällä
syksyllä, popliinitakki päällä talvella. Hiljainen, outo
mies, ornitologi, lintujen mies, mies, jota linnut
rakastavat, mies, jota linnut vihaavat.
 
Aamutoimet. Kuinka vihaankaan aamutoimia.
Olen flegmaatikko, korvat punaisina kuuntelemassa
äänettömyyttä. Vihdoin saan kammettua itseni
keittiön pöydän ääreen, puurokupin luo.
Linnut, keittiön ikkunasta pihan linnut. Nuorena
rakastin lintuja, mutta nyt....Hitchcockin linnut.
Ne ovat hyökänneet taloni kimppuun, nokkivat.
- Huonosti sinun käy, kun meistä aika jättää,
oli veljeni sanonut. Piru tulee ja sinut nokkii.
Piru tulee ja ottaa omansa, piru tulee ja nokkii.
Ja kuinka ahnaasti linnut nyt nakersivat
hauraan taloni hauraita seiniä.
 
Yksinäisyys. Polttava, tappava yksinäisyys.
Yksinäisyys tulee kuin höyryjyrä, yksinäisyys tulee
kuin asfaltintekokone, viidestoista yö saapuu lailla
pommikonelaivueen. Yksinäisyyden lintujen nokat,
valmiina nokkimaan minulta silmät, kasvot, sielun,
sydämen, valmiina tuhoamaan hauraan sieluni hauraat
seinät. Daphne du Maurierin Linnut. Yksinäisyys ei tunne
armoa, kukaan ei tule, kukaan ei soita, kukaan ei huomaa,
kun popliinitakkinen mies itkee ja toivoo.
 
Soita minulle Helena.
 
Osaisin minä jutella, kyllä minun kanssani kannattaisi
puhua. Kyllä kai minä jostain osaisin jutella. Säästä.
Tulisipa kaukainen tuntematon pikkuserkku, paitsi
ettei sellaista ole, tulisipa taulukauppias, saattaisinpa
vaikka ostaa merimaiseman. Tulisipa edes Jehovan todistaja,
mormoni, hyväntekeväisyyskerääjä, vesimittarinlukija.
Minä tulen hulluksi. Hitchcockin linnut nokkivat, nokkivat
aggressiivisesti. Hetki vain, niin ahnas nokka jo näkyy.
Herra armahda, rukoilen. Tulisi nyt edes joku.
Hei, keitetään teet ja jutellaan.
 
Armoton maailma. Ja tämä hiljaisuus. John Cagen sävellys.
Gabriel Garcia Marquesin Sadan vuoden yksinäisyys.
Maailma jatkaa menoaan. Mitä yhdestä hullusta miehestä.
Mitä siitä että korvat puutuvat hiljaisuudesta. Edes pölyhiukkanen
ei putoa lattialle. Ja jossain nauraa viisihenkinen lapsiperhe.
Nauraa ja leikkii. Ja minun ovat vain linnut. Hänen olivat linnut.
On vain hetken kysymys, kun linnut musertavat seinät ja tulevat.
Piru tulee ja nokkii. Niinkö siinä käy. Kuuntelen musiikkia.
Tsaikovskin Vain yksinäinen sydän. Paitsi että stereoni rikki.
Jeesus sanoo: Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä
maailman loppuun saakka.
 
Purskahdan itkuun. Taas yksi pitkä tunti mennyt. Kuinka monta
tuntia vielä iltaan. Ja lintujen rytmikäs nakerrus. Hitchcockin linnut.
Aggressiiviset linnut valmiina tuhoamaan popliinitakkisen miehen
yksinäisyyteen. Se oli yksin ja tuli hulluksi. Mitäpä siitä
Ei askelien ääniä. Pas du tout. Kuinka elämä tekee nöyräksi.
Nuorena sitä purskuaa intoa ja sitten tulee tämmöinenkin päivä.
Tunnit kuluvat. Istun vain.  Berliinin Filharmonikot soittavat
miljoonan desibelin voimakkuudella John Cagen sävellystä.
Outo popliinitakkinen mies, ornitologi, mies, jota linnut rakastavat,
mies, jota linnut vihaavat. Ilta saapuu. Vihdoin ilta armahtaa.
Linnut eivät vielä tänään saaneet tuhottua haurasta sieluani.
Nukkumaan mennessä katson vielä kerran, ties tuhannenko kerran
puhelinta. Soi, soi, soi, soi, soi, soi,
 
Soita minulle Helena.
 
Hassua. Jotenkin käsittämättömällä tavalla minusta tuntuu aina
näin illalla sängyssä, että vielä joskus, joskus jonakin päivänä
ennen kuolemaa - avant mourir - jonakin päivänä ennen kuolemaa
se ihme tapahtuu minulle, johon antaa viitteen Aino Räsäsen seuraavan
romaanin nimi:
 
Ja Helena soittaa.

 

kirjoittaja Jouko Pelkonen
 
 

 

 

 

© 2014 Microsoft
Käyttöehdot
Tietosuojatiedot ja evästeet
Kehittäjät
suomi

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat