Kommentit (6)

Vierailija

Ilmankos olenkin onnellinen. Nuo kaikki kohdat sopivat minuun melko hyvin. Tuo on tärkeää, että osaa oppia omista virheistään - ja miksei muidenkin. Ei tee samaa virhettä uudelleen ainakaan monesti. Ei kaikki arvostelukaan ole huono juttu. Kannattaa miettiä, miten on antanut siihen aihetta. Jos ei löydä itse syytä, kysy arvostelijalta, mitä tarkoitti.

Vierailija

Käännä tappio voitoksi! "Tämä asia on nyt mennyt näin, en voi sille enää mitään". Epäonnistuminen tai muu menetys tulee aina ensin käydä läpi, siihen voi mennä jonkin aikaa. Sen jälkeen alkaa pikku hiljaa kirkastumaan, että tässä asiassa voi olla jotain hyvääkin. Lopulta tulee tunne, "hyvä, että tämä asia meni sittenkin näin". Vähän kuin ns. surutyön vaiheet: kriisi, tiedostaminen, läpikäynti ja hyväksyminen....toki yleensä lievemmässä muodossa kuin menetettäessä läheinen ihminen. Ihmisen tulee arvostaa itseään niin paljon, että antaa itselleen luvan surra isompia, ja myös pienenpiä epäonnistumisia ja menetyksiä.

Naapuritontin uusi omistaja rakensi ison rakennuksen juuri minun ikkunani eteen...siis toki omalle tontilleen, mutta juuri lakisääteisen etäisyyden päähän rajasta. Minulta hävisi puistomainen näkymä, johon olin vuosien varrella tottunut ja sen sijalle tuli rakennuksen seinä. Äkikseltään se tuntui kamalalta. Pikkuhiljaa aloin nähdä kauneutta tuossa puhtaan valkoiseksi maalatussa seinässä, siinä oli myös ikkuna, josta illoin loisti valoa. Tontin rajalle alkoi myös kasvaa pihlajia ja pensaita. Uudet naapurit olivat mukavia. Mitäpä tuosta yhdestä seinästä, nyt siihen on jo niin tottunut, ettei enää edes kaipaa siihen mitään muuta. Että kaikenlaisiin asioihin sopeutuu, mutta joskus siihen kuluu vähän enemmän aikaa.

Vierailija

Onnellisuutta lisää huomattavasti pyyteetön toisten auttaminen. Miten pienillä asioilla voi saada jonkun hyvilleen, jopa onnelliseksi!?

Sydäntäni lähellä ovat vanhukset, vammaiset ja he, joita elämä on potkinut raskaalla saappaalla. Tervehdys, hymy, kauppakassin kantaminen ja pieni juttutuokio ilahduttavat kumpaakin osapuolta, ehkä enemmän aloitteen tekijää. Myös omien menneiden vastoinkäymisten unohtaminen, taakseen jättäminen luo onnellisuutta. Katkeruus syövyttää sisältä, imee voimia ja on täysin turhaa.

Pidän tavattomasti sanonnasta: Pisaralla hunajaa saavuttaa paljon enemmän kuin ämpärillisellä sappea.

Vierailija

"Pidän tavattomasti sanonnasta: Pisaralla hunajaa saavuttaa paljon enemmän kuin ämpärillisellä sappea."

Avaa vähän. Miten käytettynä? Hunaja on totta, mutta sappi on raamatullinen abstraktio. Miten sitä kerätään?

Vierailija

ET-lehden, niin kuin muidenkin aikakausilehtien sivut on saatava täyteen jokaiseen numeroon.  Tilaaja/lukija odottaa kurantteja juttuja, jotka täyttäisivät lehden lupauksen tuotteena. Mikähän mahtaa olla ET-lehden lupaus?

Otsikon "10 asiaa, joita onnelliset ihmiset tekevät" lupaus oli täydellinen pettymys. Se oli muistutus keskiluokkaisesta moraalista, mutta ei kertonut siitä, mitä ONNELLISET ihmiset tekevät. Ei ihmistä tee onnelliseksi "ONNELLISTEN ASIOIDEN" suorittaminen. Kun siinä suorittamisessa epäonnistuu, voi tapahtua katkeria ja kamalia asioita. Onko onnellista seurata "suorittajaa" joka pilvisenä päivänä vakuuttaa näkevänsä aurinkoa kaikkialla ja rakentaa fasaadia öisten itkujensa näkösuojaksi?

Onnellisuus on palkka hyvästä elämästä; pihaleikistä lasten kanssa, elämyksellisestä pilkkireissusta, rakastelusta, puolesta pullosta punaviiniä päivän viimeisellä neljänneksellä nautittuna. Voiko onnellisuutta opiskella? Ainakin helpompaa on elää hyvää elämää.

Hyvät jutut eivät synny toimituksen kahvipöydässä. Hyvät jutut ovat kertomuksia koetusta elämästä.

 

Vierailija

Vierailija 13.09, eikö ET lehdessä ole mielestäsi hyviä juttuja, ihmisistä kertovia juttuja. Kaikki jutut eivät ole yhtä onnellisia, koska ne usein ovat kertomuksia elämästä, jossa vaihtelee onnellisuus ja vastoinkäyminen.  Onnelliset ihmiset tekevät niitä samoja asioita kuin ei-onnelliset ihmiset. Se ihminen, joka pystyy näkemään joka päivässä jotakin elämisen arvoista, on onnellinen. Kuitenkin jokaisella on myös se surullinen päivä, kuten minulla tänään, koska mieheni kuolemasta on kolme kuukautta.  En itke koko ajan tänäänkään, muistelen poismennyttä ja iloitsen kaikesta siitä, mitä hänen kanssaan eläessä sain.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat