Se alkoi jo joskus 80-luvun puolivälissä ja syveni 90-luvun alussa. Nyt eläkkeellä se roihuaa kuin hulluruoho tien varressa. Minusta on tullut tietokonefriikki. Aloitan päiväni lukemalla uutisia ja päivittämällä oman blogini ja päätän sen uutisiin.
Sihen väliin mahtuu kaikenlaista, joista musiikin kuuntelu on yksi rakkaimmista harrastuksista. Olen löytänyt Spotifystä kokonaisen musiikkiuniversumin. Viimeeksi eilen kokeilin hakusanoja gypsy music ja gitane music. Tulokset olivat erinomaisia. Emsimmäisellä sain upean listauksen aitoa mustalaismusiikkia ja jälkimmäisellä lähinnä ranskalaistyyppistä kitarajazzia a´la Django Reinhardt.
Tänään keskityn sunnuntaina ottamieni valokuvien paranteluun ja teen niistä myös kuvaesityksen (diashow) You Tubeen. Helppoa kuin hengittäminen. Päivät ovat yhtä haipakkia, eikä ehdi vanhenemaan.
Oikeastaan yritin sanoa, että voisin yrittää antaa vinkkejä jos joku vaikka etsii jotain, jota ei löydä.
Minä kävin muutaman tietokonekurssin viime vuosituhannella,
suoritin. ns. tietokoneajokortinkin työllisyyskurssilla.
Omaa konetta ei ollut.
Tällä vuosituhannella sitten sain vanhan tietsikan jolla pelailin pasianssia
ja kirjoittelin kirjeitä kun sormet ei taipuneet kynän ympärille...
Sitten jäin työkyvyttömyyseläkkeelle ja ostin käytetyn läppärin, johon hommasin nettiliittymän.
Yksin piti opetella käyttöä, kantapään kautta tulikin opittua monta juttua,
mutta onhan eläkeläisellä aikaa....
Paljon "nojatuolimatkailen" sekä kasvatan kieltaitoani kirjoittelemalla eräällä foorumilla englanniksi,
ja joka päivä löydän jotain uutta ja kivaa....
Kaikenlaisia blogeja seurailen, eri ikäisten ja erilaisista ympäristöistä kertovien kirjoittajien juttuja on mahdottoman
kiehtovaa seurata...
Harrastuksienkin suhteen netin anti on runsasta...
Lapset naureskelevat nykyisin:
"Ei antaisi mutsi nettiä pois vaikka sais miljoona euroa"
-oikeassa ovatkin, en antaisikaan ;)