Petetty, kenelle uskoudun?

Vierailija

Lähes 40 vuoden avioliiton jälkeen mieheni aloitti suhteen ensimmäisen "tyttöystävänsä",  (vuosi oli silloin 1968!) kanssa. Suhde lemmenlomineen ja viesteineen paljastui kestettyään 10 kk. Takana nyt erittäin ahdistavat 3 kuukautta. Pitäisikö aikuisille lapsille kertoa tilanne jo nyt vai vasta mahdollisen eropäätöksen jälkeen? Olemme kaikki osapuolet 60+.

Kommentit (15)

Vierailija

Asia ei aikuisille lapsille kuulu mitenkään. Ainakaan en kaataisi asiaa heille vaan uskoutuisin jollekin ammatti-ihmiselle tai kirjoittaisin pontevasti päiväkirjaa, johon purkaisin kaiken. Myöhemmin sen voisi lukea uudelleen ja kuulostella, onko mitään muutosta tuntemuksissa tapahtunut.

 

Vierailija

Jos ystäväpiirissäsi on joku, joka kuuntelisi ja keskustelisi kanssasi asiasta.  Mielellään vaikka sellainen, joka itsekin on joutunut samaan tilanteeseen tai eronnut oma-alotteisesti.  Muistettava on, että jokainen  itse vastaa tekemisistään ja niihin on jokaisella myös oikeus, miehelläsikin.  Vaikka ystävä sanoo sitä tai tätä, niin sinä päätät, mitä teet.

Suhteen laatua, sen hyvyyttä tai antoisuutta,  ei mitata sen kestolla ajallisesti.  Pitkä avioliitto kun voi olla jollekin todella jopa sairastuttava.  Kokemusta on!

Muutos voi tuoda sinunkin elämääsi rikastuttavia, hyviä asioita.

Aikuiset lapset, jos ovat viisaita, eivät kummankaan tekoa tuomitse, vaan tukevat tarvittaessa lojaalisti.

Tärkeää olisi, ettei toinen vanhempi kääntäisi lapsianne toista vanhempaa vastaan, osituksissa ym. asioissa.

 

Vierailija

No onpa kyllä todella ikävä tilanne ja Sinua varmasti syvästi loukkaava asia, kun näin on käynyt. Onko puolisosi sanonut, että tämä uudelleen ihastuminen entiseen "tyttöystävään" jatkuu edelleen, ja he aikovat alkaa olla yhdessä, jättäen omat nykyiset puolisonsa?

Jos niin käy, silloin voit kertoa tuosta aikuisille lapsillenne, mutta mielestäni ei kannata asiaa ihan vielä tuoda heidän tietoonsa.

Kylläpä kuitenkin vaan kuulostaa tosi kurjalta ja traumatisoivalta tilanteesi! Jos olet kovin ahdistunut, järkyttynyt ja masentunut, niin hanki itsellesi ns. ammattiauttaja, terapeutti tms. jonka kanssa voit tuntemuksiasi pohdiskella.

Paljon tsemppiä Sinulle!

Vierailija

Puolisoni ilmoitti heti paljastumisen jälkeen, että haluaa jatkaa kanssani ja laittoi välit poikki suhteensa kanssa. Aina on epäilys, että näinkö on todella. Toivomukseni oli (ja on vieläkin), 3 kk:n tilanteen vatvomisen jälkeenkin, että he olisivat "ratsastaneet yhdessä uuteen aamunkoittoon". En todellakaan olisi asettunut heidän onnensa tielle. Koen itseni sillä tavalla vahvaksi, että olisin siinä tilanteessa jo edennyt elämässäni edes pari askelta. 3 kuukautta olemme olleet täysin jumissa. Nyt koen että niskaani on pantu vielä ratkaisun taakkakin. 

Tilanteen olen kertonut kahdelle ystävälleni mies yhdelle omalleen. 

 

 

Vierailija

Pystyykö tuollaisen jälkeen kuitenkaan täysin luottamaan toiseen?

Erimielisyyksien tullessa asia pulpahtaa esille hyvinkin helposti, eikä suinkaan positiivisesti!

Läheisriippuvuuskin pitäisi itsessään tai toisessa tunnistaa, ja se millaista on arki ko. suhteessa, mitä se antaa....

Toivon molemmille osapuolille onnekkaita päätöksiä pidemmällä tähtäimellä.

Vanhempina ihmisinä arvostaa toisessa todella paljon luotettavaa ystävyyttä, tukea ja hyväksyntää, mutta myös sitä, että arvostetaan naisena/miehenä -kumppanina.

Vierailija

Hei. Luin tuota tarinaa mitä aloittaja kertoi ja olen kyllä sitä mieltä, ettei kannata erota. Jos mies on nyt saanut kokeilla ja havainnut sinut paremmaksi niin mikset ole ylpeä ja onnellinen siitä, että olet edelleen hänen ykkönen eikä se toinen. Itsekin olen yli 60v ja ei oikein tunnu järkevältä erota jos mies hairahtuu, johan se tässä iässä olis liian rankka kokemus, kun se oli rankka kokemus nuorenakin. Olen joutunut eroamaan lasten isästä ja en suosittele kenellekään, ellei ole oikeaa syytä, eli rankkaa alkoholismia tai väkivaltaa yms.

En ymmärrä niitä ihmisiä jotka väittävät eroa hyväksi? Liekö itse kokeneet eroa? Tai toiset vaan kokevat asiat eritavalla.

Mutta jos vähänkin epäilet, että onko ero oikea tapa selvitä tilanteesta niin luulenpa että se ei ole. Miksette mene kumpikin juttelemaan jollekin ammatti-auttajalle. Jos olette noin kauan olleet yhdessä ilman syrjähyppyjä kumpiki niin eihän se tuohon voi kaatua? Lapset, lapsenlapset ovat ne jotka joutuvat varmaan kärsimään eniten.

 

Vierailija

Koen nöyryyttävänä sen, että mies on ikään kuin armollinen ja valitsee minut! En todellakaan koe siitä ylpeyttä ja onnellisuutta. Onhan mahdollista myös, että valinta ei ole ollenkaan hänen vaan "tyttöystävä" valitsi entisen suhteensa ja vain leikki mieheni tunteilla. Ehkäpä siellä Levillä oli vain "Vanha nainen hunningolla".

Askarruttaa myös kovasti mitä elämä voisi vielä antaa, jos eroasin. Kauhea ajatus, että katkeroituneena märehtisin menetettyä elämääni. Eroamista näin äkkiä vaikeuttaa vielä sekin, että ehdin asua uudessa kauniissa kodissa kuusi viikkoa ennen pettämisen paljastumista. Todellakaan ei kaikkia veroja ollut edes ripustettu!

 

Vierailija

Siis verhot ripustamatta, verot on kyllä maksettu! Tosin tähän mennessä ne jo ripustelin ja olen ilmoittanut että minä en muuta kodistani minnekään ainakaan kahteen vuoteen.

Vierailija

Antaisin ajan kulua. Asia on kovin sinulle kovin tuore, sillä kolme kuukautta tuollaisesta tapahtumasta on aivan mielettömän lyhyt aika. Olet ihan taatusti vielä niin pahassa vaiheessa, etteii pitäisi muuta kuin elää päivä kerrallaan. Sitten kun normaali ajatuksenkulku on mahdollista, on aika päättää, miten tästä jatketaan. En hosuisi.

Vierailija

Lapset ja lastenlapset kärsivät myös siitä, jos vanhempien väleissä on ongelmia selvittämättä.  Se voi näkyä tunteettomuutena, kylmyytenä ja väsymyksenä, masentuneisuutena.  Silloin ei jaksa lapsenlapsilleenkaan antaa hyvää mallia parisuhteesta, eikä jaksa olla sellainen kuin normaalissa tilanteessa ja juuri sinun tapasi olisi toimia.

"Parasta, mitä isät voivat antaa lapsilleen, on rakastaa heidän äitiään", sanoi eräs viisas, kuuluisa ihmissuhdeasiantuntija. 

Lapset kärsii, jos läheiset kärsii.  Kodin kylmä ilmapiiri on silloin tukahduttava.  Eräät aikuiset lapset tuttavapiirissäni kommentoivat vanhempiensa erottua: -Heidän olisi pitänyt erota ja paljon aikaisemmin.

Olette itse asiantuntijoita suhteessanne ja tunteissanne, kuunnelkaa ratkaisuissanne sydäntänne ja jaksamistanne.

Vierailija

Olen eri mieltä tässä asiassa että vain hyviä puolia ja pelkkää auvoisuutta pitäisi lapsille ja lapsenlapsille näyttää. ja yleensä, miksi pitää naytellä, eikö elämässä saa olla kolhuja ja ongelmia joita joutuu läpikäymään ja niistä selviämään. Siitähän ne jälkipolvi näkee esimerkkiä, ettei heti olla eroamassa vaan jatkekaan silti matkaa yhdessä, kun on luvattu.

En kuitenkaan kannata sellaista liiton jatkamista missä on väkivaltaa tai muuta uhkaa.

Ja on hyvä puhua jonkun maltillisen ihmisen kanssa, joka rauhoittaa tilannetta, eikä sitä revi suuremmaksi katastrofiksi kuin jo on. Joillakin hyvillä neuvojilla kun on "oma lehmä ojassa" eli nauttivat draamasta. En muuten näin kirjoittaisi, mutta kun sen jouduin kokemaan, että kuuntelin väärää ihmistä. kun olisi pitänyt rauhoittua ja miettiä mitä menettää ja mitä saavuttaa, niin minua vain usutettiin hylkäämään.

Mutta on tässä tilanteessa varmaan jokin opetus ehkä? Onko liitto onnellinen? Voiko aloittaa kaiken kuin alusta, miettiä mitä on yhteistä ja mikä hankaa välejä. Jotainhan on pielessä jos toinen lähtee yksinään etsimään jotain uutta, jos ei ole kyseessä henkilö joka pettää vain huvin vuoksi, onhan niitäkin.

Olen kyllä sitä mieltä että nämä yksinäiset reissut johonkin huvittelupaikkoihin ovat kyseenalaisia, sekä mieheille että naisille, siellä on houkutinta tarjolla kun ollaan liitossa huonossa vaiheessa. Ja alkoholikin antaa lisärohkeutta.

Vierailija

Olisikohan mies tunnustanut ollenkaan, jos ei olisi "paljastunut"? Raukkamaista todella pitää "salarakasta", mutta taitaa nykyisin houkutella kovinkin monia, niin miehiä kuin naisiakin.

Raukkamaista myös ikäänkuin "valita sinut" paljastuttuaan, miksi se ei ollut selvää paljon aikaisemminkin! Harva miespä pystyy olemaan rehellinen kumppaniaan kohtaan, kertomalla, mikä mättää ja kertomalla myös sen, jos ei tule muutosta, niin lähden etsiskelemään muualta...

Niin, reilua peliä pitää pelata parisuhteessa, ja varsinkin siinä.

On keinot hukassa!  Eroprosentit korkealla, olipa avioaika lyhyempi tai pidempi.

Vierailija

Minun mielestä ei haittaa ollenkaan että on salarakas, kunhan kotona on kunnolla ja ystävällinen, mutta kun se taitaa olla niin että sitten ollaan kotona kuin myrkyn niellyt, vai miten se pettäminen paljastuu?

Vierailija

Ei todellakaan olisi kertonut ikinä. Oman kertomansa mukaan halusi jo päästä eroon puheluista ja viesteistä pian lemmenlomansa jälkeen. Tosiasiahan on, että tämä "Ellu" asuu Sodankylässä ja me taas Etelä-Suomessa eli tapaamisia olisi ollut jatkossa vaikea järjestää. Tätä kaikkea ei olisi ehkä edes tapahtunut ilman poikamme perheen ulkomaan komennusta, josta johtuen tarvitsivat lastenhoitoapua, jota minä mummo mielellään tarjosin. 

Viimeisessä ? (oliko viimeinen) viestissään mieheni kuitenkin kirjoitti "Ellulle: "minä rakastan sinua ja haluan edelleenkin kuulla sinusta". Eli kaikki tämä kaksinaamaisuus todella hämmentää minua ja veti taas kerran maton jalkojen alta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat