Yksin eläjän joulu

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Toivoisin teidän keskustelevan tässä ketjussa yksin eläjän joulusta. Parhaimmat kirjoitukset palkitsen uutuuskirjoilla (nimimerkillä kirjoittajat) ja teen artikkelin tänne nettiin parhaista ideoista. Myös anonyymit mielipiteet ovat tervetulleita!

Miten vietät joulun, jos haluat viettää tai joudut viettämään sen yksin?

Mikä on jouluaaton ja -päivän ohjelmasi? Käytkö haudoilla, kirkossa? Ostatko joululahjoja itsellesi? Millaista ruokaa valmistat tai ostat?

Katsotko televisiota ja mitkä ovat suosikkiohjelmasi? Vai kuunteletko mieluiten radiota?

Odotatko yllätysvieraita? Lähdetkö itse ulos tai kyläilemään? Valvotko tavallista myöhempään tai heräät aiemmin?

Onko sinulla jokin perinne tai tapa, jota aina noudatat jouluaattona tai -päivänä?

Kiitos jo etukäteen keskustelijoille!

Sari
verkkotoimittaja

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Olen itse perheellinen, ja ehkä tämä ei ole ihan minulle tarkoitettu palsta. Itse arvostan näitä perinteisiä jouluja, perhe kokoontuu, haudoilla käyntiä jne. Mutta tiedän, että on paljon ihmisiä joilla ei ole ketään. Minulla oli monta vuosikymmentä tapana pyytää eräs yksinäinen henkilö, viettämään kanssamme joulua. Haimme hänet aina autolla, ja joskus hän oli kaikki pyhät vieraanamme. Ostin hänelle aina myös joululahjan ja joulukukan, vein myös hänelle itse tekemiä joululeivonnaisia. Hän oli iäkäs ja hyvin yksinäinen ihminen, ei ystäviä, ei ketään joka olisi olisi luokseen pyytänyt. Aattona valvoimme aina myöhään, hänellä oli tapana kertoa niistä ajoista, jolloin elettiin pula-aikoja, ja jolloin ei ollut ihmisillä sitä yltäkylläisyyttä mitä tänä päivänä. Lapset kuuntelivat häntä, koska ne kertomukset olivat kuin satuja, joita he eivät voineet pienenä ymmärtää. Hänestä tuli hyvin tärkeä ihminen koko perheelle, hän osasi olla myös hauska ja huumorintajuinen, vaikka oli kovan elämän osakseen saanut. Sitten tuli aika, hän sairastui, joutui palvelutaloon, jossa kävimme häntä katsomassa, yhden joulun vielä saimme kotonani tämän jälkeen viettää. Seuraava joulu olikin sitten hänen viimeinen siellä palvelutalossa, jossa kävimme aattona häntä tervehtimässä. Vein hänelle lahjaksi lämpöiset huopa-aamutossut. Tuli sitten aika jolloin hän jätti tämän elämän,ja siirtyi taivaan isän kotiin. Tämän jälkeen kun vietimme ensimmäistä joulua ilman häntä, oli kuin jotain olisi joulusta puuttunut, hän. Kävimme hänen haudallaan viemässä kynttilän ja havut. Minä olin sen joulun surumielinen, minulla oli häntä kova ikävä. Tiesin, että hänen on nyt hyvä olla, ei vaivaa sairaus ja korkean iän puolesta, on aika levätä. Silti tulen häntä muistamaan, varsinkin jouluisin, hän oli meille joulun ystävä.

Nimerkki: Enkeli

Vierailija

Luojalle kiitos on vielä tuo rakas puoliso vierellä.
Tiedän kyllä jotain yksineläjän jouluistakin läheltä seuranneena.
Anoppi eli monet vuodet yksinään lähesliikuntakyvyttömänä ja loppuajan liki sokeanakinsivulla muusta asutuksesta.
Hän oli elämäänsä tyytyväinen milloinkaan en kuullut hänen purnaavan mistään tahi valittavan yksinoloaan lukuisista sairauksistaan huolimatta.
Lapset pyysivät usein häntä jouluksi luokseen mutta hän halusi viettää joulua koruttomasti omassa kodissaan jonne piti puhdas talousvesikin tuoda pöntöillä.
Nurkkaan tuotiin pieni kuusi kynttilöineen ja latvaan ripustettiin tähti.
Hän istui ikkunan edessä keinutuolissaan radiota kuunnellen kun loppuajasta ei televisiostakaan mitään nähnyt.
Aina hän muisti kaikkia lapsenlapsiaan pienellä lahjalla se oli useimmiten villasukilla silloin kun näkö vielä antoi myöden myöhemmin ässäarvalla joku aina hoiti niiden haun kylältä jonne oli matkaa yli 15 km sivu.
Usein muistelen anoppia lämpimin ailahduksin sydänalassa siinä oli ihminen joka tyytyi vähään ja sopeutui valittamatta kaikkeen mitä elämä eteen toi.
Täällä hän istui tyytyväisenä kun kävimme jouluaaton tervehdyksellä oli niin ikävää lähteä ja jättää hänet tänne yksikseen mutta mukaankaan häntä ei saanut.
Muistot palaa tavantakaa mieleen nyt kun olen jo vuosia asunut täällä.

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ennen avioitumistani, nuorempana olin jouluaaton ja Tapaninpäivän töissä kukkakaupassa.
Ihmettelin kun toisille oli tärkeää saada olla vapaana joulunaika ja olivat mielissään kun joku "uhrautui" tulemaan työpaikalle vapaaehtoisesti.
Itse menin mielelläni töihin, sillä minulla ei ollut Helsingissä ketään kenen luokse olisin mennyt joulua viettämään,
enkä edes halunnut. Jouluni ei poikennut mitenkään muista päivistä ja ruokakin oli sitä samaa lenkkimakkaraa ja leipää. Nyt myöhemmin muistellessani noita jouluja, tuntuu omituiselta etten kaivannut jouluntunnelmaa millään tavoin. Töistä päästyäni kiirehdin alivuokralaisasunnolle ja siinä se sitten oli. Elämä oli ikäänkuin irrallisia hetkiä päivästä toiseen.
Nyt vanhemmiten joulusta on tullut minulle tärkeä ja arvostan perinteitä ja joulunsanomaa.

Kathy

Vierailija

Minulla on ensimmäinen joulu yksin kun puolisoni kuoli.En tiedä miten vietän nyt joulun.Ainakin käyn haudoilla.Ehkä käväisen joittenkin lasteni perheen luona,en ainakaan halua yöksi jäädä.Tai sitten ystäväni joka myös on leski,vietämme aaton yhdessä.En tiedä laitanko joulukuusen mutta ainakin kyntteliköt laitan ikkunoille.Jotain jouluruokaa haluan laittaa,tehdä itse...aika näyttää

Vierailija

Kiitos aiheesta!

Mistä alkaisin...
Olen sellainen "ylijäämätyttö" ja viettänyt jo liki parikymmentä joulua ypöyksin.
Jotenkin on niin, että olen perheessämme ulkopuolinen, sivullinen. Minuun ei pidetä yhteyttä muuta kuin muutamaa päivää ennen joulua sisareni soittaa ja pyytää perheensä kanssa joulua viettämään. Olen kuitenkin valinnut yksinäiset joulut - ja nauttinut niistä! Toki olen tainnut joka joulu tirauttaa muutaman itsesäälin kyyneleen, mutta pian olen sen yli päässyt.
Laitan joulun joka kerta. Leivon, paistan, koristelen kodin, kuusenkin usein laitan. Kinkusta en erikoisemmin pidä, joten sitä ei joulupöydässäni ole, mutta muuta kyllä. Laatikoita, joista ehdoton suosikkini on imelletty perunalaatikko, karjalanpaisti, punasipulihilloke jne., ja totta kai aattoaamuna riisipuuro. Joululeivonnaiset tuovat tuoksullaan joulun tunnelmaa jo ennen varsinaista juhlaa. Viini kuuluu myös joulupöytääni.
Joulurauhan julistuksen kuuntelen radiosta, se on perua lapsuuskodistani. Juuri sitä ennen näytetään teeveessä "Lumi-ukko" animaatio ja sen katsominen on kuulunut aaton traditioon jo vuosia.
Aattona puuroaamiaisen jälkeen käyn sytyttämässä hautausmaalla kynttilän muualle haudattuja omaisiani muistellen.
Joululaulut soivat kaiken aikaa ja niitä kuunnellen kokoan isoa palapeliä tai lueskelen. Jouluherkkuja sulattelen rauhallisilla kävelylenkeillä.
Lahjoja en tietenkään saa enkä sellaisia itselleni ostele, joulukukan/kukkia kyllä. Saamani joulukortit laitan yleensä sinitarralla sievästi enkelikuvien kanssa ruokapöydän päätyyn seinälle. Näin muistan heidät jotka muistivat minua.
Joulukorttien kirjoittamisesta pidän, askartelen niitä joskus itsekin ja sitten sukulaisten ja tuttavien - toivottavasti iloksi - lähettelen.
Joulun pyhät ovat oikeastaan pitkiä kun ne ovat niin toimettomia yksin elävän huushollissa. Lapsuuskodissa saamani kasvatuksen mukaan en tee mitään muuta joulun pyhinä kuin sen ruuanlaiton ja tiskauksen.
Jouluni on rauhallinen eikä sitä leimaa kaupallisuus. Kummityttöni perheelle saatan antaa lahjoja, mutta en osta velaksi enkä anna muuta kuin tarpeellista. Yleensä annan roponi joulupataan, josta saan itselleni hyvän, jouluisen mielen.
Tätä kirjoittaessani olen jo alkanut odottaa tulevaa joulua, joka on minulle kuudeskymmenes :) !

Vierailija

Minun mieleeni on jäänyt erään yksinäisen potilaan joulu. Olin nuori morsian, ja menin sairaalaan katsomaan tulevaa appea. Hän oli kolmen hengen huoneessa, appeni ja erään toisen potilaan pöydät olivat kukkia täynnä. Kolmas mies sairasvuoteellaan yksin, ilman vieraita, ei kukan kukkaa. Minusta tuntui jotenkin pahalta, sillä joulu oli melko lähellä. Seuraavan kerran kun menin sairaalaan, vein tulppaanikimpun tälle miehelle ja toivotin hänelle, pikaista paranemista ja hyvää joulua. Tämä vanha mies otti minua kädestä kiinni, kiitti ja itki, tästä huomion osoituksesta häntä kohtaan. Hän kertoi, että hänellä on seitsemmän poikaa, jotka kaikki asuvat kaupungissa, mutta heillä ei ole aikaa käydä häntä katsomassa. Vielä hän totesi kuin ajatuksissaan, ;yksi isä elättää seitsemän lasta, mutta lapsilla ei ole edes aikaa käydä sairaalassa.; Seuraavan kerran kun menin sairaalaan, tämä vanhus oli kuollut sydän ei enää jaksanut. Ajattelin miten yksinäinen voi olla ihminen, vaikka läheisiä on olemassa. Se tuntui todella pahalta, ainut lohtu ainoastaan se, ettei hän enää ollut yksin, hän oli mennyt sinne mihin me kaikki joskus menemme.

RaijaMH
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Onpa täällä liikuttavia kertomuksia, todella mukava lukea niitä.
Eritoten "enkelin" ja "rosen" tarinat saivat oikein pysähtymään, ja miettimään, MILTÄ mahtaakaan täysin yksinäisen ihmisen joulun vietto tuntua, olipa syy yksinäisyyteen mikä tahansa! Todella surullista on, jos vanhus on jätetty ypöyksin, vaikka sukulaisia asuisi lähellä, eikä edes jouluna käydä sairaalassa tai hänen kotonaan tervehtimässä. Sellaisia ihmiskohtaloita on Suomessakin varmaan paljon...!

isomummo
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Olen viettänyt jo monta joulua yksin.Se on oma vapaaehtoinen valintani.Lapset ja lapsenlapset saattavat piipahtaa ennen joulua,tai muistaa kortilla.Joskus olen käynyt hautausmaalla,mutta viime jouluna oli liikaa lunta,niin en päässyt.Nyt asun kauempana kalmistosta etten enää mene.Aattona on hautausmaalla sellainen rynnistys,että tulee markkinat mieleen.
Joulukuusta en hanki,kun on pieni asunto mutta jouluruokia pitää olla.Vähän makeaa,vähän suolaista sekä hyvää juotavaa.Kenties joulukukka.
Kuuntelen radiosta hyvää ohjelmaa.Tai luen ja kuuntelen äänikirjoja.Televisiota ei minulla ole ollut moneen vuoteen.Yksin vietetty joulu ei mielestäni ole paha ,se on rauhallinen ja saa olla itsensä kanssa niinkuin haluaa.Pikku ryyppy tekee mielen rauhalliseksi ja voi muistella menneitä aikoja ja menneitä ystäviä ja sukulaisia.Hyvää joulun odotusta kaikille

Vierailija

Tiedän, että ensi jouluna tulen elämään muistoissa. Viime joulun aatonaattona oli mieheni muistotilaisuus ja joulu meni suruisissa merkeissä. Se muistotilaisuus vain tulee mieleeni viime joulusta. Kävin keskiyön messussa kirkossa silloin aattona mikä oli hieno kokemus ja toi joulun sanoman lähelle.
Olin jo viettänyt kolme aattoa hoitokodissa mieheni luona. Ensimmäisenä jouluna toin miehen aattona jouluaterialle kotiin ja oltiin kaksin muutama tunti. Sitten invataksi vei hänet hoitokotiin, itse ajoin perässä ja olin siellä iltaan asti.Seuraavina jouluina ei hän enää jaksanut, matka olisi rasittanut vaikka ei pitkä ollut.Vietin hoitokodissa aattoiltapäivät ja illan siihen saakka kun tuli nukkumisen aika siellä.
Nyt ensi joulu onkin pieni arvoitus, sillä asuntoni on myynnissä ja olen jo varannut uuden toiselta paikkakunnalta. Jos hyvin sujuu, vietän joulun uudessa kodissani. On minulla jo suunnitelmia joulun suhteen sikäli, että vanhin poikani, joka on invalidi, jäi leskeksi tämän vuoden maaliskuussa.Jos pääsen muuttamaan, noudan pojan kanssani aattoiltaa viettämään, sillä osittain hänen takiaan muuton teenkin.Hänen aikuiset lapsensa elävät omaa elämäänsä 500 km päässä, joten yksin on hänkin. Täällä olen asunut 9 vuotta, ne kuluivat ensin omaishoitajana ja sitten hoitopaikan väliä kulkiessani joten hyviä ystäviä en ole lainkaan täällä saanut ja nuorin poikanikin perheineen asuu muualla.
En vierasta yksinäistä joulua, siinä se menee missä muukin aika. Kuitenkin silloin tulee muistot mieleeni, muistelen lapsuuden jouluja, seitsenhenkisen perheen jäsenenä. Silloin ei yksinäisyyttä ollut, tai paremminkin, en lainkaan osannut ajatella, että joulun voi viettää yksin. Se oli perhejuhla, isä luki jouluevankeliumin ennen joulupöytään menoa ja Jeesuksen syntymä oli läsnä koko joulussa. Lahjoihin ei varaa ollut, jotain pientä jokaiselle kuitenkin äiti yritti saada kokoon.Parina sodan jälkeisenä jouluna oli "ameriikanpaketti" josta saatiin lahjoja. Isäni kaksi sisarta ja kaksi veljeä asuivat siellä ja heiltä tuli silloin tällöin paketti. Niissä oli tavaroita, jollaisia ei Suomesta silloin lainkaan saanut.Yhtenä jouluna sain nuken, sänkyineen ja sievine pienine vuodevaatteineen.
Samalla muistelen niitä ihania jouluja, jolloin pojat olivat pieniä ja pukki kävi aina aattoiltoina. Se jännitys ja lasten ilo ovat painuneet syvälle muistoihini. Vielä lastenlasten pieninä ollessa oli jouluissa mukana sitä samaa aitoa joulua. Nyt ne ajat ovat takana, lastenlapsetkin ovat jo aikuisia.
Minusta joulusta tehdään liian iso aisa. Se loukkaa heitä, joilla ei ole varaa jouluostoksiin, se aiheuttaa pahaa mieltä heissä, joilla ei ole varaa lapsilleen järjestää kalliita lahjoja.Samalla se aiheuttaa myös katkeruutta lapsissa, joiden kaverit kerskuvat hienoilla lahjoilla. Tämä asia pilaa todellisen joulun tunteen. Joulu kuitenkin on Jeesuksen syntymän juhla vaikka markkinavoimat ovat siitä tehneet jotain ihan muuta.
No joka tapauksessa, vien aattona kynttilän mieheni haudalle ja toisen muistolehtoon, vanhempieni haudalle on pitkä matka, sinne en pääse. Muistolehtoon olen vuosikaudet kynttilän heidän muistolleen vienyt.Kiitän Luojaa siitä, että olen näinkin hyvässä kunnossa ja toivotan itselleni hyvää joulua.

Vierailija

Tämä on pienen tytön yksinäinen joulu kauan aikaa sitten. Vanhempani olivat kaikki joulut töissä, tehtaalla palovahtina,palkan lisäksi, he saivat kahvipaketin ja palasokeria. Isäni oli sairastanut pitkään, ja joutui usein olemaan töistä pois. Sen takia he sitten olivat kaikki joulunpyhät töissä, koska heillä oli asunnosta velkaa, eikä palkat siihen aikaan kovin isoja olleet. Palovahtina he tienasivat enemmän, koska tehdas maksoi prosenttitunnit. Meillä oli aina aito kuusi, jossa oli oikeat steariinikynttilät. Olin aina niin onnellinen kuin kuusen koristelu oli minun tehtävä, isä laittoi ainoastaan kynttilät, kun ne oli vähän hankalat laittaa. Sain isältä vähän joulurahaa, hän pyysi, että ostaisin itselle jonkun lahjan. Rahaa oli aika vähän, ja mietin miten saan sen riittämään meille kaikille, sillä halusin, että vanhemmat saavat myös lahjan. Menin paikkakuntamme lähikauppaan ostoksille. Ostin itselle pienen, kuttaperkkanuken, isälle tuhkakupin, ja äidille posliinikissan. Kotona käärin ne yhtiöstä tuotuun makulapaperiin, ja sidoin harmaalla villalangalla paketit kiinni, lopuksi vielä kirjoitin joka pakettiin, hyvää joulua sekä lahjan saajan nimen. Sitten laitoin paketit kuusen odottamaan. Minua jännitti siitä huolimatta, vaikka tiesin, mitä paketeissa oli, siinäkin jonka itselle ostin. Päivä jouluaattona oli pitkä, söin vähän voileipää maidon kera. Sitten leikin, ja toivoin, että ilta menisi pian. Isä ilmoitti töistä, että he ovatkin kaksi vuoroa töissä, kun on vähän väkeä. Joten joudun sitten viettämään aaton yksin. Mieleni oli surullinen, olin niin odottanut, että saan jakaa lahjat kuusen alta. Nyt sitten ajattelin, etten voikaan niitä jakaa, enkä avata edes omaani. Aattoilta oli pitkä, ei ollut oikein mitään tekemistä. Kaikki kaverit olivat sisällä ja odottivat joulupukkia kotonaan. Vihdoin tuli ilta ja uni alkoi painaa silmiä kiinni. Niin menin sitten nukkumaan, ja ajattelin aamulla antavani lahjat jotka odottivat kuusen alla. Aamulla heräsin varhain kun vanhempani tulivat väsyneenä töistä, he keittivät kahvit jotka sitten juotiin joulun kunniaksi. Vihdoin ja viimein sain antaa lahjat, näin isän ilmeestä, että hän oli liikuttunut. Totesi, että olisit vain ostantu itselle, kun rahaa oli niin vähän. Äiti laittoi pienen posliinikissan hyllyyn koristeeksi. Ja minä sain alkaa leikkimään uudella kuttaperkkanukella, nyt oli meidän joulu, enää en ollut yksin.

Vierailija

Olen yksineläjä ja olen yhden joulun viettänyt yksin. Joillekin ihmiselle tällainen ajatus on kauhistus, minulle ei. Mieheni kuoli kolme vuotta sitten ja tyttäreni asuu toisella puolella Suomea. Olen aina hänelle sanonut, että jos hän on jouluna töissä tai on muita suunnitelmia, äiskän luo ei ole pakko tulla. Tyttärellä on oikeus omanlaiseensa jouluun vaikka toki välimme ovat aivan hyvät. Toissa jouluna olin yksin. En halunnut mennä sukulaisten nurkkiin, enkä mielestäni ollut mitenkään säälittävä vaikka vietin joulun yksin. Pidän joulusta ja perinteistä. Laitan itse kaikki jouluruuat ja näin tein silloinkin. Kävin iltapäivällä haudoilla, lämmitin saunan, join jouluolutta (vain yhden pullon), katoin itselleni joulupöydän ja söin hyvällä ruokahalulla. Kynttilät paloivat, kuusi tuoksui, radiosta tulee jouluna ihanaa musiikkia. Klassinen joulumusiikki on minun makuuni. Pukeuduin tälle joulupäivälliselleni punaiseen neulepukuun. Nautin. Olen kai itsekän ihminen, kun tykkään olla yksin. Iltamyöhällä lähdin aattoillan jouluhartauteen lähellä olevaan kirkkoon, jossa oli kaunista musiikkia ja tunnelmallista. Kyynel tuli silmään, mutta ei siksi että olin yksin. Joulu liikuttaa minua muuten ja tietenkin kaipasin miestäni. Joulupäivänä tein pitkän kävelylenkin ja sitten taas kinkku maistui. Tapaninpäivänä muistaakseni tapasin ystäviäni. Näinkin joulu voi olla hyvä. Tulevana jouluna saan tyttäreni ja kissan seurakseni.

Vierailija

Olen jo toista joulua yksin. En tunne haitaksi sitä, että vietän sen yksin. Olen jouluihminen ja aloitan juhlan odottamisen tosissani marraskuun alussa. Vaihdan pikkuhiljaa verhot ja matot sekä koristelen asuntoni joillakin joulukoristeilla. En tykkää mistään krääsästä, vaan koristeilla tarkoitan kynttilöitä, lyhtyjä, seimi, ja joulukukkasia. Suunnittelen joulun ruuat edellisellä viikolla. Koska olen kasvissyöjä, en osta lihaa, vaan kalaa ja teen herkullista
kasvispaistosta ja laatikoita. Käyn laulamassa kauneimmat joululaulut, sekä aattokirkossa käyn kiittämässä joulun
tulosta. Vietän aaton saunoen, käyn kävelyllä hautausmaalla sekä syön tekemiäni herkkuja. Kun aatto alkaa joutua
jo iltaan, soittelen sukulaisille ja ystäville hyvän joulun toivotukset. Joulu on harras, kaunis ja rauhallinen juhla. Minulla se on juuri tällainen.

Vierailija

Olen yksinasuja ja nyt taas tulevana jouluna vietän sen yksin. Minua ei ole koskaan vanhempien kuoleman jälkeen harmittanut viettää joulua yksin.
Olen joka toinen vuosi siskoni ja hänen tyttärensä luona jouluna ja nautin suunnattomasti lasten innostuksesta joulusta ja se heidän ilo ja jännitys on uskomatonta.
Mutta nautin myös yksin jouluna olemisesta, keitän aamulla joulupuuron kuten ennen lapsuuden kodissani tehtiin, kuuntelen joulurauhanjulistuksen ja sen jälkeen menen saunaan. Istun sen jälkeen hetken ja nautin poismenneille läheisilleni sytyttämistä kynttilöistä, nautin glögin ja joskus viiden paikkeilla katan itselleni joulupöydän, laitan joulumusiikin soimaan ja nautin herkuista rauhassa ja pitkään.
Sitten sivupöydälle kasaamani joululahjat eivät enää anna rauhaa ja on pakko käydä niiden kimppuun. Joskus itken ja nauran sukulaisten ja ystävien lahjoista (täytyy sanoa, että olen vieläkin yhtä malttamaton ja jännittynyt, kuin se pikku tyttö joskus silloin 50-luvulla).
Soittelemme sisarusten ja heidän lastensa kanssa ja toivottelemme toisilemme hyvää joulua ja menen joskus illan tullen onnellisena ja hieman haikeana nukkumaan, kuitenkin olen nauttinut joulustani aina yksinkin, silloin kun olen sen viettänyt.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Elettiin joulunalusaikaa v. 1969. Olin sitä ennen viettänyt kaikki joulut lapsuudenkodissani, mutta nyt olin lähdössä Ruotsiin töihin joululomaksi. Saavuin Lucianpäivän aamuna Tukholmaan ja menin juomaan aamukahvia rautatieasemalle, jossa Lucianeito tarjosi piparin. Jatkoin matkaani junalla kohti Katrineholmia ja sieltä bussilla Björkvikiin, keskelle ei mitään. Oli shokki saapua täysin tyhjään paikkaan, mutta töissä aika kului nopeasti. Koitti jouluaatto, olin aamupäivän töissä ja iltaa vietin yksin huoneessani ilman radiota saati televisiota. Olin ostanut jo Suomesta muutaman kynttilän, joita polttelin iltani kuluksi, pari omenaakin oli. Kävin ulkona ihailemassa tähtitaivasta. Tenttikirjan pistin sivuun aattoiltana, luin kai jotain romaania, mihin sitten olinkin "sammunut" ilman että olin muistanut laittaa kellon soimaan, olihan joulupäivä taasen työpäivä. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo joulu opetti minulle paljon, itsenäistyin tuon lomani aikana eivätkä seuraavat Ruotsissa vietetyt yksinäiset joulut olleet enää sen kummempia kuin muutkaan päivät. Olen tosikiitollinen noista Ruotsin jouluista.
Hyvää joulunodotusta kaikille toivottelee Aluisa

Vierailija

Leskenä jo kauan..
Ruokaostokset teen hyvissä ajoin ennen joulua koska inhoan tungosta,
enkä mitenkään "vietä" joulua.
Ostan kyllä tarjouksessa olevia ruokia, jotka ovat saaneet "joulu"-etuliitteen....
Laatikoita, broileria, omenia, hyasintinkin saa halvalla kotiin tuoksumaan...

"aattona"
Saunassa käyn, nyt on taloyhtiö ristinyt sen "joulusaunaksi", naisilla ja miehillä vuorot peräkkäin....
Lauantaisauna ;), päivällä.....

Syön kaikenlaista hyvää ja kuuntelen musiikkia, ilman joulu-liitettä,
katselen elokuvia DVD:ltä ja juon iltakahvit naapurin kanssa joka ei myöskään vietä joulua.

Sunnuntaina :hyvää ruokaa ja kävelylenkki ja ohjelmaa Areenasta...
Maanantaina:käyn kahvilla naapurin luona-sen joka ei vietä joulua-
ja vien tuliaisiksi paistamiani pasteijoita...

Tiistaina alkaakin arki, ja vältän menemästä kauppaan,jossa on kamala ryysis koska on "jouluALE",
ja ihmiset kiukkuisina vaihtavat heille sopimattomia joululahjoja mieleisikseen ,
Uuteen Vuoteen asti..?
Minulle viikonloppu on tavallinen viikonloppu, paitsi että sauna oli "joulusauna" keskellä päivää vielä..

Rauhallista oleskelua kirjojen ja filmien parissa, kuten aina.
Näin oli puolison eläessäkin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat