klo 19:35 | 13.5.2014
Kovasti moitittu ja ehkä aiheetta haukuttu. Mutta turismi on kova sana vaikka mellakat sitä haittaa.
Miljoonasta kuukaudessa kävijästä on määrä laskenut nyt maaliskuussa 755000 ihmiseen. On meinaan monta lentokoneellista ja risteilyalusta ennenkuin tuo määrä on kuljetettu.
Turismin tuotto on tippunut lähes puolella mutta on yhä 4.3 miljardia vuodessa.
On ilmeistä että menneisyys, historia kiehtoo. Tuonne ei tehdä ryyppymatkoja eikä seksileikitkään ole helpoinpia ulkolaisille tulijoille.
Aavikko ei ole vetonaula monellekaan. Mutta museoissa riittää kuljeksijaa ja kamerat toimii.
Pyramidit on isoja luomuksia mutta hyvin pelkistettyjä. Isoja patsaita löytyy hyvä että huonokuntoisina. Kairo on kaaottinen kuhinapesä, mutta sielläkin muutama lomapäivä kuluu.
Suosittelen Niilin risteilyä Siellä ei hiekkakentät kiusaa. Hyvin vetreää rantaa.
Hei,
viime vuoden lopulla aloitin ketjun Egyptistä ja egyptiläisistä. Egyptisssä asuneena ja sinne nykyisinkin paljon yhteyttä pitävänä hieman hämmästelen tämän ketjun tarkoitusta.
Myötätuntoni on tavallisten egyptiläisten puolella, jotka ovat todellakin hätää kärsimässä. Monilta on mennyt työpaikka turismin täydellisen romahtamisen myötä. Nämä tavalliset ihmiset eivät ole mitään uskonnollisia fanaatikkoja, jotka riehuvat kaduilla, osallistustavat mielenosoituksiin tai sytyttävät esim. kirkkoja palamaan vaan sellaisia kuin sinä ja minä, normaaleja rauhaa toivovia ihmisiä. Toivovat voivansa käydä töissä ja siten turvata perheensä toimeentulon. Tilanteen normalisoituminen on heidän ensisijainen toiveensa.
Miksi ketjun aloittaja väittää Egyptin olevan kovasti moititun ja ottaa myöskin esille, ettei sinne tehdä ryyppymatkoja eikä seksileikit ole helppoja. Nämäkö ovat onnistuneen matkan mitta? Omalta kohdaltani voin todeta, etten ole huomannut Egyptiä moitittavan matkailukohteena ja on ollut ihanaa löytää maa, jossa ei ole tarvinnut seurata kännisten örveltäjien tunarointia. Ainakin naiselle sieltä löytyy seksiseuraa pilvin pimein, jos sellaista on etsimässä, ehdotuksia tulee joka päivä.
Ano 14.5. klo 8.39 kirjoittaa, että museoissa riittää kuljeksijaa ja kamerat toimii. Hyvä, että museoissa riittää kävijöitä mutta minua raivostutti kävijöiden välinpitämättömyys ohjeiden noudattamisen suhteen. Esim. Egyptiläisessä museossa on suuret kyltit, ettei Tutankhamonin aarteita saa kuvata, koska salamavalot vaurioittavat niitä. Silti useamman kerran olen todistanut turistien niitä kuvaavan.
Kairo on todellakin kuhinapesä mutta siihen kunnolla tutustuakseen tarvitsee enemmän kuin muutamia päiviä. terveisin Pitulo
Oli pelkkä sattuma että aloitin Egyptistä. En myöskään halunnut moittia ihmisiä vaan totesin mumerotietojen valossa että matkailu on mittavaa harmeista huolimatta.
Olisin eri ketjuilta/sivustoilta voinut tuoda haukkumiset näkyville. En kuitenkaan sitä tehnyt.
Mutta en jatka aihetta täällä. Voit rauhassa lueskella.
Finmatkat / Tui vie ensi talvena Egyptiin joihinkin kohteisiin.
Matkailupalstoilla moititaan lähinnä noita Punaisenmeren kohteita, niihinhän nämä ensi talven valmismatkat pääsääntöisesti kohdistuvat. Siellä on nuorisoa sekä lapsiperheitä. Lapsista lähtee ääntä päivisin ja nuoriso örveltää illalla, sitä eivät kaikki siedä. Kairoon, Luxoriin sekä Assuaniin matkaavat ovat vanhempaa ikäluokkaa joka matkustaa historian perässä, juhliminen on heille sivuseikka.
En yleensäkään ymmärrä tätä museoiden kirjavaa kuvauskäytäntöä. Useissa museoissa saa kuvata ilman salamaa, nykyajan kameroilla saa korkealaatuisia kuvia ilman salamaakin.
Kuninkaiden laaksossa ottivat kamerat takavarikkoon (kuittia vastaan) Mutta kyllä moni kuvasi kännykällä tai vastaavan kokoisilla pienillä. Yleensä kielto koskee salamalaitetta. Syö värit vanhoista maalauksista. Eli haalistaa.
Nuo museoesineet on yleensä kuvina netissä kun malttaa etsiä.
Mökinmuori kirjoitti, että moitteet kohdistuvat lähinnä Punaisenmeren kohteisiin. Näin varmaan onkin. Mitä muuta voi odottaa kun ovat keinotekoisesti rakennettuja turistirysiä. Eivät tavalliset egyptiläiset niissä käy lomillaan, ei ole varaa. Mielestäni moni muukin maa (esim.Turkki) on pilannut rantojaan rakentamalla niille turistihotelleja pitkinä ketjuina. Köyhien maiden kannalta on toisaalta ymmärrettävää, että kun turismi on suuri tulonlähde, niin rahat otetaan sieltä mistä saadaan. Mielestäni sellaisen turistin, joka näihin kohteisiin menee, on ihan turha valittaa. En osaa mieltää, mitä niistä hakevat...loman viettämistä samanhenkisten, muiden turistien kanssa?
Kuten vierailija klo 20.50 kirjoittaa museoesineiden kuvia on netissä ja varmasti parempia kuin nopeasti, salaa napsitut kuvat. Yleensäkään en ymmärrä, että miksi kaikista muinaismuistoista pitää napsia kuvia kamerat täyteen. Ihan oikeastiko ihmiset sitten niitä kuvia katselevat ja muistelevat? Jos yleensäkään muistavat, mistä oli kyse. Museoilla on yleensä putiikkeja, joista voi ostaa valokuvakirjoja esineistä/kohteesta ja selostukset tulee siinä mukana. Itse otin kuvia maisemista, ihmisistä ja erilaisista tilanteista.Ei olisi tullut mieleenikään kuvata kippoja ja kuppeja tai kiellettyjä kohteita.
Punaisenmeren rannat houkuttavat kirkkailla vesillään ja värikkäällä vedenalaisella elämällään, siellä on paljon sukeltajia. Jos oma terveyteni sallisi sukeltamisen niin liittyisin itsekin jonon jatkoksi, lieveilmiöistä huolimatta.
Voi Pitulo, meitä on niin erilaisia matkaajia.Minä en lähde ulos hotellista ilman kameraa ja näkisitpä muistikorttini.Voipi olla viemisinä yli tuhatkin kuvaa ja myös kippojen ja kuppien kuvia satamäärin. Onhan paljon mukavampa katsoa itse otettua kuvaa kuin jotakin nettikuvaa, aivan samoin kuin on mukavampaa matkustaa aivan oikeasti eikä vain virtuaalisesti. Ja ihan totta, minä myös katselen kuviani ja kuvista voi tarkistaa asioitakin jos muisti sattuu pätkimään.
Suttukuvista. Eräs tuttuni katseli vanhanajan albumin kuvia. Kyseli, kommentoi. Toki myös ihmetteli että miksei netissä. Eipä tuo ollut -80 luvulla vielä muodissa, toisaalta tykkään vieläkin kirjamuotoisissa kuvakansioista.
Sitte hän näytti yhtä kuvaa että mikä virhe kun täällä. Kuvassa oli hassunkäyrä puu joka oli kuivanut risteessä päästyään noin kolmen metrin korkeuteen. Tuumasin että muistojen lukko.
Aukaisin piiroslehtiön alkain laaksoa hahmottelemaan ja kertoilin siinä ohessa kuvan historiaa.
Mutkitteleva kapea asfalttitie pyrki laakson halki. Molemmilla puolilla kohosi jyrkät rinteet joiden ilme ei houkuttanut kiipeilemään. Jyrkkyydestä huolimatta oli vasemmanpuoleisella rinteellä pieni asumus. Sille oli löytynyt luonnon muovaama tasanne lähes puolimatkasta ylöspäin. Mökin lähellä virtasi puro jostain huipulta, sen solina kuului musiikkina korviin. Tullessan maantien viereen tuo kimalteleva neste imeytyi maaperään jatkain matkaa tien alitse toisella puolen olleille oliivi puille. Ilmeisen hyvää koska hulppea sato oli kypsymässä puiden kuormitetuilla oksilla.
No tota juttua riitti liki puoli tuntia mutta piirros, luonnos valmistui ja lopetin kuvauksen kerronnan.
Vain kuvaaja tietää kuvan arvon.