klo 22:08 | 28.8.2014
Puutarhassani on vanha ja iso omenapuu. Yritin laskeskella sen ikää, noin 70 vuotta ainakin. Se on täynnä omenoita, tosin selvästi voimakkaammin toisella puolella. Onko omenapuilla ikäkattoa lainkaan?
Aiheesta omaenpuu haluaisin kuulla tarinoita. Kyllä piirakkareseptitkin kelpaa.
Minusta olisi mukavaa jos puutarhassa olisi vanha ryhmyrunkoinen omenapuu. Keväisin se kukkisi valkeana vaahtona ja olisi syksyllä täynnä pieniä, kirpeitä omenoita jotka eivät kelpaisi omenavarkaillekkaan. Kesällä sen oksaan voisi ripustaa kukka-amppelin ja syksyisin koristella se tuulikellolla ja kynttilälyhdyillä.
Niin Mökin muori, noilla ajatuksilla minäkin puutani katson. Äitini aikoinaan vei kesällä kaktukset roikkumaan puuhun, ja voi sitä kaktusten kukkimista sitten tuvan puolella.
Viimeisenä syksynään isäni katseli aamuisin tikkaa, joka tuli säännöllisesti omenapuuhun naputtelemaan.
Omenat eivät ole mahdottoman pieniä, aika happamia ovat. Jollekin ne kelpaa syömäomenaksikin. Itse keitän sosetta valkeakuulaan kanssa, ei ole moittimista.
Omenapuun omistaja
Lapsuuskodissani oli paljon omenapuita, oli punaista kanelia, huvitusta ja sokerimiroonia eli mirkkua. Mirkku oli meidän lasten puu, omena oli täysin hapoton. Talviomenat kiedottiin sanomalehteen ja vietiin pimeään kylmäkomeroon josta ne otettiin esiin hieman ennen Joulua. Herkkua.
Vaikka omenoita oli kotona yllinkyllin ja ylikin, niin silti syksyiltojen pimetessä piti mennä naapuriin omenavarkaisiin. Kakarat kokoontuivat yhteen jännitystä hakemaan. Jos kotona saivat vihiä puuhistamme niin mummo tarttui kunnon otteella niskavilloihin ja nujuutti. Voi silloin sitä häpeän määrää...
Omenahillo on herkkua ja omenapiirakka on herkullisimmillaan muropohjalla, omenat siivuina päällä ja kaiken kruunaa kermaviili-rahkaseos.