ujohko?

Vierailija

Mistä saisin rohkeutta esiintymiseen? Ihan vaan pienenkin puheenvuoron käyttäminen saa posket punottamaan ja sanat katoamaan. Menen kipsiin, kun muut katsovat ja odottavat, mitä miulla on asiaa... Jos etukäteen tiedän asian, kirjoitan paperille ja harjoittelen puhumista peilin edessä kotona. Mutta semmoinen luonteva keskustelu suuremmassa porukassa ei onnistu. Kuulun sivustaseuraajiin ja maan hiljaisiin, tylsää!!!

Kommentit (7)

Vierailija

Et ole yksin, samasta asiasta olen kärsinyt ikäni ja taitaa se loppuikäkin mennä sillä samalla tahdilla. Oikein olen kadehtinut itsevarmoja tyyppejä, kaikki esiintyminen olevan helppoa. En osaa auttaa, jos osaisin olisin jo auttanut itseänikin.

Vierailija

Niinhän se kyllä on, ettei tästä kurjasta jännittämisestä ikinä pääse eroon, rauhoittavia on pakko ottaa minun ainakin!! Todellakin, se on tylsää!!! Vaan minkäs teet, kun on tällainen. Tove Jansson kiteytti tämän asian joskus aika hyvin näin: "On helppoa olla rohkea, jos ei pelkää!" Ujous on siis luonteenpiirre, kuten rohkeuskin...

Vierailija

Luulenpa että tällainen sosiaalinen jännittäminen on aika tavallista. Se varmaankin johtuu huonosta itsetunnosta joka suurelle osalle suomalaisista on tyypillinen piirre. Tällaisia pelkotiloja voidaan kyllä hoitaa harjottelemalla ja lääkkeilläkin. Jotkut sanovat että paras tapa on "tarttua härkää sarvista kiinni", eli pakottaa itsensä tilanteisiin jossa jännittää eikä välttää niitä. Sillä lailla se pelkotila pikku hiljaa laimenee ja itseluottamus kasvaa.
Erästä tuttavaani jännitti kovasti ihmisten seurassa. Hän sai apua masennuslääkkeestä, jota voidaan määrätä myös sosiaalisiin pelkotiloihin.
Tämä ongelmasi on (itsellesi) kiusallinen, mutta muista että sinulla on monta "kohtalontoveria".

Vierailija

Täällä myös ujo joka ei mielellään suutaan aukaise toisten seurassa. Kun aina on saanut "nenilleen" jos on yrittänyt olla niinkuin muut ja osallistua johonkin keskusteluun, on toisten mielestä sanonut väärin, väärään aikaan,..
Isoveljen mielestä olen edelleen hyvin tyhmä jos yritän jotain sanoa jossain. Että ei se itsetunto tällä tavalla parane.

Vierailija

Sitä ujouttakin voi olla monenlaista. Itse esimerkiksi pidän kyllä puheen paikassa kuin paikassa ja millaiselle yleisölle tahansa, kun vaan olen saanut siihen valmistautua. Mutta vapaamuotoinen keskustelu eli se "smool took" ei sitten suju millään, en vain osaa kommunikoida, olen aivan kipsissä ja koen, että kaikki suustani vääntyvät sanat ovat tuollaisessa tilanteessa typeriä ja vääriä.

Vierailija

Rohkeasti vain on oma itsensä eikä yritä esittää mitään muuta. Siitä se kipsi juuri syntyykin kun yrittää olla jotain mitä ei ole. Oli tilanne mikä tahansa, niin siihen ei kuole tai mitään muutakaan kamalaa ei tapahdu. Alkujännitys kuuluu asiaan, mutta siitä se sitten lähtee liikkeelle sujuvammin.

Vierailija

Olen saanut monta rohkaisevaa vastausta, kiitos jokaisesta! Niin suureksi ongelmaani en koe, että masennuslääkkeitä rupeaisin popsimaan, enkä pelkotilojakaan allekirjoita. Ehkä todella on niin, että esiintymistilanteita on harvoin, en ole niihin tottunut. Mutta jälleen - en halua olla "suuna päänä" tilanteissa, joissa olen epävarma.
Onhan meillä jokaisella oikeus olla omanlainen, mutta...

kirjoitti "ujohko"

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat