Ken hän on, vanhin sukulaisesi ikiaikojen takaa, josta sinulla on muistikuvia.
Tämän asian ajattelu yllätti minut. Muistan isoäitini(muorini), hän oli syntynyt v.1880. Hänen kuollessaan olin kuusitoista vuotias. Muori oli amerikanleski. Asui neljän kilometrin päässä kotoani, pienen pienessä talossa, syytinkituvassa. Matti-vaari rakensi talon tullessaan takaisin Suomeen. Matti-vaari ei ollut Kanadassa kaivoksilla, vaan hän rakensi taloja, kuuleman mukaan neljäkymmentä. Syytinkitalo on vieläkin olemassa, pohjapiirrokseltaan pieni, kaksikerroksinen, täkäläisiä taloja korkeampi ja soma katsella. Usein lapsena kävelimme muorin luo kylään, silloin muori oitis teki pöydänkulmalle keukalovoileivän ja tarjosi maitoa juotavaksi, joskus lämmintä maitoa. Ehkä vielä odotetumpi tarjoilu oli muorin tyynyn alla. Sieltä hän jossain vaiheessa vierailua loihti jokaiselle lapselle tyynynalusmakosen. Nämä kaksi muistoa on varhaislapsuudesta.
Olisi mukava kuulla lukijoiden muistoja. Itse havahduin huomaamaan, kuinka rikkaita muistoja minulla on henkilöstä, joka on syntynyt 135 vuotta sitten......ja lapseni eivät niitä tiedä. Aion korjata asian.
Ken hän on, vanhin sukulaisesi ikiaikojen takaa, josta sinulla on muistikuvia.
Tämän asian ajattelu yllätti minut. Muistan isoäitini(muorini), hän oli syntynyt v.1880. Hänen kuollessaan olin kuusitoista vuotias. Muori oli amerikanleski. Asui neljän kilometrin päässä kotoani, pienen pienessä talossa, syytinkituvassa. Matti-vaari rakensi talon tullessaan takaisin Suomeen. Matti-vaari ei ollut Kanadassa kaivoksilla, vaan hän rakensi taloja, kuuleman mukaan neljäkymmentä. Syytinkitalo on vieläkin olemassa, pohjapiirrokseltaan pieni, kaksikerroksinen, täkäläisiä taloja korkeampi ja soma katsella. Usein lapsena kävelimme muorin luo kylään, silloin muori oitis teki pöydänkulmalle keukalovoileivän ja tarjosi maitoa juotavaksi, joskus lämmintä maitoa. Ehkä vielä odotetumpi tarjoilu oli muorin tyynyn alla. Sieltä hän jossain vaiheessa vierailua loihti jokaiselle lapselle tyynynalusmakosen. Nämä kaksi muistoa on varhaislapsuudesta.
Olisi mukava kuulla lukijoiden muistoja. Itse havahduin huomaamaan, kuinka rikkaita muistoja minulla on henkilöstä, joka on syntynyt 135 vuotta sitten......ja lapseni eivät niitä tiedä. Aion korjata asian.