Lapsettomat

Vierailija

Heti parisuhteemme alussa puhuimme lapsiasian niin, että jos tulee niin tulee. Ei tullut, lääkärissäkin käytiin, eikä mitään syytä tai syyllistä löytynyt. Joitain kommentteja tuli, usein vanhemmilta ihmisiltä, kysyttiin jopa, että kummassa teissä on VIKA?

Elimme omaa elämäämme ja lähipiirin lapset, sekä kummilapset ovat olleet läheisiä. Emme kokeneet lapsettomuuskriisiä, eikä ainakaan vielä ole tullut isovanhemmuuskriisiä. Olen huomannut, että se tulee ennemminkin niille, joiden lapset ovat avo- tai avioliitossa, mutta eivät ole syystä tai toisesta lapsia hankkineet/ saaneet. Sivusta seuraavana välillä hirvittää se painostus, jota suoraa tai epäsuorasti näitä pareja kohtaan käytetään - kun minä niin odotan pääseväni mummoksi jne....

Siis elämämme oli ihan hyvää ja onnellista kahdenkesken. Kunnes kuolema meidät erotti. Jäin yksin, mutta en tässäkään tilanteessa osannut kaivata lapsia. Minun oli ja on lupa surra suurta menetystäni yksin. Ainahan puhutaan, että jompikumpi joskus jää yksin, mutta aina se on jossain kaukana tulevaisuudessa. Yhteistä vanhuutta ei meille suotu, ei edes yhteisiä eläkevuosia. Näin elämämme meni. Nyt on vain opittava ajattelemaan asiat minun, ei meidän kautta.

Olen surullinen ja ikävissäni, kaipaan puolisoani tavattomasti, hän oli kaikkeni. Samalla olen tavattoman kiitollinen, että sain elää yli 30 vuotta hänen kanssaan, ylä-, ala- ja tasamaata. Muistoja ei voi kukaan viedä, kuolemaa on vain niin vaikea käsittää.

 

Kommentit (3)

lumihuntu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Oli oikein koskettava kirjoitus lapsettoman pariskunnan elämästä..jäin todella ihan ajattelemaan. Toivon paljon vahvuutta kirjoittajalle, elämänasenteesi on ihailtava. Kumpa kaikki osaisimme olla kiitollisia kaikesta siitä mitä olemme saaneet ja ihmisistä joita elämässämme on ollut, heistäkin jo toiseen olevaisuuteen siirtyneistä.

Olen joutunut aikanaan samojen kysymysten eteen, jos omia lapsia ei saisikaan, miltä elämä silloin tuntuisi. Kaikki ei aina ole itsestään selvää. Nyt kun itse äitinä mietin elämää taaksepäin, niitä kysymyksiä ja tunteita jotka silloin oli mielessä, voin silti hyvin kuvitella että hyvä parisuhde, keskinäinen rakkaus on kantava voima, elämä on täyttä ilman lapsiakin.

Yksinäinen vanhuus voi olla siitäkin huolimatta, vaikka omia lapsia olisikin. Lapset voivat asua kaukana ja elää omaa elämäänsä. Ei taida olla valmista kaavaa lapsellisille eikä lapsettomille, elämä kulkee omalla painollaan. Jos on hyviä ystävyyssuhteita, elämä voi olla hyvinkin tapahtumarikasta.

 

Hyvää kevään jatkoa ihan jokaiselle !

 

Vierailija

Onko aihe vielä näin kypsälläkin iällä liian vaikea puhuttavaksi. Jospa helpottaisi, kun uskaltaisi kertoa 

miltä tuntuu. Mikä on pahinta lapsettomuudessa, tai parasta?

 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat