LapsiPerheiden arki ja juhla- missä mummit/ukit?

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Itse olen tulossa mummiksi ja uutena mummina haluaisin tukea lapseni perhettä kaikintavoin. Olen vielä työssä varmaankin 10 vuotta, jos terveyttä riittää. Itse tulin äidiksi 23 -vuotiaana ja äitiydestä on aikaa 30v, joten monet asiat perheiden arjessa ja juhlassa ovat muuttuneet. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan ja saamaan vinkkejä mitä nyky -mummit tekevät helpottaakseen nuorten parien elämää perheen perustamisvaiheessa? Miten muut mummit ja ukit tukevat lapsiaan ja lapsenlapsiaan?

Kommentit (15)

Atetu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Olen samaa mieltä, kyllin lähellä mutta riittävän kaukana.
Apua silloin kun sitä tarvitaan ei tuputtamalla.

Vierailija

Minulla ja miehelläni on kohta 16 vuoden kokemus isovanhemmuudesta. Lapsenalapsia on viisi ja nuorin kohta vuoden.

Tällä tavoin minä autoin ja autan. Vastasyntyneen äiti tarvitsee vähän omaa aikaa, vaikka yksin kauppaan pääsemiseksi. Minä tai mieheni likotamme lapsia sillä välin. Viemme ulos, puistoon tai vaan kävelemään. Mieheni on vienyt kaikkia lapsenlapsia muutaman kerran viikossa leikkipuistoon, uimaan, näyttelyhin, "eräretkille", onkimaan, kirjastoon jne Aina sen mukaan kuka ja minkä ikäinen lapsi on ollut.

Minä vien muskariin, laitan jotain "vanhan ajan" syötävää, juttelen kuulumisista, vien ulos syömään, opetan vanhoja laulua ja annan heidän opettaa minulle uusia lauluja ja leikkejä. Aivan pikkuisia olen ollut hoitamassa myös yön yli, jotta vanhemmat saavat nukkua. isommat tulevat sitten yökylään meille aina halutessaan.

Tyttären perheen kanssa olen enemmän, koska he asuvat lähellä, mutta miniänkin avuksi olen mennyt aina tarvittaessa.
Yksi tärkeä tehtävä on ollut keskustelu. Muistan kysyä pienen lapsen kasvutietoja aina neuvolan jälkeen. Se tuntuu olevan kovin mieleen. Yleensäkin kiinnostus ja jutustelu vanhempien kanssa ja tarinoitten kerronta lastenlasten kanssa.
Isompia sitten olemme kuskailleet autolla harrastuksiin, ottaneet mukaan matkoille ja retkille. Huvipuistoihin vienti on tietysti iso asia.

Aivan nyrkkisääntönä voisi sanoa, että tytär rohkenee paremmin pyytää apua kuin miniä. Jotenkin noilla nuorilla on jokin "selviytyminen pakko", vaikka olisivat aivan puhki. Siksi kannattaa olla lievästi aloitteellinen ja yrittää järjestää nuorille tilaa yhteiseen olemiseen ja tietysti myös pieniin omiin vapaisiin hetkiin.

Tämä tuntuu toimivan meillä, mutta varmasti riippuu aika paljon sinun ja lapsesi ja hänen puolisonsa suhteista, mitä ja miten voi apua tarjota ja ottaa vastaa.

Vierailija

Olen ollut mummuna kohta 10 v. Vanhemman tyttären poikien syntyessä olin vielä työelämässä. Nuoremman tyttären
tytön syntyessä jo eläkkeellä. Suhde omiin lapsiin luo pohjaa myös suhteelle lapsenlapsiin. Itselläni on erittäin lä-
heinen ja tiivis suhde, ollut aina ja asummekin samalla paikkakunnalla. Myös minulla oli tiivis suhde omaan äitiini ja
hänellä taas läheinen suhde minun lapsiini. Tämä toimii meillä hyvin. Jokainen meistä elää kuitenkin omaa elämäänsä,
ja tekee omat ratkaisunsa. Olen luonut tiiviin suhteen lapsenlapsiin ihan pienestä pitäen tapaamalla heitä säännölli-
sesti esim. 1 x vk. Olen ollut käytettävissä pienissä hoitohetkissä tai pitemmissä. En kuitenkaan ole hoitanut heitä
kokopäiväisesti. Nyt kun pojat ovat jo isompia koululaisia, tapaamiset ovat muuttuneet, mutta pohjana on tiivis
tuttuuden tunne. Suhde lapsenlapsiin pohjautuu paljolti perheen ja suvun kulttuurin mukaan, väkisin ei kannata
suhdetta tehdä, mutta voi myös yrittää muuttaa traditioita, jos siltä tuntuu. Lapsenlapset ovat ilon ja onnen antajia,
on niin mukava seurata heidän kehitystään. Lapsenlapseni ovat niin erilaisia, kukin oma persoonansa.

Vierailija

Totta juuri noinhan sitä on toimittu meilläkin.
Lapset nauttivat kun saavat erilaista puuhastelua ja virikkeitä erisukupolvelta.
Meillä oli niin ihanaa kun kerroin mitä minulle oli tapahtunut heidän iässään se sai lapset pohtimaan ja mielikuvitukselle siivet.
Iltasella ja usein automatkoilla he pyysivätkin että kerro mummo niitä ennenvanhaa juttuja.
Isovanhemmat sortuvat kuitenkin liian usein ylihuolehtivaisuuteen lastensa perheissä, se taas on omiaan aiheuttamaan välirikkoja joista niin usein saa lehtien yleisönosastoilla lukea.
Olen myös auttanut säilömisessä tai oikeastaan pyrimme tekemään sitä mitä osaamme parhaiten vuorovaikutteisesti.

Vierailija

Tähän hyvään mukana elämisen - lähellä mutta tarpeeksi kaukana - malliin ei ole mitään lisättävää. Tuntosarvet herkkänä, että voi auttaa tarvittaessa, jos ei kehdata pyytää apua. Tuntuu todella hyvältä kun voi hoitaa välillä pientä, varsinkin kun muistaa miten hoitajien tarpeessa olisi ollut itse, mutta kun...

Terveisin onnelliset mummo ja ukki

Vierailija

Meillä poikani asuu aivan vieressä ja hänen lapsensa kipaisevat mummilaan joka päivä. Toinen, vanhempi 4 vuotias tosin useammin. Hän tulee aina vaarin kanssa laittamaan ruokaa mummille, joka tulee myöhemmin töistä. Itsekin istahtaa sitten ruokapöytään meilkein joka ilta. Eli kun asutaan vierekkäin, eletään nk. yhteistä elämää. Kumpikin talous omalla tavallaan, ei arvostellen vaan tarvittaessa tukien. Hyvin on toimeen tultu kun mitään ei pidetä itsestään selvyytenä.

Vierailija

Ystäväpiirissämme on useita mummeja ja ukkeja, jotka ovat sopineet säännöllisen vapaapäivä/ vapaan illan/ 2 tuntia viikottaisen sijaistuksen,jotta nuorilla vanhemmilla on on omaa aikaa. Silloin,kun on imeväisikäinen parikin tuntia omaa aikaa on kuulemma ihana hetki!

Vierailija

Meillä on ensimmäinen lapsenlapsi, 8 kuukauden ikäinen palleroinen, jota imetetään vuoden vanhaksi. Ei ole syönyt tuttia eikä pulloa. Siinä sitä onkin nuori äiti tosi tiukilla ja pienikin oma-aika ol kultaakin kalliimpaa. Toisaalta samassa taloyhtiössä on hyväkuntoisia yksinäisiä ikäihmisiä, joista jollakin voisi olla aikaa lyhyeen kaitsemiseen. Miten nämä tarpeet saisi tyylikkästi sovitettua yhteen?

Vierailija

Tukea ja kannustusta odotusaikana, terveeseen elämään ja riittävään lepoon.
Jos varat sallivat ostaa jotakin tärkeää, esim. turvakaukalo ensimmäiselle lapselle. Ensimmäisen lapsen syntymä tuo eteen paljon tarpeellista hankittavaa, niistä on hyvä sopia perheen kanssa.
Auttaa jos pyydetään ja neuvvoa jos kysytään.
Tarjoutua lapsen hoitajaksi, kun esim. on siivouspäivä
-vanhemmat pääsevät yhdessä vaikka harrastuksiin jne....
Olla läsnä ja tarjota syli lapselle. Oman ajan antamien on tärkeintä ja edullisinta tukea.
Hyvin pienestä lukutuokiot sylissä ovat ihania jne
Rakkautta ja haleja kaikille!
Muistot saamme mukaamme!

Vierailija

"Suhde lapsenlapsiin pohjautuu paljolti perheen ja suvun kulttuurin mukaan, väkisin ei kannata
suhdetta tehdä, mutta voi myös yrittää muuttaa traditioita, jos siltä tuntuu. Lapsenlapset ovat ilon ja onnen antajia"Em. lainaukseen voin yhtyä. Kuuntelin aamulla radiosta ohjelmaa hyvistä ja huonoista ihmisistä ja perheistä ja miten vaikeaa on sopeutua uuteen perhekulttuuriin. Omakohtaisesti olen joutunut kokemaan sen, että miniän suku "on varannut" poikani perheen juhlapyhiksi, siis juhannukset ja joulut. Ei siinä ole ollut nokan koputtamista. Vahvempi suku vie, heikompi vaikka sairauksien takia vikisee.

Sitä suurempi ilo kun saa edes silloin tällöin pitää heitä hetken luonaan. Tätä asiaa voisi myös käsitellä jossakin artikkelissa. Onko toisilla vastaavaa komemusta? Miniä ei vastaa puhelimeen esim. Mitä kauemmin tällaista jatkuu, sitä vaikeammaksi normalisoituminen käy.

Vierailija

Olen mummi kahdelle lapsenlapselle. Autoin tytärtäni paljon kun hän sai pojan yhdeksän vuotta sitten. Eniten varmaan autoin henkisesti, mutta myös taloudellisesti. Poikani sai ensimmäisen lapsensa kesällä ja autoin myös heitä. En kuitenkaan sekaannu lapsieni perhe-elämään. Oli niin ihana nähdä pojan ilme, kun ostin perheelle tilavamman auton, ruostuneen ja pienen auton tilalle. Nyt mahtuu vauvan varusteet autoon ja on helpompi matkustaa. Miniä tuntuu olevan äiti-tyyppiä ja olen kyläillessä seurannut miten hyvin hän huolehtii lapsensa tarpeista ja unohtaa usein omat tarpeensa saadakseen vauvansa tyytyväiseksi. Tällaiselle nykyäidille annan kaiken tukeni. Hän ei ole laiska eikä saamaton, eikä mikään uusavuton! Olemme usein yhteydessä ja hän kyselee joskus neuvojani. Olen heille sanonut, että jos hätä tulee, soittakaa minulle. Rakastan lapsiani ja heidän jälkikasvuaan suunnattomasti! Totean myös, että mummin apu on aina kasvatusta ja tukea ja sillä on seuraukset pitkälle ajalle lapsen perheeseen. He voivat hyvin, kun tietävät että on joku, jolle voi uskoa asioitaan ja voi pyytää apua mihin tahansa. Ja mummina totean, että itselleni hyvä olo tulee juuri lasteni auttamisesta.

Vierailija

Onnea tulevalle mummille.
Miehelläni ja minulla on 2, 3, 8 ja 12 vuotiaat lapsen lapset.
Jokaisen ollessa vastasyntynyt, olen käynyt molempien tyttärieni luona tekemässä kotiaskareita, käynyt kaupassa jne. Olemme myös pappan kanssa hakeneet vauvaa ulos lenkille, ja olleet tarvittaessa vauvan vahtina. Jo parin kuukauden ikäisestä jokainen on ollut mummulassa yötä viikonloppuisin silloin tällöin, jotta vanhemmat ovat saaneet levätä ja nukkua (kaikki koliikkivauvoja). Kun lapset ovat kasvaneet, olemme käynteet heidän kanssaan elokuvissa, teatterissa, lastenkonserteissa, kirjastossa, uimassa (kylpylässä), mökkeilemässä, laivalla ja etelässä kahden vanhemman kanssa. Tarvittaesssa olemme kuskanneet heitä harrastuksiin. Läheinen suhde lapsen lapseen luodaan säännöllisillä tapaamisilla, ja kun näistä pienistä aarteista on kysymys, ei 56 ikävuottakaan ole haittana, joskus hieman hidasteena.
Onnellisia päiviä Sinulle ja tulevalle/tuleville pienokaisille.

Vierailija

Me hoidamme papan kanssa lapsia vähintään kerran viikossa, jotta vanhemmat pääsevät omiin menoihinsa. Viikonloppuna lapsiperhe tulee yleensä meille kerran syömään, jotta äitikin saa istua valmiiseen pöytään. Vauvan vaippavuorosta hän myös vapautuu, kun olemme seurassa. Pienten lasten äidit varsinkin ovat työssä 24 tuntia vuorokaudessa, äitiysloma on kyllä muuta kuin lomaa.

Vierailija

Minun miniäni ei valitettavasti halua ottaa minulta mitään neuvoja tai apua vastaan. Tuntuu että hän pitää tapojani vanhanaikaisena. Esimerkiksi tekemäni ruoka ei kelpaa, on kuulemma liian rasvaista ja epäterveellistä. Karkkiakaan en saa viedä tuliaisiksi.

Vierailija

Voi miten ikävää olen pahoillani puolestasi.
Tein juuri äskettäin kaalikääryleitä jotka otettiin kiitollisina vastaan.
Syksyisin on ihanaa kun saan säilöä myös lasteni perheille.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat