klo 22:17 | 1.9.2014
Hei!
Olen ihminen joka on koko ajan huolissaan sukulaisteni terveydestä. Tällä hetkellä olen huolissani nuoremman veljeni terveydestä ja minusta tuntuu, ettei tämä ehkä ole enää tervettä.Pelkää ihan hirveesti, että tapahtuu jotain hirveetä. Veljelläni on paljon sairauksia ja lisää tuntuu tulevan koko ajan.Töissä pitäisi jaksaa, mutta ajatukset pyörivät huolen ympärillä. En tiedä mikä auttaisi, kenelle juttelisin asiasta..Olen rukoillut paljon, mutta huoli ei väisty ja mieleni on huolta täynnä. Onko jollakin kokemusta HELVETINMOISESTA HUOLESTA? Sydän on pakahtua huolesta!
Et voi muuttaa mitään, vaikka kuinka kannat huolta läheisistäsi. Et voi estää sairauksia tai muita asioita. Kuormitat vain itseäsi turhaan.
Noin on hyvin helppo sanoa. Olen kuullut sellaisesta harjoituksesta tai oikeastaan se oli meillä yhdessä koulutuksessa; näin se menee. Jos on ihminen, joka kantaa valtavasti huolta esim.läheisistään, voi tehdä niin, että varaa tunnin joka päivä ja huolehtii ja suree niin paljon kuin jaksaa ja osaa. Siis se tunti on lupa huolehtia. Kun tunti on kulunut, pitää lopettaa huolehtiminen.
Ei sekään helposti käy, mutta kannattaa harjoitella.
Jos huolehtiminen alkaa käydä omille voimille, kannattaa aina hakeutua ammattiavun piiriin.
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/mielen_hyvinvointi/kenen-huolia-kannan-turhasta-huo/
Tuo kurssi josta kirsikankukka mainitsi on Anna-Liisa Valtavaaran oppeja, olen kokeillut ja toimi ainakin vähän aikaa. Oletko käynyt Valtavaaran luennoilla tai lukenut hänen kirjojaan? Niistä voisi olla apua.
Itse olen myös samanlainen huolehtija, mieheni sanookin että jos ei mitään muuta huolehdittavaa ole niin huolehdin ja huokaan maailman tilaa. joten on vain opeteltava itsekuria tässä "taudissa" Lopettaa huolehtiminen. Tehdä sen minkä voi, auttaa se minkä voi, ja sitten jättää korkeimman harteille jos ei mikään muutu.
Unen saanti iltaisin vaikeutui kun huolehdin milloin mitäkin asiaa. Yhä edelleen huomaan että uni kaikkoaa kun tulee mieleen joku huolenaihe. Olen ottanut keinoksi, että rukoilen asian puolesta ja lupaan tehdä sen hyväksi heti aamulla jotain, tai nousen ja kirjoitan ylös huolenaiheeni ja lupaan tehdä asialle jotain jos voin, niin sitten saan rauhan ja voin nukkua.
Tuo tuntuu aika hyvältä tavalta saada huolet pois mielestä nukkumaan mennessä. Silloinhan ne helposti nousevat mieleen
HEI!
KIITOS VINKEISTÄ!
OLEN NYT LAINANNUT ANNA-LIISA VALTAVAARAN KIRJAN, HUOLENA
HUOLEHTIMINEN JA ALOITTANUT
LUKEA SITÄ. TOIVON, ETTÄ KIRJA AUTTAISI MINUA!
Ehkä olisi opittava ajattelemaan, että puhumaan positiivisesti asioista joille ei voi mitään.
Esimerkiksi ei päästä suustaan todistusta..esim. että olen hirveen hualestunut, ei se minun ystävä , perheenjäsen ym. .. varmasti edes saanut kunnon lääkettä eikä se varmaankaan edes parane. Ei noin! vaan ystäväni saa hoitoa tottakai hän paranee, en usko muuhun kuin, että hän paranee täysin. mInun on turha huolehtia. Ajattelen mitä hyvää tapahtuu itselle kuin muillekin. Ajattelen hyvää tulevaa päivää iloisena, että elämä kantaa ja liika huolehtiminen on turhaa. Ajattelen kuinka elämä palkitsee positiivisen ajattelun kautta elämääni. Noin minä ajattelisin, ja noin olen kokenut, että tapahtuu.
Luulenpa, vaikka ei luulo ole tiedon väärti, että meitä huolehtijoita on ja meitä tarvitaan. Toiset vain kykenee unohtamaan saman tien kun ihminen on pois näköpiiristä hänen tevreytensä ja huolensa. Heidän kaltaiset sopisivat varmaan auttajan ammattiin, siinä kun ei saa ottaa autettavan huolia omiksi.
Minulla on huoli lapsesta, aikuisesta kylläkin, kun ei näytä huolehtivan itsestään tai mistä saisi toimeentulon. Pelottaa hänen puolestaan että miten käy kun ikää tulee...
Mutta sanon itselleni että olen kaikkeni yrittänyt, hyvälä ja pahalla ja annan nyt olla. En menen hänen luo siivoamaan enkä passaamaan, jos ei itse sitä tee niin ei voi mitään. Kun ei hänellä ole mitään sairautta, jos ei sairaudeksi lasketa saamattomuutta.
Olen muuten nähnyt näitä talouksia nyt usemmankin. Onko jotkut ihmiset oikeasti sellaisia etteivät välitä vaikka likaa ja roskaa on lattiat täynnä, tiskit tiskaamatta ja pöydät pyyhkimättä, pyykit pesemättä, vaatteet hujan hajan ympäriinsä kasoissa, ei edes komerossa? Ja haju on sen mukainen.
Yleensä huolehtijat ovat uteliaita ihmisiä.