Voiko rakastaa useita samanaikaisesti?
Voiko rakastaa useita samanaikaisesti?
Olen pohtinut tätä kysymystä vuosikymmeniä koska olen niin sanottu "toinen nainen".
Tapasin "mieheni" nelikymppisenä. Hänellä oli aivoinfarktin saanut vaimo, joka on halvaantunut oikealta puolelta. Aluksi en halunnut minkäänlaista suhdetta miehen kanssa koska hän oli naimisissa mutta ystävystyin hänen kanssaan ja kävimme monia keskusteluja. Hän selvitti, ettei voi koskaan jättää vaimoaan sen vuoksi, että vaimo sairastui eikä tulisi kysymykseenkään laittaa vaimoa palvelutaloon tai vastaavaan. Arvostin ja arvostan edelleenkin hänen päätöstään.
Kävin heidän luonaan vierailuilla ja ystävystyin myös vaimon kanssa. Aloin autella heitä parhaani mukaan ja ajan mittaan rakastuin mieheen. Vaimon sairauden vuoksi heillä ei ollut enää minkäänlaista seksisuhdetta. Keskustelimme asiasta kolmistaan täysin avoimesti. Vaimo pyysi minua muuttamaan heidän luokseen, minkä sitten teinkin kolmen vuoden jälkeen.
Mies kertoi jälkeenpäin olleensa minuun ihastunut jo ennen tapaamistani koska "tiesi" minut yhteisten ystäviemme kautta vaan ei naimisissa olevana ollut uskaltanut lähestyä minua.
Tiedän, että hän rakastaa vaimoaan. Ehkä minuakin, en tiedä... voiko oikeasti rakastaa kahta samalla lailla ja yhtä aikaa? Hän on minulle hyvä kaikin puolin. Välillä häpeän sitä, että rakastelemme kun vaimon kanssa se ei ole mahdollista. Häpeän myös ajatusta, että välillä toivon, että vaimoa ei olisi vaan vain me kaksi.
Aina meitä "toisia" naisia tuomitaan lehtikirjoituksissa vaan kun kaikkien tilanteet ovat erilaisia. Löytyykö teistä lukijoista muita samassa tilanteessa olevia tai olleita?
Voi myös pohtia tätä moniavioisuushommaa. Telkusta tuli sarja (jo loppunut) amerikkalaisesta miehestä, jolla on neljä vaimoa. Itse en sellaiseen aviolittoon suostuisi, jotenkin on vaikea uskoa, että mies kohtelee heitä kaikkia tasavertaisesti...
Sivut
Mitä eroa siinä mahtaa paljon olla, onko vaimoja neljä vai kaksi. Kyllä siinä on suhteet sekaisin ja ainakin tunteet epäselvät kuten aloittajallakin.
En ole samassa tilanteessa, joten ei ole henkilökohtaisia kokemuksia. Tulee vain mieleen, että sitä saa mitä tilaa eli jokainen päättää omista tekemistään näihin juttuihin lähtiessään.
Aika outo juttu. Molemmat aviorikkojia. Toivottavasti ei tule huono omatunto jos miehen vaimo kuolee ennen sinua....vai olisko helpotus.
Olen samaa mieltä. En haluaisi ryhtyä tukemaan toisen elämänratkaisuja, joista en edes voi olla vastuussa. Kun mitään ei ole kiellettyä, hanttiin pistää vain oma arkuus sovinnaisuussääntöjen rikkomisesta. Ja onhan mukana itsesuojeluvaistoakin. Tunne-elämän kysymyksissä tehdään murhiakin, vaikka muusta olisi sovittu.
Vahva ihminen pelaa omaa peliään, elää omaa elämäänsä.
Minä olen sitä mieltä, että ne on himot jotka hyrrää ja haetaan pelkkää hyötyä toinen toisistaan. Jos ihmisellä on moraalikäsitykset kohdallaan ja itsetunto hyvä, ei hän suostu olemaan kenenkään hyväksikäytettävissä. Siitähän tässä on pelkästään näin ulkopuolisen silmin katsottuna kysymys.
Voi rakastaa. Rakkaudet ovat vain erilaisia, eritasoisia!
Kuka tässä tarinassa lienee hyväksikäytetty? Puutteessa oleva mies, vai puutteessa oleva toinen nainen. Aika kurjaa jos tää uusi nuoripari häärää vanhan rouvan aistimissa oloissa lähinurkissa.
Mitäs pahaa tuossa on jos myös vaimon suostumus saatu. Tilanne on kieltämättä hiemen erikoinen, mutta parempi kuitenkin tälläinen reilu ratkaisu kuin että tehtäisiin salassa. Näitä vaimonsa pettäjiä kun on pilvin pimein ainakin täällä "maalikylillä", kuka mistäkin syystä.
Tarkoittaako avoin keskustelu sitä, että vaimo on täydessä ymmärryksessä antanut luvan seksisuhteeseen miehensä kanssa? Jos näin on, niin miksi tarvitsee hakea muualta hyväksyntää? Olisiko ollut viisasta tehdä samalla kirjallinen sopimus asiasta, allekirjoittaa ja ottaa vielä todistajat, että sairas vaimo on tietoinen, mitä on allekirjoittanut.
Sairas vaimo saa pitää miehensä hoitajanaan, joten hänkin hyötyy. Muuten mies varmaankin hankkisi seuraa muualta.
Samaa mieltä. Ei kukaan ulkopuolinen voi mennä määrittelemään toisen tunteita, ei liioin tuomitsemaan toisten suhteita. Olen hyvin vapaamielinen, ja minulle on vieras ajatus, että toisen ihmisen voisi omistaa. Kultaisetkin kahleet ovat kahleita.
Kukaan ei myönnä, mutta kyllähä tuolla tavalla ajetaan kolmatta pyörää hengiltä.
[/quote]
Samaa mieltä. Ei kukaan ulkopuolinen voi mennä määrittelemään toisen tunteita, ei liioin tuomitsemaan toisten suhteita. Olen hyvin vapaamielinen, ja minulle on vieras ajatus, että toisen ihmisen voisi omistaa. Kultaisetkin kahleet ovat kahleita.
[/quote]
Jos kultaiset kahleet ovat kahleita, niistähän pääsee eroon.
Ehkä tuossa kyseisessä tapauksessa ei haluta eroa. Kuka sitten hoitaisi avutonta vaimoa? Hoitolaitokseen hän joutuisi virumaan ja kuihtumaan, nyt saa olla omassa kodissaan hoidettavana.
Jos mies joutuisi kärvistelemään selibaatissa, saattaisi olla mielessään katkera vaimolleen.
En usko että aloittajan kertoma on totta.Ja itse en ainakaan haluaisi olla se kyseinen vaimo.
Seksijutut mies voi hoitaa salassa,mitä ei tiedä se ei satuta,siis vaimoa.
Hehän olivat aloittajan mukaan puhuneet avoimesti kolmisin ja sopineet asian miten toimitaan.
Kyllä olisi mielenkiintoista tietää, mikä on tämän imelän Hertta-sarjatarinan perimmäinrn tsrkoitus:
Jutun juoni on teennäinen ja pöhkö.
"Mies kertoi jälkeenpäin olleensa minuun ihastunut jo ennen tapaamistani koska "tiesi" minut yhteisten ystäviemme kautta vaan ei naimisissa olevana ollut uskaltanut lähestyä minua.
Tiedän, että hän rakastaa vaimoaan. Ehkä minuakin, en tiedä... voiko oikeasti rakastaa kahta samalla lailla ja yhtä aikaa?"
Onko tilanne vielä päällä? Ensin tutustuttiin. Siten on asuttu kolme vuotta yhdessä joskus menneisyydessä. Ja nyt pähkäillään "oi vieläkö lemmit mua Kustaa, kun jo kauan sitten ihastuit minuun ihan näkemättä?"
Seksin korviketarinaksi aikamoista lutkutusta!
"Mies kertoi jälkeenpäin olleensa minuun ihastunut jo ennen tapaamistani koska "tiesi" minut yhteisten ystäviemme kautta vaan ei naimisissa olevana ollut uskaltanut lähestyä minua.
Siinähän se on sanottu: Kyllä voi rakastaa kahta yhtä aikaa. Vaikka ukkoa selvästi hävettikin.
Kyllä minä uskon, että tuollaista voi oikeasti tapahtua. Jonkun naimisissa olevan mielestä varmaankaan ei voi, tai ei saisi?
Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.
Kyllä voi rakastaa, mutta vain yhden kanssa eletään avioelämää. Ihmisen elämän varrelle sattuu henkilöitä, joita kunnioittaa, ihailee, arvostaa toisen tyyliä elää, mutta sitä ihailuaan ei tarvitse mennä julkituomaan toiselle, koskapa elää aviossa toisen kanssa. Näin helppoa, kunhan ei itse sotke asioitaan. Siis, rakastakaamme toisiamme.
kyl mä luulen, ett tää stoori on totta. onha näitä vastaavii ollu julkisuudessaki esim. kirjailija Matti Mäkelä on lehdissä kertonu kahdesta vaimostaan, joista toine on viralline. muistaakseni on tehny molempien kaa lapsiaki.
mä en hyväxy salaisii seksijuttui ollenkaa. täs hommas on sentää rehti meininki ja vaimo on pyytäny kirjottajaa kimppaan asuun. hienon ratkasun ovat tehneet. oisko näiden yhden ja ainoon vaimon puolest liputtavien mielest si parempi, ett mies ois ottanu eron ja jättäny vaimonsa???
Sivut