Viime sunnuntaisen kulttuuripläjäyksen sain Kirkkonummelta.

Eliel Saarisen kansallisromanttisessa ateljeekodissa oli bussillinen englantilaisia eläkeläisiä joten heidän vanavedessään saimme ilmaisen englanniksi opastetun kierroksen. Minusta Hvitträsk on viehättävä, sen tummat oleskelunurkat massiivisine takkoineen ovat kuin pieniä, turvallisia pesiä.

Kommentit (18)

Tieto ortodoksisen munkkiluostarin Pokrovan avoimien ovien päivästä oli mennyt perille sillä vierailijoita oli paikalla runsaasti.Luostarin kirkko on ulospäin ehkä hieman karu mutta sisällä kimalsi kulta, värit hehkuivat ikoneissa ja suitsukkeet tuoksuivat. Kirkon alttaria ei saanut valitettavasti kuvata.

Päätalossa on kaunis ja tunnelmallinen ruokasali jota on mahdollista vuokrata myöskin ryhmille. Puutarhan tuotteita oli myytävänä hilloista mehuihin, samoin erilaisia piiraita ja pasteijoita seka parasta koskaan syömääni borssikeittoa. Pienessä myymälässä oli myytävänä siemeniä luostarin puutarhan kukista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarvaspäässä oli meneillään näyttely Berliini, maalausten historialliset kerrostumat. Ja edellenkin totesin ettei abstrakti taide ole minun makuuni, värejähän osaa kuka tahansa kankaalle roiskia...

Mielestäni Gallen- Kallelan ateljeekoti on ennemminkin näyttelytila kuin museo sillä yllättävän vähän siellä on Gallen- Kallela esineistöä tai maalauksia.

Olet taakan ottanut kun yksin hoidat ET matkailuantia.  Tämä on minusta upee tyyli, kuvat ja kirjoitukset  seuraavat aihetta.  Tulee tutuksi  aihe hyvin.  Kiitos .

Kyllä sitä välillä tuntee itsensä idiootiksi kun melkein yksin kirjoittelee. Kukaan ei kommentoi eikä keskustelua synny, kulttuuriketjuja harva edes lukee. Nähtävästi täällä ovat ihmiset sitä ikäluokkaa että eivät matkustele eikä kulttuuri kiinnosta. Riitaketjut kuitenkin saavat hetkessä huiman  määrän lukijoita.

Kuvassa näkymä Hvitträskin ikkunasta.

Mökin muori

Kyllä sitä välillä tuntee itsensä idiootiksi kun melkein yksin kirjoittelee. Kukaan ei kommentoi eikä keskustelua synny, kulttuuriketjuja harva edes lukee. Nähtävästi täällä ovat ihmiset sitä ikäluokkaa että eivät matkustele eikä kulttuuri kiinnosta. Riitaketjut kuitenkin saavat hetkessä huiman  määrän lukijoita.

Kuvassa näkymä Hvitträskin ikkunasta.

Ikkuna kuvassasi ei verhoja kaipaa.  Varsinkin kesäkuukausina miellyttää silmää.  Jäätynyt järvenpinta  menettelee mutta  meri täällä pohjolassa on hyinen ja synkkä  talvella.

Taitaa tuo keskustelu  tulla lähinnä ylläpidon ryhmästä.  Toki muutamia kepeitä heittoja mutta syvällisempi jutustelu  jää vähiin. 

Tuo "matkapakaasi"  yllätti.

Tuo "paha omatunto"  on sattuvan oloinen noin synpolisesti.  En saanut selvää kirjoituksesta, vaikka aika paljon olen tuota "koru" koukeroista lukenut.

Maalaus lasille ei tuttua  mutta lyijylasi  askareita on tullut  peukaloitua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lukisiko siinä?:
Syy sydäntä särkee
Mure muodon muuttaa.

Terve sydän ja pahan eli käärmeen kietoma musta sydän, sillä on kuin silmät pinnassaan.

Vierailija

Mökin muori kirjoitti:
Tässä kuitenkin taiteilijan taiteilijaelämää maailmalla nähnyt matkapakaasi. Gallen- Kallela ei ole matkustanut kevyesti...

Liki kolme vuotta  rinpuilin  vähän pienemmän matkapakaasin  kera.  Aina oli oksia tiellä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukisiko siinä?:
Syy sydäntä särkee
Mure muodon muuttaa.

Terve sydän ja pahan eli käärmeen kietoma musta sydän, sillä on kuin silmät pinnassaan.

, Oikealla näkyy käärmeen leveä pää, silmät, leuka ja siinä kaksi hammasta, onko?

Punainen sydän jonka harmaan musta käärme on kietonut lonkeroihinsa.

Vierailija

Lasimaalaus on ollut vähäistä omissa  harrastuksissa.   Lyijylasijuttuja   tuli tehtyä.  Vanhalla perinteisellä tyylillä.

Vierailija

Ovat nuo  Hvitträsk ja Pokrova niin kaukana keskustelijoista, että juututtiin lillukan varsiin Otsikon aihe on kohta pari vuotta vanha, mutta kohteet seisovat yhä ylväästi paikoillaan. Kiinnostaisi kuulla kävijän arvio Hvitträskin tunnelmasta tämän päivän suomalaisen asumuksena. Itse pidän sitä upean kodikkaana, mutta kuten Anelma ja Rainer Vuorion kokemukset kertovat, jumalaisen kalliina ylläpitää.

Linnamaisen rakennuksen ikkunasta ei tietenkään näy merimaisema, vaan intiimi pieni Hvitträsk-järvi. Jos puhutaan "kansallismaisemista",  kansallisromanttinen päärakennus terasseineen ja pergola-aitoineen on yksi kauneimmista  ympäristöönsä sijoitetuista rakennuksista Suomessa. 

-

Suomalaisen arkkitehtuurin nopeaa kehitystä voi ihastella vertaamalla Hvitträskiä Alvar Aallon ystävilleen Harry ja Maire Gullichsenille suunittelemaan Villa Maireaan  Porin Noormarkussa. Ihan samaan bussiretkeen niitä on työläs mahduttaa ilman yöpymistä. Hauskoja majapaikkoja löytyy reitin varrelta runsaasti.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat