selkäleikkaus liian myöhään, kuka korvaa pysyvän haitan?

Vierailija

Sain suuren sentraalisen välilevynpullistuman selkääni pari vuotta sitten, jonka vuoksi jouduin sairaalaan. Kivut olivat järkyttävät ja lääkkeet eivät auttaneet. Silti jouduin odottamaan magneettikuvaukseen pääsyä 1,5vrk. Todettiin massiivinen pullistuma, mikä leikattiin samana päivänä kun kuva otettiin. Silti leikkaus tapahtui liian myöhään: sain peroneuspareesin, en voi juosta ja kävely on ontuvaa. Varpailla seisominen ei onnistu. Kenkiä on vaikea löytää, koska useimmat eivät mahdu virheasennosta johtuen jalkaani. Lisäksi nyt kuormittuvat ja kipeytyvät polvet kun kävelyasento on virheellinen. Jalka läpsyy ja nilkka on hervoton. Jatkossa ko vaiva voi aiheuttaa todella paljon lisäharmia. Potilasvahinkolautakunta hylkäsi valitukseni. Onko minulla mahdollisuutta enää saada korvauksia mistään? Kyseessähän on pysyvä haitta eikä mikään pieni sellainen..

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija

Olen kokenut saman, joskin lievenpänä, olettaisin niin. Olin silloin 40 vuotias ja elämä parhaimmillan. Aikaa tapahtuneesta on viisitoista vuotta ja silloin mangneettikuvia tehtiin hyvin harkitusti. Minulla siihen meni kuukausia.
Leikkaus suoritettiin yli puolen vuoden päästä toisesta pullistumasta. Tuon leikkausta odottavan ajan kärsin ja opettelin kävelemään "väärin" koska jalan varaan ei voinut astua kunnolla. Siinä sitten kipeytyi polvet ja toisen puolen lonkka. Kipeän jalan lihakset surkastui pysyvästi.

Leikkaus onnitui hyvin ja kivut poistui. Ongelmia tietenkin jäi ja tuli lisää leikkauksen seurauksena.
Issiashermon ympärille kasvoi arpikudosta, joka aiheuttaa hermokipuja lopun elämääni ellen suostu uusintaleikkaukseen.
Kuvailemasi pareneupareesi on ja alkuun liukastuin ja kaaduin herkästi, kun nilkka ei tottele.
Tuntomuutokset on kiusallisia ja kenkien saaminen on vaikeaa.
Molemmista polvista on putsattu nivekierukan repeämät, ilmeisesti väärän asennon aiheuttamasta kuormituksesta johtuen.

Minulle eitullut ikinä mieleen, että se olisi jonkun syy. Tämä nyt vaan sattui minulle. Alkuun olin selän vuoksi kuntoutuksessa ja itse jatkoin liikkumista säännöllisesti.
Teen ja liikun, touhuan rajoitusten puitteissa. Aika on ollut armollinen liikkumisen kanssa ja antanut vaivoille aikaa palautua.
Olen ajatellut niin, että minulla on paljon toimintakykyä vielä jäljellä ja elän niiden voimalla. Olen parhaani mukaan kipujen ja vaivojen herra, enkä anna vaivojen hallita elämääni.
Asenteella on suuri merkitys jaksamiselle. Vaikka olisin ymmärtänytkin hakea korvauksia ja saanutkin, niin tuskin se minun elämääni olisi helpottanut.
Oma sinnikkyys on paras palkinto.

Vierailija

Olen ajatellut niin, että minulla on paljon toimintakykyä vielä jäljellä ja elän niiden voimalla. Olen parhaani mukaan kipujen ja vaivojen herra, enkä anna vaivojen hallita elämääni.
Asenteella on suuri merkitys jaksamiselle. Vaikka olisin ymmärtänytkin hakea korvauksia ja saanutkin, niin tuskin se minun elämääni olisi helpottanut.
Oma sinnikkyys on paras palkinto.

Meitä on varmaan aika iso joukko joiden toimintakyky on heikentynyt ja jotka joutuvat kärsimään kipua jonkin vian tai vamman takia. Toiset selviävät vaivojensa kanssa paremmin kuin toiset. En tiedä onko syynä sitten asenne vaiko muuten positiivinen luonteenlaatu, mutta joka tapauksessa katkeruus on vihonviimeinen vaihtoehto.
Koitetaan pärjäillä parhaamme mukaan niillä eväillä mitä meistä itse kullakin tässä tilanteessa on käytettävissä. Raha ei särkyä paranna.

Vierailija

Lainaus:
Anonyymi 05.12.2011 11:22
Sain suuren sentraalisen välilevynpullistuman selkääni pari vuotta sitten, jonka vuoksi jouduin sairaalaan. Kivut olivat järkyttävät ja lääkkeet eivät auttaneet. Silti jouduin odottamaan magneettikuvaukseen pääsyä 1,5vrk. ...

Korvauksista en tiedä, eiköhän noissa potilasvahinkolautakunnissakin ole periaatteena,
että lääkäri on aina oikeassa? Tuntuu kuitenkin, että hoidossasi tapahtui virhe ainakin
siinä, ettet päässyt välittömästi kuvaukseen. Leikkaus oli kuitenkin kiireellinen ja olisit
ehkä päässyt vähemmillä vaurioilla, jos ei olisi ollut tuota 1,5 vuorokauden odotusta.
Vaikealta kyllä tilanteesi vaikuttaa, jos sitä itsekukin omalle kohdalleen ajattelee.

Vierailija

Jep, itsekin olin vasta 34-vuotias kun tämä tapahtui. Ja yritän ajatella, että pahemminkin voisi olla asiat. Harmillista, että lääkäreiden virhearviointi osui juuri minun kohdalleni. Korvaukset eivät tuo tervettä jalkaani takaisin, en sitä luulekaan. Mutta olisihan se ollut mukava, että virhe olisi myönnetty ja jotenkintuntuu, että jos korvauksia olisi saanut, olisi vaivani otettu todesta. Nyt taas tuntuu, että olen lääkäreille vain "se selkäleikkaus", joka meni vähän myöhäiseksi. Ja eihän se ole kuin vaan yhden ihmisen jalka...Minä ainoastaan tiedän millainen elinikäinen vaiva se on ja kuinka paljon vamma vaikuttaa elämääni. Mutta kiitos vastauksista kuitenkin:)

Vierailija

Syvä myötätunto minultakin kaikkis esitettyjä kurjia tapauksia kohtaan Haluan itse kuulua siihen joukkoon, joka ymmärtää että elämä on lääkäreistä riippumaton ihmisen oma biologinen prosessi. Lääkärien kaikkivoipaisuus on rankka myytti, jopa koulukunnat tekevät katastrofaakisia virheitä.

On laskettu (en tiedä miten) että Hippokrateesta alkaen koko lääketieteen tase muuttui positiiviseksi vasta 1911. Meidänkin vanha kunnanlääkärijärjestelmä toimi suurelta osin menehtyneiden kirjaajana.

Kaikki kipu ja sairauden tuska on helpompi kestää, kun ymmärtää, että MINÄ sairastan. pii

Vierailija

Heippa selkävammaiset,tuttua tekstiä,selkäni hajosi vuonna 1995 alkaen isosta pullistumasta ja työterveyshuoltoon kyllästyttytäni hakeuduin jonojen ohituksien kautta yksityiseen ja pikavauhtia leikkaukseen,aikaahan oli kulunut ensimmäisistä kivuista n 6kk,yhdestä välilevystä poistettiin n.kolmasosa,kivut jatkuivat helvetillisinä,kehittyi arpea,yritin töihin takaisin ei toivoakaan työnteosta,lääkkeitä laatikoittain,soitin kerran ambulanssiakin kun en voinut liikkua lattialta mihinkään, eivät hakeneet,selkä ei kuulemma voi olla niin kipeä,makoilin lattialla vielä viikon ,silloinen puoliso auttoi vessaan ettei tarvinnu paskoissa maata,kului vuosia,kivut jatkuivat,työsuhde päättyi,syntyi pari lasta,asuntovelka painoi,korvauksista ei tietoakaan,töitä olisi kuulemma pitänyt tehdä vaikkei kivuiltansa saanut edes puettua vaatteita ylle,niin olinhan ollut aiemmin kipukuntoutuksessakin ja sieltä pistivät määräaikaiselle eläkkeelle.Yritin opiskella ei keskittymiskykyä,kipu edelleen yhtä helvettiä ,kipuepiduraaleja maksimiannokset ja taas puoli vuotta ilman niitä,lisäksi laatikoittain lääkkeitä ja unettomuutta ,maha solmussa koko ajan,paskansin verta,lopetin lääkkeet. Vakuutusyhtiö kiristi; joko opiskelet ja hommaat todistuksen tai peritään kaikki siihen mennessä maksetut korvaukset takaisin,ts. perhe ulos asunnosta,tuli ero ja myöhemmin vielä toinen,onneksi sain asuntoni maksettua ja todistuksen koulusta vakuutusyhtiöön,huh.Ei siinä vielä kaikki,seuraavaksi työvoimatoimiston asiakkaaksi,sama helvetti alkoi nyt niiden kanssa kipujen ollessa koko ajan erittäin voimakkaita,taas piikkejä sairaalasta maksimiannokset,itse pyysin jo lopetusta,otettiin magneettikuvia,lisää vammoja selässä,ei uutta leikkausta arpea liikaa,ja kivut jatkuvat.Töitä vaan pitäis tehdä tai opiskella,en tiedä mitä...
Muutama vuosi meni taas kipuillessa,työvoimatoimisto ihmetteli kun en työllisty,en sitten millään,itse en ihmetellyt kun menin kainolasauvojen kanssa työnhakuun.
Meni taas jokunen vuosi ja olin edelleen sairas työtön ja tiesin etten enää tule koskaan työtä tekemään kun en työllistynyt edes vammaispalvelusäätiöön tai mikä lie nyt olikaan.
Otettiin jälleen uudet kuvat ja kas kummaa todettiin selkäni yhden nikamavälin huonouden lisäksi kolme muutakin huonoa nikamaväliä ja kolme muuta pullistumaa leikatun välin runsaan arpikudoksen lisäksi,olihan siellä selkänikamien luissakin jo selkeitä rasvapitoisuuden muutoksia,joita tulee pitkäaikaisissa kiputiloissa ja siitä johtuvasta liian vähäisestä liikumisesta vaan milläs liikut kun kipu on niin rajua että silmissä mustenee ja toivoo että joku tulisi ja ampuisi.
Nyt on morfiinia ja työkyvyttömyyseläkkeellä tätä kirjoitettaessa olen ollut noin vuoden,katkera olen edelleen siitä ettei näihin liittyviä taloudellisia asioita tunnuta saavan millään kuntoon sairastumisen pitkittyessä,olisi edes se yksi asia johon voisi luottaa,taloudellinen turva.Oli aikoja tämän viimeisen 16vuoden ajalta jolloin tässä talossa ei ollut ruokaa joka päivä.

Hyvät vaivaiset kanssasisaret ja-veljet rukoilen joka päivä voimia Teille sydämeni pohjasta vaikkei näilläkään sanoilla ole loppupeleissä mitään merkitystä.
PS.jos paperisota ja erilaiset seikkailut kuntoutusviidakossa askarruttaa mieltä niin laittakaa asioita tänne,minulla on 16vuoden kokemus em.asioista.
Olkaa sitkeitä kuin pirut.
Terveisin nimim.Yritä tottua kipuun (erään työterveyshuollossa työskennellen lääkärin lausuma minulle.)

Vierailija

Pikku lisäys edelliseen olin tämän tarinan alkaessa 31 vuotias ja täysin työkykyinen,tein raskaaksi luokiteltua työtä puunjalostusteollisuudessa 12tta vuotta.

terv,Yritä tottua kipuun

Vierailija

Selkäsairauksista tietää vain se joka niistä itse kärsii.
Olen sairastanut selkääni jossa useita vikoja muutamiavuosia sitten kartoitettiin voisiko selkääni leikata kipujen minimoimiseksi.
Tulos oli ettei uskalleta lähteä leikkaamaan eli selkääni ei ole leikattu mutta kärsin monista edelläkuvatuista asioista.
Jalat ovat kuin akuankan räpylät ja usein mennä tuuksahdankin nokalleni.
Toinen koipi on huomattavasti lyhempi ja vain korostuu selän äityessä oikein pahaksi koivissa on tuskallisia kramppeja jos vähäkään yrittää tehdä jotain kumarissa.
Varpaat ja osa jalkaa puutuu ja on aivan tunnoton silloin menee nokalleen heti jos yrittää kävelemään lähteä.
Polvet niskat ja koko ruoto on alkanut kremppaamaan oikein kunnolla ja korvauksia ei saa mistään.

Vierailija

Jos oikein rehellisesti asiaa mietii ja ymmärtää tosiasiat, niin miksi ihmisen sairastuessa jonkun pitää siitä maksaa korvaus?
Ihminen kuluu ja ongelmia tulee ihan mihin kehon osaan tahansa.
Se milloin toimenpiteitä tehdään jos tehdään, niin ei ole niin yksinkertaista mitä usein ajatellaan omalla kohdalla.
Ei voi olettaa, että lääkäri on ennustaja joka tarkalleen voi tietää milloin hoidetaan ja miten hoidetaan. Ennustettavuutta on vaikea mitata tai määrittää.
Näitä korvauksia voisi hakea ihan kaikista mahdollisista sairauksista jos näin lähdetään ajattelemaan.

Poikkeuksen tekee tietenkin toimenpiteen aikana tai sen seurauksena tapahtuneet hoitovirheet.
Esimerkkinä;
Isäni oli sappi ja haimatiehyeiden tähystyksessä. Tähystettäessä katetri puhkoi ohutsuolen. Siitä sitten kiireellinen leikkaus.
Tämä oli hoitovirhe ja isäni sai siitä korvauksen ja toipui täpärästi elävien kirjoihin.

Toinen esimerkki;
Ystäväni sairastaa reumaa ja sai siihen lääkityksenä Trexaania. Lääkkeen sivuvaikutuksena hän sairastui akuuttiin leukemiaan. Hoidot kesti usean vuoden ja hän selvisi leukemiasta.
Tämä ei ole vahinko vaan epäonninen sattuma, raskas sellainen kuitenkin.

Itselläni on ollut välilevyn pullistuma, joka on leikattu.
Selkä on sellainen kuluva osa kehoa, että hyvin harvoin saa mistään korvausta, koska se on luonnollista rappeutumista.

Vierailija

Luulen, ettei näiltä löröpalstoilta saa tuollaiseen kysymykseen tyhjentävää vastausta, itse sanoisin jos on jo hylätty korvauksen saaminen lienee lähes mahdotonta.

T: toivonsa menettänyt!

Vierailija

*Ystäväni sairastaa reumaa ja sai siihen lääkityksenä Trexaania.
Lääkkeen sivuvaikutuksena hän sairastui akuuttiin leukemiaan.
Hoidot kesti usean vuoden ja hän selvisi leukemiasta.
Tämä ei ole vahinko vaan epäonninen sattuma, raskas sellainen kuitenkin. *

Pötypuhetta.
Trexania käytetään syöpälääkkeenä,
ja sinä väität sen aihuttaneen syöpää?
Älä hullujas puhu.

Noita horinoita leukemian aiheuttajista levittävät pitäs laittaa lukemaan pari opusta syövästä,
niin tulis niillekin jotain tolkkua juttuihin.

lääkkeitten sivuvaikutuksista saa ihan tutkittua tietoakin netistä.
Höpö-jutut pois, tai tulee risuja!

Vierailija

Lainaus:

*Ystäväni sairastaa reumaa ja sai siihen lääkityksenä Trexaania.
Lääkkeen sivuvaikutuksena hän sairastui akuuttiin leukemiaan.
Hoidot kesti usean vuoden ja hän selvisi leukemiasta.
Tämä ei ole vahinko vaan epäonninen sattuma, raskas sellainen kuitenkin. *

Pötypuhetta.
Trexania käytetään syöpälääkkeenä,
ja sinä väität sen aihuttaneen syöpää?
Älä hullujas puhu.

Noita horinoita leukemian aiheuttajista levittävät pitäs laittaa lukemaan pari opusta syövästä,
niin tulis niillekin jotain tolkkua juttuihin.

lääkkeitten sivuvaikutuksista saa ihan tutkittua tietoakin netistä.
Höpö-jutut pois, tai tulee risuja!

Niinhän sinä varmaan kaikkitietävänä olet väärässä!!!!!!!!
Trexan ihan oikeasti on syöpälääke, jota käytetään pieninä annoksina reumalääkkeenä.
Niinkin voi käydä, että syöpään käytettävä lääke aiheuttaa syövän.

En tarvitse netin tietoja tarkistaakseni asiaa, kun olen hoitoalan ammattilainen ja käytännön työssäni asiaan perehtynyt.

Käytä risut itsellesi.

Vierailija

Tässä lainaus Tohtori sivulta, sinulle ymmärtämätön, anonyymi klo20.20

Metotreksaatti

Metotreksaatti (Methotrexate®, Metoject®, Trexan®) on useiden tutkimusten mukaan lumelääkettä tehokkaampi ja sen on todettu hidastavan merkitsevästi erosiivisten muutosten kehittymistä. Metotreksaatista onkin muodostunut nivelreuman hoidon ensisijaislääke, johon uusia hoitoja verrataan. Metotreksaatti voidaan yhdistää useisiin reumalääkkeisiin ja kuuluu usein yhdistelmähoitojen perusvalikoimaan.

Annostelu

Hoito aloitetaan annoksella 7.5 mg kerran viikossa. Annosta nostetaan asteittain pienimpään tehokkaaseen annokseen; maksimissaan 25 mg viikossa. Lääke voidaan annostella myös ihonalaisesti tai lihakseen.

Haittavaikutukset ja vasta-aiheet

Tavallisia haittavaikutuksia ovat erilaiset vatsavaivat ja pahoinvointi. Joillakin esiintyy huimausta ja suutulehduksia. Foolihapon samanaikaisella nauttimisella voidaan vähentää maha-suolikanavan haittavaikutuksia. Harvinaisempia haittavaikutuksia ovat verenkuvan vaikeat muutokset ja reumakyhmyjen muodostuminen. Lieväkin munuaisten vajaatoiminta on este lääkkeen käytölle.

Vierailija

Ap tässä vielä hei:)
Hyvä, että aihe aiheuttaa keskustelua. Itse olen sitä mieltä, että kyseessä oli kohdallani hoitovirhe, koska magneettikuvaukseen pääsymahdollisuus on ko sairaalassa ympärivuorokautinen ja jos olisin sinne nopeammin päässyt, peroniuspareesia ei olisi tullut kun olisi heti huomattu ongelman laajuus. Puoli päivää makasin sairaalassa tuntematta jalkaani ollenkaan ja siihen asti oli ollut sellaiset kivut, ettei kyennyt liikkumaan ollenkaan (ambulanssilla sairaalaan jne). Mielestäni tuolloin olisi lääkäreillä pitänyt jo hälytyskellot soida eikä vain ihmetellä asiaa. Mutta näin on nyt asiat, eikä sille tietenkään enää mitään voi. Kiitos vastauksista!:)

Vierailija

Monet korvausasiat perustuvat yksinkertaisesti lakiin,jos eivät perustu niin miksi vakuutusyhtiöt,työterveyshuolto ,lääkäripalvelut ja kansaneläkelaitos ovat olemassa???
Varoja kerätään näiden korvausten maksamiseen sairasvakuutusmaksuilla ,joita maksavat työtekijät ja työnantajat l. me kaikki,varoja sijoitetaan työeläke-ym. muiden laitosten toimesta erilaisiin sijoituskohteisiin joista odotetaan voittoja sijoituksille.Ilman tätä kohtuullisen monimutkaista korvaus-keräys-sijoitustoimintaa yhteiskunnassa olisi moni asia huonommin ja monet pullistumiset lekkaamatta.
Ne ovat olemassa työkyvyn menettämisen jälkeisen hoidon,kuntoutuksen ja ansionmenetyksen korvaamiseen sairastuneelle,toki jos asioita miettii niin voithan olla ottamatta korvauksia,se on täysin mahdollista.
On myös mahdollista ettei olisi lääkäreitä ilman em. korvausjärjestelmien olemassaoloa,ainakaan näin paljon mitä nyt on.
Ymmärrän tosiasiat ja olen huomannut että on paljon ihmisiä jotka eivät tosiasioita ymmärrä.
On mainiota jos selviää luonnollisella rappeutumisella,niin olisin itsekin halunnut näin jälkeenpäin ajatellen.
terveisin:Jos haluat elää amerikkalaista unelmaa,muuta suomeen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat