Oletko radikaali?

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Mika Waltarin suuhun on pantu seuraavat sanat: "Kammoksun ihmisiä, jotka vielä 30-vuotiaina ovat säilyttäneet nuoruutensa ihanteet." Tulisiko tämä tulkita niin, että vanhetessaan ihminen muuttuu konservatiiviksi.

Omalla kohdallani tämä on tapahtunut joissakin asioissa, esim. suhteessa alkoholiin ja tupakkaan, mutta toisaalta yhteiskunnallinen radikalismi elähdyttää yhä, samoin suhde ns. perimmäisiin kysymyksiin. En ole vieläkään hankkinut itselleni virsikirjaa.

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Konservatiiviys yhtä kuin vanhoillisuus tai vastustaa uudistuksia. Olen sitä mieltä, että niin radikaalius kuin konservatiivius on perimmältään luonteessa. Tietysti luonnetta voi kouluttaa, mutta tuskin kokonaan muuttaa. Eli ihminen on ajatusmaailmaltaan pitkälti perimää. Koulutukseen liittynee innostus muotivirtauksiin. Kun ikäännytään karsiutuu luonteesta kiemurat ja tulee mukavuuden halua elämää. Onko se sitten muutosvastaisuutta? Oma elämäni on vuosikymmenien aikana muuttunut niin monesti, että en voi lukea itseäni kuuluvaksi konservatiiveihin.
Taloja en vielä toistaiseksi ole ollut valtaamassa.
Mynnän, että nuorena aina olin valmis, melkein ilman kritiikkiä ottamassa uutta vastaan ja käyttöön. Nyt vanhempana tulee ajateltua asiaa ja annan ajan kulua, tuumin, että katsotaan.
Joskua melkein kadehdin ihmisiä jotka jaksaa tehdä samaa asiaa vuosikymmenet ja ajattelevat siitä viläkin tuoreesti.
Tuota virsikirja juttua en oikein ymmärtänyt? t. nuppunen

Vierailija

Virsikirjasta: Eikö iäkkään ihmisen kuvaan kuulu virsikirja ja körtti?

Omalla kohdallani radikaalisuus tarkoittaa mm. kiukkuisia kannanottoja ilmastonmuutoksesta. Olen myös syöksynyt suinpäin virtuaalimaailmaan. Olen liittynyt Facebookkiin, Twitteriin, Netlogiin ja Linkediin.

Minulla on myös Spotify Pro (musiikkiohjelma) ja viimeeksi viime viikolla imuroin koneelleni e-kirjojen lukuohjelman.

Olen myös luopunut kaikenlaisesta puolueuskollisuudesta ja äänestänyt jo pitkään ihmistä hänen poliittisesta viiteryhmästä riippumatta.

Vierailija

>Mika Waltarin suuhun on pantu seuraavat sanat: "Kammoksun ihmisiä, jotka vielä 30-vuotiaina ovat säilyttäneet nuoruutensa ihanteet." Tulisiko tämä tulkita niin, että vanhetessaan ihminen muuttuu konservatiiviksi.

Eikös Mika Waltari vanhoilla päivillään surrut olevansa nuoruutensa vanki, ja menneen ajan kirjailija. En ehtinyt tarkistaa asiaa Ritva Haavikon Waltari-elämänkerrasta.

Kun minä olin "radikaali" 1960-luvulla, edustin kantoja, jotka nyt tuntuvat typeryyksiltä. Mutta logiikka on mielestäni ollut oikea. Faktat vain eivät olleet tiedossani. Emeritusprofessori Antti Eskola on esittänyt hauskan ja haastavan kysymyksen, onko hän eläkevuosinaan yhä sama henkilö, kuin parikymppisenä.

Pidän Antti Eskolaa yhä "radikaalina", ajattelemaan uskaltavana ihmisenä. Ikääntymisen myötä hyväksytty konservatismi kuvastaa minulle - sinänsä hyväksyttävää - luopumista: "Antaa jo olla." Oma mieli panee yhä hanttiin. Hymyilen kyllä itselleni: Turhaan.

Eeropoika

Vierailija

Minun 60-lukuni oli liittoutumista äärivasemmiston kulttuurisiiven kanssa. Kulttuurivihot ja Leninin "Penikkatauti" tulivat luettua niin kuin Ostrovskin "Kuinka teräs karastui"kin. Ja koko muu repertuaari. Mitä sitten taphtui onkin oma juttunsa. Sanotaan nyt vaikka että, kaikki päättyi vaatimuksiin taiteen puoluekantaisuudesta.

Nyt tuolle kaikealle voi nauraa, vaikka muuan toverituomioistuin oli silloin vakava paikka. Eniten naurua synnyttää nyt se, että yksikään tuon ajan "tovereista" eli nykyisistä takinkääntäjistä ei enää muista mitä tuli sanottua ja tehtyä ala Nalle.

Hyvin ovat sijoittuneet yhteiskunnan ylimmille oksille. Joskus tavatessamme huudatan heitä. Monet ovat jo oppineet kiertämään kaukaa.

Vierailija
Bittihirmu

Virsikirjasta: Eikö iäkkään ihmisen kuvaan kuulu virsikirja ja körtti?

Omalla kohdallani radikaalisuus tarkoittaa mm. kiukkuisia kannanottoja ilmastonmuutoksesta. Olen myös syöksynyt suinpäin virtuaalimaailmaan. Olen liittynyt Facebookkiin, Twitteriin, Netlogiin ja Linkediin.

Minulla on myös Spotify Pro (musiikkiohjelma) ja viimeeksi viime viikolla imuroin koneelleni e-kirjojen lukuohjelman.

Olen myös luopunut kaikenlaisesta puolueuskollisuudesta ja äänestänyt jo pitkään ihmistä hänen poliittisesta viiteryhmästä riippumatta.


Kuulostat aivan kuin olisit hyvin nuori henkilö? Kuin minä 60 - 70 luvulla, kaikki sisään ja toimeksi mikä vastaan tulee!
Ajatteleminen ja pieni maltti ei olisi pahitteeksi. Koska kaikki ei ole hyväksi mikä mieleen tulee. Ettei tule vanhempana moraalista krapulaa, että mitä tulikaan tehtyä! Aktiivinen tulee ollakin, jos aikoo saada elämässään jotakin aikaiseksi. Jos ei toimi sepä vasta vanhana harmittaakin. Tuo virsikirjajuttu ei mitenkään kuulu ikään. Jo ei käy kirkossa, oli radikaali tai konservatiivi, mitä sillä tekee. Uskovainen voi olla ja omistaa ja kayttää hengellistä laulukirjaa. Onhan iäkkäälle ihmiselle maailma aivan kuin nuorillekin. Onpa enemmän viisautta kuin nuorilla.Siis maltillinen radikaali.

Vierailija

..." Virsikirjasta: Eikö iäkkään ihmisen kuvaan kuulu virsikirja ja körtti?

Omalla kohdallani radikaalisuus tarkoittaa mm. kiukkuisia kannanottoja ilmastonmuutoksesta. Olen myös syöksynyt suinpäin virtuaalimaailmaan. Olen liittynyt Facebookkiin, Twitteriin, Netlogiin ja Linkediin. "

Vanhana Punanurkkalaisena itsekin minua kiinnostaa enemmän substanssi kuin kuoret. Aikanaan stallarit hakkasivat revareita, koska luulivat niitä kokoomuslaisiksi. Tyhmimmät ostivat Maon pienen punaisen kirjan, koska luulivat, että Taisto Sinisalo lukee sitä. Samat tyypit kysyivät Simonkadun kellarissa mitä porvarillista legendaa on "Valtio ja vallankumous". Näistä tyypeistä opin, ettei kannanoton kiukkuisuus kerro mitään sen sisällöstä. Sama koskee sosiaalista mediaa. Me tiedämme, mitä skeidaa sinne ajetaan. Mutta kuka ajaa siellä tärkeitä päämääriä?

Jätkämes ja Nortti, virsikirja ja körtti... Omasta puolestani ehdotan tiernapoikia, sirppiä ja vasaraa.

Eeropoika

Vierailija

Bittihirmu on 65 ja risat. Siis vielä nuori mies. Nuoruuden poliittinen kuohunta on laantunut suomalaisen politiikan kiihkottomaksi tarkkailuksi. Niin kuin kirjoitin, tänään valintojani ohjaa, henkilön äänestäminen puolueesta riippumatta.

En kuitenkaan ripottele tuhkaa päälleni ja pukeudu säkkiin nuoruuteni ihanteita muistellessani. Se oli myös hienoa aikaa. Simonkadun kellarissa en koskaan käynyt mutta kylläkin lähes päivittäin Simonkadun Kansankulttuurin kirjakaupassa.

Hankin noina vuosina itselleni yli 1000:n kirjan kirjaston, jonka sijoittamisessa myöhemmin pahvilaatikoihin ja kellariin oli omat vaikeutensa.

Aika oli silloin myös miehisyyteen heräämistä. Tyttöjen rinnat olivat silloin yhtä lämpumät kuin nykyäänkin, oletan.

Muuten. Minäkin ostin Maon Pienen Punaisen Vanhan Kellarissa edesmmeenltä runoilija Leif Färdingiltä-

Vierailija

Minä aikoinani vielä 60 luvulla ihmettelin punasten touhuja. Musiikki jota silloin soitettiin oli niin punaiseksi värjäytynyttä, että! Sanon suoraan, että kunnioitusta ei löytynyt.
Lasten tekeminen, pitkävartiset saappaat ja lierihattu, oman yrityksen rakentaminen olivat tärkeämpiä asioita jokapäiväisessä elämässä. Konservatiiviudesta en tiedä, mutta sinivalkoisesti Isänmaallinen, vieläkin. Vanhemmiten maltillisempi.

Vierailija

Bittihirmu taitaa pilailla kustannuksellani. Kyllä Punanurkka ja Simonkadun kellari olivat yleisesti käytettyjä nimiä taistolaisten jumaloimalle Kansankulttuurin kirjakaupasta. Mutta mitäs nimistä. Moni muukin on kantanut toistakymmentä nidettä käsittävät Leninin kootut teokset kellariin. Stallarien tyyli oli tuolloin puhua tietämättömän varmuudella kirjahyllyssään olevista kirjoista. Oli muuta puuhaa; vedettiin viinaa silmät punaisena, kehuttiin hoidossa olevilla sukupuolitaudeilla.

Ajan kestävintä antia oli varmaan luokkakantainen musiiki. Lautanen Guatemalan verta nostaa yhä karvat pystyyn. Mutta se taitaa olla menetetyn edistyksellisyyden nostalgiaa.

Eeropoika

Vierailija

Minua ei kiinnosta enää laisinkaan "nuoruuteni ihanteet",
joita olivat tupakointi, juhliminen,'saunakaljat,
sarkastinen ja ivallinen huumori...
paljas pinta elokuvissa jne.

Pidän luonto-ohjelmista, pukeudun tavallisesti enkä paljastele napaani enkä muutakaan,
siitä kyllä voi lähiympäristökin olla vain mielissään ;D
tupakan ja alkoholin jätin kokonaan pois elämästäni vuosia sitten.

Kummallista kyllä lapset sanovat että olen nykyisin
paljon iloisempi ja tasapainoisempi
henkilönä kuin ennen..

Raamattua luen joka päivä, sitä en nuorena edes avannut. :)

Pidän nykyisestä elämästäni enemmän kuin nuoruudestani.

Vierailija

Minusta tämä keskustelu radikalismista on erittäin tärkeä, koska se sisältää ajatuksen muutoksesta ja sen mahdollisuudesta.

Olemmeko me yli 60-vuotiaat yhä yhteiskunnan muutosvoima, niin kuin osa meistä 60-70-luvuilla kuvitteli vai onko meistä tullut jarru kaikelle yhteiskunnalliselle kehitykselle?

Minä olen eri mieltä 60-luvun musiikista. Minusta monet Kaj Chydeniuksen sävellyksistä sanoituksineen ovat parasta, mitä Suomi on tuottanut ns. kevyemmän laulelmamusiikin saralla.

Sellaiset laulut kuin ”Kalliolle kukkulalle”, ”Sinua Sinua Rakastan” tai ”Laulu kuolleelle rakastetulle” koskettavat, samoin Kaisa Korhosen sarja ”Työläisäidin kehtolaulua”, jotka kaikki löydät hakemalla You Tubesta, vaikuttavat tunteisiini yhä.

Mitä tuleer sinivalkoisuuteen, niin ei minulla ole mitään sitäkään vastaan.

Vierailija

Se sittenkin käy toteen, että vanhemmiten mielipiteet ja asenteet muuttuu maltillisemmiksi. Meitä vanhoja tarvitaan
tukemaan ja antamaan neuvoja - jos vain kuuntelisivat. Mutta kiihkoilun aika on takana! Elämän kokeminen ja sen tuoma varmuus ja itsensä hyväksyminen tuo myö asiohin hyväksymistä, runsaammin kuin nuorena. Totean vain, että näin elämä on jo tuttua ja ihanaa kaiken kaikkiaan!

Vierailija

> Vaikea usko että tällä foorumilla on vain yksi radikaali. :-)

Älä vaikertele. Määrittely ei ole sinun huolesi. Maailma muokkaa käsitykset asioista. Emme me. Niin on myös radikalismin kanssa. Arvo Salon Kosolan suuhun kirjoittama repliikki on melkein totta. Vihtori Kosola huusi Lapualaisoopperassa: "Marksilaisuus on maailmasta hävitettävä viimeistä piirtoa myöten..." Lopulta 1991 meni mukana monen vasemmistolaisen radikalismi.

Yhdestä asiasta iloitsen kanssasi: vasemmistolaisen laululiikkeen perintö on säilynyt ja säilyy. Ei vain Chyde ja Agitprop, vaan huomattava joukko muita.

Mutta se radikalismi meissä. Suoraan sanoen, vaikka hauskaa on, epäilen, ettei se toteudu menneitä muistelemalla. Tarttis tehdä jotain.

Eeropoika

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat