Perintöjuristi paljastaa: Näistä kapineista suku riitelee

Perhesopu on koetuksella, kun tulee perinnönjaon aika. Eniten riidellään hirvensarvista ja kansallispuvuista, niille häviävät Arabian astiatkin.Lue koko juttu

Perintöjuristi paljastaa: Näistä kapineista suku riitelee

Sivut

Kommentit (21)

 

Kyllä Suomesta Kehä III:en sisäpuolelta löytyy

empire-antiikkia.  Polttokullattuja esineitä.

1800-luvun taidetta.  Hopea onkin jo turhake.

 

Missä nämä olivat? Olitko unohtanut?

Kai suomalaisia muukin kiinnostaa,

kuin kansallispuku, designlasi ja uudehko

posliini!   Lista vaikutti aika halpamaiselta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Perintöjuristi kertoikin lähinnä tavaroista joista perinnönjaossa saadaan riita aikaan.

Riidanhan saa aikaan hyvin helposit vaikka pankissa lojuvasta miljoonasta tai vanhoista kottikärryistä.

 

Meidän perinnönjaossa kävi niin, että yksi veljistäni meni ennen perinnönjakoa "siivoamaan" ja sillä reissulla katosi isäni paksut kultakorut. Seuraava vaihe oli yritys kavaltaa tallelokero Suomessa, mutta halusin mennä (kielteluistä huolimatta) paikalle ja niin tallelokeron sisältä (melko suuri) meni kolmeen osaan. Seuraavana oli Thaimaan tallelokeron kavallus. Sama veli "varasti" Thaimaan tallelokeron avaimen sovitusta paikasta ja antoi sen isän thaimaalaiselle vaimolle (jonka kanssa oli avioero vireillä kuoleman hetkellä). Thai-nainen matkusti Thaimaahan ja sai haltuunsa siellä olevan tallelokeron sekä talon, moottoripyörän ym. omaisuutta. Me kaksi muuta perillistä emme saaneet koskaan tietää mikä oli isämme omaisuus Thaimaassa. Todennäköisesti yksi veljistä (joka avaimen antoi) oli jakamassa sitä omaisuutta, varmuutta ei ole, koska oikeudessa Thai-vaimo sai Thaimaan omaisuuden  sekä thaimaan tallelokeron sisällön  VALOKOPIO-TESTAMENTILLA. Tuollainenhan ei pitäisi olla mahdollistakaan Suomen lain mukaan. Testamentissa pitäisi olla todistajat ja sen tulisi olla alkuperäinen.

Niin vain kävi. Yritin oikeusasteissa edetä, mutta Korkeimpaan oikeuteen evättiin valitusoikeus, joten en sit enää jaksanut EU-tuomioistuimeen.

 

Meidän perinnönjaossa kävi niin, että yksi veljistäni meni ennen perinnönjakoa "siivoamaan" ja sillä reissulla katosi isäni paksut kultakorut. Seuraava vaihe oli yritys kavaltaa tallelokero Suomessa, mutta halusin mennä (kielteluistä huolimatta) paikalle ja niin tallelokeron sisältä (melko suuri) meni kolmeen osaan. Seuraavana oli Thaimaan tallelokeron kavallus. Sama veli "varasti" Thaimaan tallelokeron avaimen sovitusta paikasta ja antoi sen isän thaimaalaiselle vaimolle (jonka kanssa oli avioero vireillä kuoleman hetkellä). Thai-nainen matkusti Thaimaahan ja sai haltuunsa siellä olevan tallelokeron sekä talon, moottoripyörän ym. omaisuutta. Me kaksi muuta perillistä emme saaneet koskaan tietää mikä oli isämme omaisuus Thaimaassa. Todennäköisesti yksi veljistä (joka avaimen antoi) oli jakamassa sitä omaisuutta, varmuutta ei ole, koska oikeudessa Thai-vaimo sai Thaimaan omaisuuden  sekä thaimaan tallelokeron sisällön  VALOKOPIO-TESTAMENTILLA. Tuollainenhan ei pitäisi olla mahdollistakaan Suomen lain mukaan. Testamentissa pitäisi olla todistajat ja sen tulisi olla alkuperäinen.

Niin vain kävi. Yritin oikeusasteissa edetä, mutta Korkeimpaan oikeuteen evättiin valitusoikeus, joten en sit enää jaksanut EU-tuomioistuimeen.

 

Perhe-/ RAAMATTU on eri asia, kuin kirkko.

RAAMATTU ON JUMALAN OMA SANA.

Joh.1:1  Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä. ja Sana oli Jumala.

Meidän perintöjaossa meni minun kohdallani kaikki pieleen,siskoni 0li pesänhoitajana.Äitiäni ei oltu vielä haudattu, edellisenä päivänä äitini kuoli seuraavana päivänä siskoni meni yksin pakettiautolla tyhjään kotiimme ja varasti kaikki arvokkaammat esineet ja arabian vanhat astiat.Taulut ja kaikki tavarat,seuraavana hän oli päästänyt kotiimme kaksi vierasta naista.Hän tunsi heidät hyvin,he olivat tyhjentäneet kotimme lopuista arvokkaista tavaroista.Sitten hän pyysi meitä kaikkia kotiimme ei ollut enää mitään otettavaa.Hän teki kuolinpesän ryöstön,ja koti myytiin minä sain markkaaikaan 1600 markkaa vähemmän kuin muut.Meitä oli kahdeksan perillisistä,en ole tehnyt hänestä rikosilmoitusta mitä asiantuntija sanoo tälläisestä menettelystä onko tämä lainmukaista.

Kun vanhempi kuoli, ilmoitin myös veljeni aikuiselle tyttärelle mummin kuolemasta, vastauksena tuli  valtavasti kirosanoja, eikä mitään osoitusta surusta. Seuraavana aamuna tytär ilmoitti, mitä kohteita hänelle tulee mummin jäämistöstä toimittaa. Totesin että  hän on haaskalletulija, eikä ruumistaan ei ole vielä kylmennyt.  Sen jälkeen ei ole tästä sukulaisista kuulunut. Muuten perinnönjako toimi asiallisesti ja runsaasti toimitettiin jäämistöä keräykseen.

Outoa on näissä perimysasioissa se, että aina tulee joku porukasta, joka ei ymmärrä omaa perillisasemaansa ja yrittää nokittaa. Omaisuuden arvo ei ole sanottavan suuri kun se viedään huutokauppahuoneeseen ja jaetaan perillisten kesken.

Kerrostaloasuntomme yläkerrassa kolme naista riiteli lakanoista niin, että koko talo kaikui.

Eräs taas kertoi tehneensä ikävän perinnön selvittelytyön isän kolmen eri avioliiton lasten kesken, joita oli useita. Perintöä kertyi alle 500 euroa per nenä ja vain yksi kiitti työstä. Tämä oli oma täyssisar. Älytöntä on, että tällaiset "tyhjät pesät" täytyy hoitaa kaikkien lain kirjainten mukaan väestörekisteritietoineen ja muine virallisine papereineen koko vainajan elinajalta. Selvittelijä joutui vielä maksamaan kuluja omasta pussistaan kun kaikki eivät selvittelyvaiheessa osallistuneet.

Isän ampumat kaksitoistapiikkiset hirvensarvet -tapauksesta kysyisin miksi se päättyi näin:
"Kun sopua ei löytynyt, sarvet piti myydä. Tulos oli 50 markkaa mieheen ja jäytävä jälkipeli."

 

Luulisi että asianajajan kokemus riittäisi järjestämään yksinkertaisen korkeimman tarjouksen menettelyn. Kukin osakas tekee kirjallisen tarjouksen mitä on valmis maksamaan muille saadakseen sen esineen itselleen. Tuossa tapauksessa 100mk tarjous olisi johtanut samaan lopputulokseen paitsi että sarvet olisivat jääneet sukuun.

 

Eikä siinä vielä kaikki. Odottakaas, kun lanko röyhkeänä tulee selvittämään kenelle kuuluu mitäkin.Eikä ole ollut henkilön kanssa missään tekemisissä. Miten ihminen kehtaa tulla surutaloon vaatimaan mikä kuuluu "heille" ja millä hintaan. Ei mitään häpyä siskollani ja langolla. Kaikki mitataan vain rahassa. Ei mitään kunnioitusta meitä kohtaan, kun hoidimme kaikki asiat. Ja kaiken kukkuraksi siskoni laittoi välit poikki meihin sisaruksiin 30 vuotta sitten. Aina kun on perinnöstä kyse niin ollaan kuin haaskalinnut paikalla... ei ole röyhkeydellä rajaa...

Niin, miten voidaan tehdä sellainen testamentti, että omaisuus ei mene täysin ulkopuolisille. Siskoni kuoli 1996 ja hänen miehensä 1998, heille jäi 2 kehitysvammaisten tytärtä. Tytöt oli sijoitettu samaan perhehoitoon paikkakunnan ulkopuolelle. Vanhempi tyttö kuoli 2012 ja nuorempi peri vanhemman tytön, hehän olivat perineet aikaisemmin isänsä ja äitinsä. Sitten isovanhemmat kuolivat 2013, nyt jäljellä on kehitysvammainen tyttö, joka ei osaa kirjoitaa eikä lukee, siis täysin kykemätön tekemään testamentin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa isovanhempien perinnöstä menee osuus tälle kehitysvammaisille tytölle ja tietenkin toiselle heidän omalle tytölle menee lainmukainen osuus. Nyt kun mietitään, niin tämän kehitysvammaisen tytön kuoleman jälkeen hänen jäämistöissä jaetaan puoleksi, isän ja äidin sisarten kesken. Näin isovanhempien perintö menee ihan ulkopuolelle suvun. Isovanhemmilla oli testamentti, jossa määriteltiin perijät, mutta että jos rintaperillisen vaativat osuuttaan, niin heille maksetaan rahassa. Siskoni tytön edunvalvoja vaati perintöosuutta. Kehitysvammainen ei tarvitse omaa rahaa, vaan hänen kulunsa maksaa yhteiskunta. Näin edunvalvoja vaatimuksillaan hankki kehitysvammaisen tilille rahaa, joka lopulta menee ihan toiselle suvulle, ja jos minä kuolen ennen heitä, koko tytön perintö, myös isänsä ja äitinsä sekä isovanhempien jättämä perintö menee heille, korkoineen päivineen.

Meillä mummon kuoleman jälkeen eno ja tädin mies toivat mummon jäämistöä äidilleni. Toivat myös perheraamatun, joka on nyt minulla. Enon tytär toi joukon isänsä kirjoja, arvokkaitakin ja minun harrastusksiin liittyviä. Hän pyysi  vastineeksi mummon perheraamatun  mukaansa. Halusi tehdä vaihtokaupan, mutta en suostunut siihen. Enon kirjat hän jätti minulle. Mielestäni mummon jäämistö on jo jaettu, eikä sitä enää vaihteta mihinkään!

Mieheni vanhapoika-veli kuoli sydänkohtaukseen alle 50-vuotiaana.

Kolme veljestä ja yksi sisar jakoivat hänen jäämistönsä sovussa.-Jokainen pani vihkoon,mistä on kiinnostunut.-Koskaan he eivät kinastelleet mistään.

Auton sai hän joka tarvitsi,veneen jol oli käyttöä.-Muut jäämistöt mieheni veli kauppasi-on asiantuntija.

Mie sain anoppini rukinja koria.Muut minniit(heijän perilliset) saivat myrna-kahvikuppeja ja vanhoja arvolipastoja ja kaappeja.Anopin turkin.

Todellakaan en koskaan kyseenalaistanut mitään mieheni edesmenneen veljen(anopin ja appi-ukon) jäämistöä.Siellä kotitilallaan hän asui loppuun saakka.

Elikkä,sovussakin voi jäämistöä jakaa kuis mun mieheni sisaruksineen suorittivat.

Onpa kaikki katkerat perijät tulleet hyvin höynäytetyksi. Minä ainoana perillisenä saan kaiken aikanaan, mutta minun perintöä jaettaessa tulee kunnon kina: 5 lasta 4 naisen kanssa. Mutta teenkin eläessäni jäynän, siirtelen pikkuhiljaa omaisuutta aviovaimoni nimiin ja teen avioehtosopimuksen. Ja lapsille jätän arvottomia joutomaita pitkin Suomea.

T.Rölli

Isäni oli keräilijä mm. vanhoja rahoja ja antiikkia. Meitä on 6 sisarusta. Laitoimme tavaroita summan mutikassa kuuteen eri kasaan ja arvoimme tavarat. Jos joku sai arvonnassa tavaran jonka joku toinen halusi, he tekivät vaihtokauppaa tavaroista keskenään. Homma toimi ihan hyvin. Tavaroista ei siis tullut mitään rittaa toisin kuin maaomaisuuden jakamisesta, mistä on käyty oikeutta 8 vuotta. Nyt vasta loppu häämöttää kun valituslupaa korkeimpaan oikeuteen ei ole myönnetty.

veljen kuoleman jälkeen hänet jättäneen vaimon edellisestä liitosta syntyneet aikuiset pennut olivat painostaneet veljeni testamentin tekoon äitinsä kera,veljeni oli erittäin vihainen tilanteestaan kertoessaan siitä meille muille sukulaisille,mutta hän itse tuli sanomansa mukaan kusetetuksi

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat